Piispanhuvila- Mitinhiekka

Piispanhuvila oli helppo jättää taakse ja lähdimme lyhyelle koneajelulle kohti Mitinhiekkaa. Samassa laiturissa yötä ollut Norppa -merkkinen moottorivene meni meidän edellä rauhalliseen tahtiin. Hörpimme kahvia ja ihastelimme maisemia ja minä kiikaroin sitä kadottunnutta norppaa. Yht´äkkiä moottorivene pysähtyy ja koko venekunta nousee pällistelemään jotakin mitä minä en näe. Ajelemme hiljaa siihen viereen, kun he hymy huulilla kertovat nähneensä norpan. "Se oli tuossa ihan puolen metrin päässä. Viikset vipattaen. Juuri sukelsi, että voi sen ehkä vielä nähdä."


No hehheh. Ei sitä näkynyt. EI NORPPIA OLE OLEMASSA! Meille valehdellaan nyt silmät suurina vain... phyh.


Minä en siitä kuitenkaan nyt ota mitään ongelmaa. En ota. Me aiomme nauttia kesästä ilman norppia. Keula kiinni Mitinhiekkaan ja ajatukset muualle.
   


Mitinhiekassa on grillikatos sekä huussi. Ei muuta. Paitsi upea hiekkaranta ja rinteet sinisenä mustikkaa!


Mustikan perkuu paikka.


Kirkas vesi, onnellinen lapsi.

                      



Sääennusteet lupasivat kovia pohjoisen puoleisia tuulia. Saimme perän suoraan tuuleen, joten siitä olisi helppo lähteä kohti Puumalaa. Pyykinpesupäivä tulossa. 


Sen verran vesi on jäähtynyt, että vaikka lapset voisivat uida siellä itsensä norpiksi, niin pakko on välillä lämmitellä. Otto ei ole samaa mieltä.


Grillikatokselle sai viriteltyä vähän pressua niin ei tuuli ja sade kiusannut liiemmin.


Tuo kuvassa näkyvä moottorivene on Norppa. Niitäköhän ne täällä näkee? Kuka on väittänyt, että se olisikaan hylkeen kaltainen eläin? Tuokin, suorastaan röyhkeä mies kävi kalassa ja kun hän tuli takaisin... oli nähnyt norpan. Ihan tuossa vieressä. valehteli... ihan varmasti.

Kommentit

  1. Katinka28. heinäkuuta 2013 klo 20.26

    Pakko kehua, minä näin tänään merellä hylkeitä lauman =)

    VastaaPoista
  2. Jasmiini29. heinäkuuta 2013 klo 18.47

    Ne onkin aitoja ja oikeita. Hylje ei ole legendaa. Niitä minäkin olen nähnyt, vaan en yhtään norppaa. En tosin ole nähnyt laumaa hylkeitä. Sekin olisi kiva.

    VastaaPoista
  3. Jasmiini29. heinäkuuta 2013 klo 18.47

    Ne onkin aitoja ja oikeita. Hylje ei ole legendaa. Niitä minäkin olen nähnyt, vaan en yhtään norppaa. En tosin ole nähnyt laumaa hylkeitä. Sekin olisi kiva.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi18. elokuuta 2013 klo 18.30

    4 viikon retkiveneily Saimaalla päättyi 8.8. Lappeenrantaan. Reissun aikana nähtii 7 norppaa, hienoin havainto 35 metrin päässä ankkuripaikasta olleelle luodolle kiivennyt aika kookas norppa, joka aikansa touhuttuaan ja tuhistuaan jäi siihen yöksi....
    terv. Saimaaseen ihastunut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jasmiini20. elokuuta 2013 klo 7.36

      Joudun siis nöyränä myöntämään, että niitä on olemassa (onneksi) ja että me emme vain nähneet niitä. Olitteko moottoriveneellä? Minulle kerrottiin, että purjevene on liian hiljainen norpalle... ehkä on pakko mennä ensikesänä takaisin, who knows! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kifskär itäsatama, Merikarhut

Kuva
Kifskär sijaitsee Hanko-Utö väylän pohjoispuolella Hiittisten saaristossa. Tässä saaressa on sekä itäsatama (jossa me olimme) sekä länsisatama. TÄmä hyvä, silloin voi valit sataman tuulen mukaan.   Luonto on hämmentävän kaunista täälläkin. Pidän tästä Merikarhujen tavasta ajatella. Suojella luontoa niin, että siitä on iloa vielä seuraavillekin sukupolville.  Ja mikä huippua, saaret on roskattomia. Eli minkä tuot, sen viet. Täällä on tiskikatokset, joissa on ihanan helppoa tiskata päivän astiat. Tästä minä pidän. Ei yhtään tiskivettä mereen.   Kifskärissä on kaksi saunaa joista toisesta kuva alla. Saunoista huomaan, että otan liian vähän (eli en ollenkaan) kuvia. Koitan ryhdistäytyä siinä.    Kifskäristä ei olekaan mitään tarinaa kerrottavana, mutta sen voin sanoa, että minä viihdyin täällä(kin). Täällä oli ihan kesä sää!    Tämän saaren erikoisuuksiin kuuluu sisääntulo itäsatamaan. Se huimaa vielä poislähtiessäin. Siinä jos missä pitää olla
Lue lisää

Matgruvan, Tammisaaren kansallispuisto. Merikarhut

Kuva
Kesäloma on alkanut! Jei! Tänä kesänä ainoa suunnitelma oli saaristomeri ja Merikarhujen saaritukikohdat. Perjantaina otettiin köydet irti ja nokka kohti Sgrubbania. Nooh, siitäpä ei nyt ole kuvia laittaa, kun siitä on jo täälläkin muutama. Mutta teille uusille lukijoille hiukan meidän taustaa. Me olemme viisihenkinen perhe Kirkkonummelta. Vene lepää Espoossa Espoon pursiseuralla. Lapset ovat 6, 13 ja 16 vuotiaita ja melko vilkkaita. Me aikuiset olemme noh, aikuisia. :) Eli meillä purjehditaan mahdollisimman lapsiystävällisesti. Toki, jokainen noista natiaisista on jo purjehtinut yhtenä kesänä mm. Itämeren ympäri. Eli kokeneita purjehtijoita nuo. Mutta varsinaiseen ensimmäiseen tukikohtaan, joka oli Matgruvan. Matgruvan on meille uusi satama (niin kuin tänä kesänä karhunosa  ;)). Se sijaitsee sisemmän Hanko-Helsinki väylän varrella.   Satamasta löytyy itä ja länsi puoli. Satamat ovat erittäin suojaisat, kuten lähes kaikki nämä Karhujen tukikohdat.   Ilma su
Lue lisää

Irisholm. Oi mikä paratiisi!

Kuva
Tämä Merikarhujen satama sijaitsee Iniön saaristossa, luoteisosassa Åsehomlin länsipuolella Bergholm-nimisen saaren eteläpäässä. Jätimme Uudenkaupungin hyvillä mielin. Jälleen nätti purjehduspäivä. Onko vähän tylsää lukea näitä meidän päivityksiä, kun aina on vaan niin nättiä, notta. Irisholma oli meille yllättävän kiva rantautua. Meillä kun on tuo rahtilaiva niin se vaatii aina oman tilansa ja tilannetajunsa.   Tiedätteks te sen, kun on purjehtinut koko pitkän päivän ja kaipaat wc:tä enemmän kuin ruokaa nälkävuosina. Silloin oppii arvostamaan näitä Karhujen satamia, joissa on yleisesti ottaen huikeen hienot fasiliteetit. Kiitos niistä kuuluu ihan ekaksi emännille ja isännille sekä kaikille niitä hyvin käyttäville. Minä ja perheeni kiitämme. Tämä saari on hiukan vaikekulkuinen. Täällä ei ole niin tallattuja polkuja, joten vähän joutuu rämpimään, mutta. Se kannattaa! Lyhyen rämpimisen jälkeen avautuu upeat kalliot. Alla kuvamuisteloita.
Lue lisää