29.6.2014

Espoosta Dirhamiin n.71NM

Ilta vaihtui yöhön lasten kikattaessa sokerihumalaa. Perämies kärsi armottomasta migreenistä ja joutui luovuttamaan ennen koko muuta miehistöä. 
Kun koko muu pesue nukkui humalaista untaan, Kippari istui yksin ja kuunteli yön ääntä.


Öinen meri oli hiljainen, mutta ei eloton. Rahtilaivat kulkevat taivaltaan läpi yön, myrskyn ja hiljaisuuden.
Itämeri oli salamyhkäinen ja tuuleton. Se kuiskutteli Kipparin korvaan rauhallisia laulujaan ja kun Kipparin voimat eivät enää riittäneet vastustamaan unen seireenejä, kuitsuttiin hätiin perämies.


Yö on tälle venekunnalle lahja jonka otamme kiitollisina vastaan. Silloin ei itketä, huudeta, ei kinata. Yöllä ollaan hiljaa. Silloin kuunnellaan, annetaan ajatusten kulkea vapaasti omilla poluillaan. Nähdään jokainen lintu ja liike, kuullaan jokainen laulu ja laineen hiljainen kohina.


Monen rentouttavan tunnin jälkeen saavuimme Dirhamin satamaan. Puoli kuusi aamulla perämies sekä nokosiltaan herännyt Kippari kömpi punkkaan ja sulki väsyneet silmänsä vain herätäkseen hetken päästä pikkukipparin kutitteluun.


Innostuneet ja tyytyväiset lapset eivät tapelleen vaan marssivat "haaveilemaan" (pyydystämään pikkuisia kaloja haavilla). Hiekkaranta ei ole mikään turistiranta, mutta se on kaunis ja viihdyttävä.


Olemme käyneet Dirhamissa aiemminkin ja silloin istuimme tuolle terassille syömään erittäin herkullista emmettä. Jokainen Dirhamissa käynyt tapaamamme venekunta on kehunut Dirhamin terassiravintolan ruokia.


Dirhamissa on pienen pieni puoti vain lyhyen kävelymatkan päässä satamasta. Kävelet sitä ainoaa tietä mikä vie ulos satamasta ja hoplaa olet kaupalla! Ei ihmeellinen kauppa, mutta kyllä sieltä sen verran saa, ettei tule nälkä taikka jano (jäätelöäkin on ja tikkareita).


Söimme ja ihailimme viielässä kesäilmassa maisemia. Nyt me emme jääneet Dirhamiin yöksi sillä siellä ei ole mitään miksi jäädä, kun sää ei ollut suosiollinen rannalla oleiluun. Suuntasimme kohti Kärdlan uutta vierasvenesatamaa.

23.6.2014

Kesälomaa kohti, kohti Riianlahtea

Kevät ja tämä alkukesä on ollut niin kylmä, ettemme ole veneilleet juuri lainkaan. Aikaisin keväällä kestää pienen kylmyyden kun tietää, että kyllä se keli siitä lämpenee.
No ei ole lämmennyt.

Kippari vei joukon urheita sotureita Tallinnaan tutustumaan niin rata-autoiluun kuin keilan kaatoon. Sen jälkeen ei ole Lady liikkunut. Tämäkin liikutus tapahtui jo helatorstain pitkinä vapaina.

Nyt kuitenkin on aika pakata kamppeet ja siirtää ajatukset kohti kesälomaa. Saimaa ja läntinen meri jäivät kakkoseksi etelän lämmölle.
Olemme aiwan vakuuttuneita siitä, että Riianlahti on lämmin ja lähes helteinen kohde ja sitä me nyt tarvitsemme. Reittisuunnitelma valmistuu merimailien mukaan ja tarkentuu aina pilvenhattaroita peilaten.

Riianlahti on meille tuttu. Olemme purjehtineet sen yhden kerran kokonaisuudessaan. Pysähdyimme jokaisessa satamassa ja huomasimme, ettei se todellakaan ole tarpeellista. Joka satamaan ei kannata mennä! :D
Sitäkin useammin olemme kuitenkin sivuuttaneet sitä ja viimeksi toissakesänä, jolloin kiersimme Itämeren rantakaupunkeja.

Nyt ehdottomia kohteita ovat mm. Riga ja sieltä luontevasti Jurmala, Pärnu, Haapsalu (johon menemme todennäköisesti Inkoosta tai Hangosta suoraan), Kuresaari, Kihnu tai Ruhnu (ellei molemmat), Salacgriva ja muutama muu paikka.

Latvian huippukohde Ventspils jää varmasti koluamatta, sillä se on Latvian "väärällä" puolen, mutta suosittelen sitä muille vahvasti. Varsinkin lapsiperheille, joskin satama on kurja ilmestys.

Pitemmittä puheitta nokka kohti lämpöä!

Rakkauvella
Elli ja koko muu venekunta