Lady Gracen blogikirja.

Perillä. Kaksi ja puoli vuorokautta kryssiä, myötätuulta ja palaneita nenänpäitä. Koska osa lomalaisista on melko nuoria ja tylsistymismomentti saattaa joskus käydä ylivoimaiseksi, päätimme siirtää veneen kahteen mieheen Maarianhaminaan jo etukäteen. Luonnollisesti säät vaikuttivat paljon siihen tuleeko siirrosta mitään, mutta sään jumala oli meille armollinen ja päästi meidät matkaan. Lapset kuskattiin hoitoon perjantaina päivällä ja neljän jälkeen oltiin jo irrottamassa köysiä kotisatamassa. Ilta oli mielestäni mukava ja päätettiin mennä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa eli 41nm Barosundin kaupan laituriin. Kello 00:30 painui päät tyynyyn. Aamulla kello 5:30 kilahti kipparin puhelin lähdön merkiksi ja aamupalaksi keitetyt munat syötiin matkalla kohti seuraavaa yöpaikkaa. Päivä kryssittiin aika tehokkaasti. Tällä reissulla on ollut parhaat ruoat mitä on näillä reissuilla ikuna syöty. Testasimme uunia seilissä ja hyvin toimii. Shampanjaa ja makkaraa. Ihan toimiva

Tätä on odotettu!  Perjantai koitti ja tänään laskettaisiin vene vesille. Vielä illalla nostaja viestitteli, nostoajankohdan aikastamiseksi, mutta mitään ei sovittu. Perämies ja Otto eleli kotiolemistaan siis normaaliin tapaan aikatauluttaen itsensä yhdeksi satamaan ottamaan kuvia. Otto heräsi juuri päiväuniltaan kun Kippari soitti, että nyt se tapahtuu! Voi luoja!! NYT! Kello on vaille kaksitoista. Pitäisi syöttää lapsi ennen sitä ja suorittaa itsensä rantaan. Lannistuin ja totesin, että emme millään ehdi. Sen sijaan nappasin tabletin keittiöön ja samalla kun Otto veteli lounasta niin minä päivittelin sataman nettikameran kuvaamaa kuvaa ja seurasin melkein livenä rannan tapahtumia. Aikaa kului ja lapsi ilmoitteli olevansa kylläinen. Pikainen vilkaisu nettikameraan vahvisti, että vielä ehdittäisiin! Meiltä ajaa rantaan noin kolme minuuttia joten koppasin pojan haalareihin pelkässä vaipassa ja puserossa. Sukat lapselle jalkaan, kamera taskuun ja menoksi.   Aamun rankkojen rateid

Veneemme on kaunis. Joka päivä joku ihailee sitä ääneen ja toinen hiljaa sivusta. Siinä on kauniit linjat, mutta se ei riitä. Sitä pitää hoitaa. Olin tänään vahaamassa Gracea. Otto veteli unta autossa sillä aikaa kun minä vahasin minkä kerkesin. Koko sen ajan naapuriveneen ympärillä istui seuran parlamentti. Eläkelläisäijät pärräsivät minkä kerkesivät ja kovaan ääneen "isottelivat" toisilleen. Oli siinä huvia kerrakseen kun kuuntelin sivusta vanhojen äijien juttuja jotka kuulostivat ihan samalta kun oman kohta yksitoistavuotiaani kaveriporukan legendaariset läpät. Kun Otto heräsi ja ilmoitti, että; "nyt mutsi vois riittää, mä haluan pois täältä", niin taakseni ilmestyi yksi näistä arvokkaista parlamentin jäsenistä. "Ei kai sitä enää tarvii hieroo? On se jo ihan nätti." Vaihdoimme muutaman sanan herran kanssa ja hän kertoi katsoneensa sivusta "koko tota touhua" ja oli omien sanojensa mukaan todennut veneestä tulevan viimeisen päälle. Niin? Nii

Lady Grace on saanut uudet epoksit pohjaan ja myrkytkin on maalattu. Kevät on ollut melko rankka kun hommia on painanut pääsääntöisesti vain yksi työmies toisen ollessa kiinni Oton hoitamisessa. Otto (kohta yksi vuotta) on pitänyt arvojärjestyksen kallellaan eikä ole päästänyt unohtamaan mistä tässä kaikessa on kyse. Otto on hieno mies ja erinomaisen kiltti. Ajoittain onkin saanut painaa hommia kahteen mieheen kun sankari on uinunut tutuissa kärryissään päikkäreitä. Oppiipahan lapsi olemaan! Koko kesä tullaan kuitenkin nukkumaan rattaissa, sylissä tai veneen keinuessa joten on varmasti hyvä opetella pois sängystä! =) Mutta siis kesäloma lähestyy ja venettä duunataan aina kun vain töiltä tai lapselta päästään. Hommat aloitettiin jo syksyllä tietäen, että kevät on lyhyt. Pohja raavittiin auki ja hiottiin iltapuhteena töiden jälkeen. Välillä tuntui siltä, että kippari muuttaisi kohta asumaan rantaan (Me oltaisiin muutettu mukana!). Keväällä viimeisteltiin ja hankittiin Hempelit odo