29.5.2012

(2012) Siirtopurjehdus Maarianhaminaan

Perillä.

Kaksi ja puoli vuorokautta kryssiä, myötätuulta ja palaneita nenänpäitä.
Koska osa lomalaisista on melko nuoria ja tylsistymismomentti saattaa joskus käydä ylivoimaiseksi, päätimme siirtää veneen kahteen mieheen Maarianhaminaan jo etukäteen. Luonnollisesti säät vaikuttivat paljon siihen tuleeko siirrosta mitään, mutta sään jumala oli meille armollinen ja päästi meidät matkaan.

Lapset kuskattiin hoitoon perjantaina päivällä ja neljän jälkeen oltiin jo irrottamassa köysiä kotisatamassa. Ilta oli mielestäni mukava ja päätettiin mennä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa eli 41nm Barosundin kaupan laituriin. Kello 00:30 painui päät tyynyyn.

Aamulla kello 5:30 kilahti kipparin puhelin lähdön merkiksi ja aamupalaksi keitetyt munat syötiin matkalla kohti seuraavaa yöpaikkaa. Päivä kryssittiin aika tehokkaasti. Tällä reissulla on ollut parhaat ruoat mitä on näillä reissuilla ikuna syöty. Testasimme uunia seilissä ja hyvin toimii.

Shampanjaa ja makkaraa. Ihan toimiva yhdistelmä!


Pysähdyimme Vänöön päivälliselle ja yöksi kryssittiin Jurmon kauniille saarelle. Lasi punkkua illallisen painikkeeksi ja pää tyynyyn kellon ollessa puolilla öin.

Jurmo

Jurmon kahvila ei ollut enää yöllä auki... kummallista.


Aamu oli jo pitkällä kellon soidessa 5:30 ja köydet irtosi Jurmosta rauhallisessa tuulenvireessä. Tässä vaiheessa oli käynyt taas selväksi, että Lady on satamamanöövereissä hankala tyttö. Hengissä on kuitenkin selvitty ja ilman suurempia naarmuja. Päivä taittui monipuolisesti kryssillä ja jopa spinaakkeria saatiin testattua.

Paikattu, mutta toimiva 96m2 spinaakkeri.


Aurinko poltti meidät pandakarhuiksi ja siitäkös saa taas kotona kuulla! Illalla noin 81nm jälkeen päätettiin pistäytyä illallisella Rödhamnissa. Mahtava saari ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Sitäpaitsi siellä oli kesä.

Rödhamn. <3


 Koska maanantaille oli luvattu kovia tuulia ja tiukasti vasten kulkemaamme suuntaa, lähdimme yöksi Marikseen. Pieni rantautumisharjoitus vielä ennen yöpuulle käymistä. Totesimme, ettei paalukiinnitys ole nyt ihan ideaali ja käänsimme vanhan luuskan kylkikiinnitykseen naapurilaituriin.

Maarianhamina ja huolellinen kylkikiinnitys.


Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään eli jopa puoli yhdeksään ja leppoisteltiin koko päivä pienen nikkaroinnin ja viimeistelyn merkeissä. Maris on edelleen kaunis kaupunki ja se siivitti meidät ihan lomatunnelmiin. Mariksen Itäsatama on palveluiltaan ja hinnaltaa erinomainen. Vene kuin vene 25€ ja hintaan sisältyy ihan käypänen sauna, suihkut, jätehuolto, sähkö, vesi ja lippu risteilylle Ruotsiin. Ei hullumpaa. Satamakapteeneja on kaksi miestä ja he kuulostavat puhelimessa ihan samalta mieheltä. Ystävällisiä ukkoja, paitsi, että unohtivat kertoa toisillee, mitä oli minun kanssa sovittu. Mutta eipä se nyt juuri paina. Toinen heistä lupasi pitää venettä silmällä ja saimme jättää Ladyn kylkikiinnitykseen laiturin päähän. Soittelen sunnuntai aamuna herroille uudelleen. Jännä nähdä onko sovittu 50€ viikkosäilytyshinta muuttunut!

Ensi sunnuntaina lomamatka siis alkaa. Sitä odotellessa; keveitä tuulia ja leppeitä kevätpäiviä!


ps. Tallinnan matka meni kuuleman mukaan hyvin. Ladyn kansi vahattiin kelvollisesti ja loppuaika meni ilmeisen kosteissa merkeissä!

11.5.2012

(2012) Vihdoin vesille!


Tätä on odotettu!  Perjantai koitti ja tänään laskettaisiin vene vesille. Vielä illalla nostaja viestitteli, nostoajankohdan aikastamiseksi, mutta mitään ei sovittu. Perämies ja Otto eleli kotiolemistaan siis normaaliin tapaan aikatauluttaen itsensä yhdeksi satamaan ottamaan kuvia. Otto heräsi juuri päiväuniltaan kun Kippari soitti, että nyt se tapahtuu! Voi luoja!! NYT! Kello on vaille kaksitoista. Pitäisi syöttää lapsi ennen sitä ja suorittaa itsensä rantaan. Lannistuin ja totesin, että emme millään ehdi. Sen sijaan nappasin tabletin keittiöön ja samalla kun Otto veteli lounasta niin minä päivittelin sataman nettikameran kuvaamaa kuvaa ja seurasin melkein livenä rannan tapahtumia. Aikaa kului ja lapsi ilmoitteli olevansa kylläinen. Pikainen vilkaisu nettikameraan vahvisti, että vielä ehdittäisiin! Meiltä ajaa rantaan noin kolme minuuttia joten koppasin pojan haalareihin pelkässä vaipassa ja puserossa. Sukat lapselle jalkaan, kamera taskuun ja menoksi.

  Aamun rankkojen rateiden jälkeen tuuli tyyntyi, sateet väistyi ja nostoauto kaarsi satamaan. Tätä on odotettu! Voi, että peini sydämmeni teki kärrynpyöriä ja hakkasi hurjana kun hommat lähtivät käyntiin.


Kapteeni oli saanut apumiehiä mukaan ja se olikin oikein hyvä juttu, sillä minä olin sidottu puolialastomaan lapseeni, eikä minusta olisi apua.


Lapsella ei ollut edes hattua päässä! Pienet sormet kylminä Otto piteli minusta kiinni ja koitti vihjailla, että voisi ihan hyvin mennä jeesaamaan.


Vene siirtyi pukeilta auton perään. Se kyyditettiin muutaman kymmenen metrin päähän huoltolaituriin. Tässä vaiheessa huomattiin, että keula oli auton väärällä puolella, mutta pienellä säädöllä sen saisi kyllä nostettua. Sen verran nostajan katse herpaantui, että perä kolahti kuvassa yllä näkyvään mastonosturiin. Onni onnettomuudessa, mastonosturi jousti sen verran, ettei Grace saanut vakavia vaurioita. Kaikki selvisivät ilman naarmuja, mutta nostajan ammattiylepys sai kolauksen. Hän kyllä hyvitti vahingon ja oli erittäin pahoillaan. Vahinkoja sattuu. Käyttäisin silti häntä uudelleen sillä muuten hän on hoitanut hommansa hyvin. 


Se on aina yhtä jännittävää ja vähän pelottavaa kun venettä lasketaan. Sydämmeni hakkasi hulluna ja hymyilin lakkaamatta.


Kun Grace killui turvallisesti vedessä oli maston vuoro. Viimeiset säädöt vielä ja sitten nostetaan.


Tässä vaiheessa nostaja huomasi mastonkin olevan vähän vaikeissa asemissa ja pojat päättivät kääntää veneen jotta masto olisi helpompi pudottaa paikalleen.


Vene saatiin oikein päin ja masto voitiin tiputtaa paikoilleen. Nostaja kiipesi veneeseen ja meni itse kannen alle varmistamaan, että kaikki menee putkeen.


Masto saatiin nätisti paikalleen ja nostomestari nosti itsensä ylös saadakseen remminsä pois mastosta.


Siinä sen nyt on! Lady Helmsam Grace. Meidän kippo. Kaunis kun sika pienenä. Vene siirretään viikonlopun aikana EPS:siin omaan laituriin. Sitten minulla onkin viikko aikaa pestä ja puunata ennen kuin se lähtee kevään ensimmäiselle purjehdukselle Tallinnaan.

8.5.2012

(2012) Vahaa ja päiväunia!

Veneemme on kaunis. Joka päivä joku ihailee sitä ääneen ja toinen hiljaa sivusta. Siinä on kauniit linjat, mutta se ei riitä. Sitä pitää hoitaa.

Olin tänään vahaamassa Gracea. Otto veteli unta autossa sillä aikaa kun minä vahasin minkä kerkesin. Koko sen ajan naapuriveneen ympärillä istui seuran parlamentti. Eläkelläisäijät pärräsivät minkä kerkesivät ja kovaan ääneen "isottelivat" toisilleen. Oli siinä huvia kerrakseen kun kuuntelin sivusta vanhojen äijien juttuja jotka kuulostivat ihan samalta kun oman kohta yksitoistavuotiaani kaveriporukan legendaariset läpät.
Kun Otto heräsi ja ilmoitti, että; "nyt mutsi vois riittää, mä haluan pois täältä", niin taakseni ilmestyi yksi näistä arvokkaista parlamentin jäsenistä. "Ei kai sitä enää tarvii hieroo? On se jo ihan nätti."
Vaihdoimme muutaman sanan herran kanssa ja hän kertoi katsoneensa sivusta "koko tota touhua" ja oli omien sanojensa mukaan todennut veneestä tulevan viimeisen päälle. Niin? Niinhän sen pitääkin!

No joo, käsivarteni ja hartiani ovat tyytyväisiä kun tämä kevät loppuu. Ei ole punttia tarvinnut nostaa kun seisoo koko päivän kädet ylös ojennettuina ja; wax on, wax off! Mutta vene on kaunis. Rubbing, vaha ja kovavaha. Pitäisi kiillon kestää tuulet ja tuiskut. Kyllä kehtaa lähteä vilauttelemaan kylkeä ulkomaille!
Vielä siis kuitenkin puuttuu yksi pieni osa vahaa ja se kovavaha sillä Ottoman määrää tahdin. Kippari kävi tänään käynnistämässä koneen, jotta perjantaina ei iske paniikki kun vene on laskettu vesille ja kone ei lähdekään käyntiin. Tyhjäkäynti on kuulemma vielä vähän turhan hitaalla, mutta Kippari tutkii insinöörin tarkkuudella ja olen varma, että tämäkin murhe ratkeaa kyllä.
Niin ja se raita maalattiin eilen. Se valkoinen raita. Se on liian valkoinen. Mutta nyt sille ei enää voi mitään. Ensi kevääksi jää siis raitojen uusintamaalaus. Kevyellä hionnalla ja kunnon teippauksella saadaan hyvää jälkeä ja siitä tulee prima.

Aloittelin verhojenkin tekemistä. Veneessä ei ole verhoja ollenkaan ja ne olisivat ihan miellyttävät. Sprayhood ja Grace nimiteippaus näyttävät vähän kurjilta nyt kun ilmettä on muutettu tummemmaksi, mutta nekin saavat odottaa seuraavaa kevättä. Näillä hoitovapaabudjeteilla on pakko vähän miettiä mitä tehdään ja sitäpaitsi aikataulukin alkaa lähestyä rajojaan. Sen lisäksi, että Kippari on päivystänyt niin prkleesti tänä keväänä niin veneellä on jouduttu viettämään aikaa kohtuuttoman paljon. Lapset ei kohta tunnista isäänsä ja vaimo alkaa kysellä, että "kukas sinä olet ja missä mun mieheni on?". Mutta ollaan me ylpeitä ja onnellisia siitä, että kohta mennään lomalle ja Kippari on vielä hengissä tullakseen lomalle mukaan (ja tunnistan mieheni vielä ihan helposti). Ei päivystyksiä eikä remppaa vaan lomaa. Rentouttavaa sähellystä kolmen lapsen kanssa pienessä purkissa kaksi kuukautta. Jes!

Kiitos Kippari!! En voi kyllin kiittää kaikesta siitä vaivasta ja työstä minkä olet meidän eteen tehnyt.

6.5.2012

(2012) Kevät saapui ja vapaa-aika loppui!

Lady Grace on saanut uudet epoksit pohjaan ja myrkytkin on maalattu.
Kevät on ollut melko rankka kun hommia on painanut pääsääntöisesti vain yksi työmies toisen ollessa kiinni Oton hoitamisessa. Otto (kohta yksi vuotta) on pitänyt arvojärjestyksen kallellaan eikä ole päästänyt unohtamaan mistä tässä kaikessa on kyse. Otto on hieno mies ja erinomaisen kiltti. Ajoittain onkin saanut painaa hommia kahteen mieheen kun sankari on uinunut tutuissa kärryissään päikkäreitä. Oppiipahan lapsi olemaan! Koko kesä tullaan kuitenkin nukkumaan rattaissa, sylissä tai veneen keinuessa joten on varmasti hyvä opetella pois sängystä! =)


Mutta siis kesäloma lähestyy ja venettä duunataan aina kun vain töiltä tai lapselta päästään. Hommat aloitettiin jo syksyllä tietäen, että kevät on lyhyt. Pohja raavittiin auki ja hiottiin iltapuhteena töiden jälkeen. Välillä tuntui siltä, että kippari muuttaisi kohta asumaan rantaan (Me oltaisiin muutettu mukana!). Keväällä viimeisteltiin ja hankittiin Hempelit odottelemaan, että aurinko lämmittäisi kelin sinne kymmenen asteen tietämille.


Suhteellisen viileä kevät ehti pelästyttää kipparin kun ensimmäinen epoksikerros ei sitten alkanutkaan kuivumaan ihan sellaisella vauhdilla kuin olisi voinut olettaa. Kippari kutsui Hempelin edustuksen paikalle. Ihan oikein oli homma  kuitenkin lähtenyt toimimaan joten ei huolta. Seuraavat pari viikkoa oli sitten sääpäivystämistä ja maalaamista. Vesilinjaa nostettiin vanhasta muutamia senttejä sillä veneen sisätilan puiset rimat painavat enemmän kuin missä sen vesilinja on ennen ollut. Samalla maalasimme keventävät raidat. Vesilinjaan valkoinen raita ja sen päälle tumman sininen.



Ennen veneen laskua pitää kyljetkin saada kuntoon. Vedessä ei enää ole mahdollisuutta vahailla tai maalailla vauhtiraitoja joten ne hommat on pohjatöiden lisäksi olleet listalla. Vene ei ollut maailman parhaassa kunnossa kun se viime keväänä purjehdittiin uuteen kotisatamaan ja olemme nyt antaneet sille rakkautta vähän suuremmalla säkillä. Edellisessä satamassa on metalliset joustimet saaneet kylkeen aika ikäviäkin naarmuja. Vaikka vene on muuten ollut erinomaisessa ja hellässä hoivassa kaikki vuotensa niin viimeiset vuodet on olleet sille julmia. Ulkokuoren naarmuja on täytetty ja hiottu. Vanha kaksivärinen raita kyljestä hiottiin (oli muuten ihan persehomma) ja maalattiin samalla sinisellä sävyllä millä vesilinjan yläpuolinen raita.
Kyljet on nyt rubbingilla kiillotettu ja odottavat vahaa sekä sitä valkoista raitaa.


Vielä jää töitä tuleville keväille sillä Ladyn teippaukset pitää uusia ja ruffilla oleva harmaaksi maalattu leveä raita pitää sekin sävyttää siniseksi. Mutta tämän kevään työt alkaa häämöttää loppuaan. Se on hyvä sillä lasku on tilattu perjantaille. Siitä viikko niin lady ja poikakomppania lähtevät trimmaamaan venettä Tallinnaan ja sitten onkin jo siirtopurjehdus Maarinahaminaan. Lomapurjehdus on suunniteltu siis aloitettavaksi Maarianhaminasta. Muutama "tylsä" maili lapsilta pois jo etukäteen. Samalla saa ottaa tuntumaa veneeseen ilman ylimääräistä ohjelmaa.





Ottokin on ollut avuksi. Sangen hauskaa seuraa!
Oton ja siivoilun myötä seuraavaan kertaan. Keveitä tuulia, aurinkoisia kelejä ja leppeitä tunnelmia!