Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2013.

Potkuria, maalia, maalia, kevättä... Mitä? Missä? Uusi kotisatama, häh?

Kevät on niin ovella. Tai sitten ei. Jos lämpömittaria katsoo, niin ei ole. Mutta jos luottaa auringon lämpöön, niin sittenhän meillä on kaikki hyvin.
Eräs täti kehotti syleilemään talvea nakkena lumihangessa jotta kevät tulisi nopeammin, mutta jätän sen väliin. Uskon, että kevät tulee ilman talvelle alasti hyvästijättämistäkin.

Ainakin siitä tietää että kevät tulee, koska postista tulee sellaisia lappuja joilla voi lunastaa kaikenmaailman kivoja juttuja. Kohta sieltä tulee lappu jolla voi lunastaa uuden potkurin. Vihdoinkin! Että olikin kammottava työ katsella vierestä, kun Kippari etsi illasta toiseen s-vetolaitteeseen oikeanlaista potkuria. Ihan siinä alkoi stressi tulla. Se kuitenkin löytyi ja tilattiin tänään. Jes. Loistavaa!

Maalit ja öljyt puuosille tulee kotiovelle (tai Kipparin työpaikalle, kun siellä on pätevä henkilökunta vastaanottamassa pakettia siihen kellon aikaan kun pakettia yleensä tuodaan). Edelleen naurattaa se valtava seitsemän euron postimaksu Saksasta Suomeen. J…

(2013) Kevät on täällä ja purjeet kuosissa!

Tästä lähtee tämä purjehduskausi käyntiin. Normaalisti se käynnistyy Helsingin venemessuista, ja niinhän se nytkin teki, mutta ehdin blokikirjan kimppuun vasta nyt.

Tervetuloa kaikki uudet lukijat. Tämä on siis Lady Helmsman "Grace" (jäljempänä Lady Grace, luuska, Diiva ect.) blogikirja. Kirjaamiset aloitettiin, kun vuonna 2011 kesällä miehistöön syntyi yksi pikkukippari lisää. Päätettiin ajoittaa isäkuukausi ja kesäloma rinnakkain ja lähteä kiertämään Itämerta seuraavana kesänä. Koska jokakesäiset "Rakas lomapäiväkirja" -tekstiviestit olisi tulleet maksamaan liikaa, päätimme ottaa käyttöön blogikirjan.

Kesä 2012 meni erittäin värikkäästi.
Purjehdimme kaksi jäätävän viileää kuukautta Itämerta ja onnistuimme palaamaan kotiin ehjin nahoin. Selaa blokikirjaa taaksepäin, niin saat viimekesän kirjauksista esimakua. Olen tässä hetki sitten lisäillyt sinne kuvia ja jatkan niiden päivittämistä lähitulevaisuudessa. Pyrimme blogikirjoituksissa listaamaan satamien palvelutaso…

(2012) Bergvara - Torhamn

Bergvarasta siirryttiin Torhamniin.
Piskuinen satama, jota piti Suomalainen rouva. Fasiliteetit; wc ja kuppila. Pieni kuppila, tosi pieni. Maksu oli jotain perusmaksua, jota en nyt muista kun kirjoitan tätä (Maaliskuu 2013). Kaupungissa ei ollut mitään muuta kuin mukavia maalaismaisemia ja ihania eteläruotsalaisia tönöjä. Täällä... ei wifiä.
Rannassa ei ollut yhtään mitään. Tämä on selvä pysähdyspaikka, johon ei jäädä.
Satama-altaaseen ei kovin montaa vierasvenettä mahtunut, tosin ei siellä aikaa vietetäkkään.