29.7.2012

(2012) Kotona!

Olemme saapuneet kotiin. Lilansävyinen nojatuolimme kannattelee minua, kun istun tässä ylikuumentunut läppäri sylissä. Olen muutaman tunnin aikana käynyt koko kesää läpi. Olen lukenut tekstejä uudelleen ja lisäillyt kuvia ja muutaman paikan. Varmasti lisään niitä vielä. Tämä matka on ollut ikimuistoinen ja erittäin tärkeä oppimatka. Opimme purjehduksesta paljon, vaikka olemmekin seilanneet jo toistakymmentä vuotta. Olemme oppineet uskomattoman paljon Itämerestä. Sen kunnosta, käyttäytymisestä ja siitä, miten sitä pitää kunnioittaa. Sydämmemme vuotaa verta, kun ajattelemme Puolan saatuneita jokia. Opimme ymmärtämään kuinka tärkeää on huolehtia ympäristöstämme. Puolassa Hellin rannoilla huudetaan pyöriäisten perään. Ja tiedämme, ettei niitä enää ole kuin muutama jos sitäkään... Venäjän ja Puolan pitää tehdä paljon että voimme pelastaa täysin omanlaisensa meren. Tämä meri on niin ainutlaatuinen! Voi, että minä itken. Itken niin sinun vuoksesi mereni.
Se yö kun saavuimme saaristoon ja mäntyjen tuoksu herätti tunteenpurkauksia sekä kipparissa, että minussa... se yö merkitsee minulle paljon. Ymmärrän, että minun tulee tehdä kaikki voitavani Itämeren puolesta. Kaikki minkä minä pieni ihminen voin, sen minä teen.

Rakkaudella Elli ja muu miehistö

ps. en aio enää kirjoittaa lokikirjaa. Seuraavan kesän purjehdukset kirjoitan jo tutuksi tulleina lomapäiväkirja viesteinä. Kiitos kaikille lukijoille. Toivottavasti tästä on jollekin hyötyä ja iloa.

PPSSTT!! Koska tällä oli kiitettävä suosio, jatkamme blogikirjan pitämistä edelleen. Ensikesän Saimaan valloitusta odotellessa!

(2012) Haapsalu (Viro) - Gölisnäs (Inkoo, Suomi)

Haapsalusta oli lähtö aamupäivästä. Suunnittelimme yöpurjehdusta, mutta säätietojen mukaan aamu tulisikin olmeaan kovin tyyni joten lähdimme tavoittelemaan tuulta ja poistuimme aamiaisen ja kauppareissun jälkeen merelle. Purjehdimme kohtuullisessa säässä ja kohtuullisen maltillisessa aallokossa kaikki seitsemänkymmentä mailia Haapsalusta Gölisnäsiin. AIkaa meni kolmetoista tuntia ja saavuimme Suomen saaristoon pilkkopimeässä.  Melkein pääsi itku kun saavuimme avomereltä saarten väliin ja mäntyjen tuoksu hiipi voimakkaana suoraan sydämmeen. Oli todella hurja tunne purjehtia kahden kuukauden jälkeen saarten välissä kun suuret mustat saaret lähentelivät. Tabletissa on asennettuna Navionics juuri näitä tilanteita varten. Seikkailimme saarten välissä siis tabletin ja plotterin avulla. Kahden eri valmistajan kartat pitäisivät tehokkaan lampun avulla meidät poissa kiviltä. Rauhassa ja tuoksuista nautiskellen rantauduimme yllättävän täynnä olevaan Gölisnäsin laituriin 2.15 yöllä. Onnen huumassa uneen ja aamua odottelemaan.
Lapset olivat onnesta pörheinä eikä heitä veneessä näkynyt aamiaisen jälkeen. Kesäkin tuli luoksemme kuin tilattuna ja Gölisin täydellinen pikkusauna lämmitti meitä kaksi tuntia. Elämä on ihanaa ja Suomen saaristo maailman kaunein!

(2012) Borgholm - Bergvara (Ruotsi)

Borgholmista pesue siirtyi kökköpäivän päätteeksi Bergvaraan. Kämping alue samassa. Tämä satama käytiin vain siksi, että kippari ja Leevi on huikean allergisia timoteille ja molemmilla alkoi olla vaikeuksia hengittää ja silmät verestivät uhkaavan näköisinä. Yritimme siis paikallistaa apteekkia. Turhaan. Kylä mahtui noin kolmen talon väliin ja kaikki oli kiinni.


Otto testasi paikallisten kivien maun. Ihan ok.



Normaalit kämping fasiliteetit ja ihan kivat maisemat. Täältä pitäisi liikkua bussilla johonkin jos jotain kaipaisi. Onneksi meillä on kaikki (paitsi allergialääkkeet).


(2012) Ystad (Ruotsi)

Ihana ja viehättävä etelä-Ruotsalainen pieni kaupunki. Lähdimme aamulla ajoissa Simrishamnista ajelemaan koneella kohti Ystadia.



Legendaarinen Ystadhan on kuuluisan Ruotsalaisen poliisisarjan näyttämö. Myös tässä satamassa on käytössä TallyCard ja sehän toimii ihan kivasti. Ainoa vika siinä on se, että kun sen palauttaa saa pantin kolikkoina. Ja kun on vaihtamassa maata ei Ruotsin  tai Tanskan kruunuilla mitään.


Mutta kaupunki on tosi kiva ja omaa mukavat shoppailumahdollisuudet sekä kaasupullon vaihtoa myös suomalaiseen pulloon. Tämä kaveri on Ystadin kuningas. Ainakin omasta mielestään. Hänet löytää kaupungin pohjoispuolelta puistosta.


Pionipuutarhassa kävelyharjoituksia Wilman kanssa.

(2012) Darlovo- Ustka-Gdansk (Puola)

Lähdettiinpäs Kolobrezistä hyvillä mielin.
Puola kutsuu meitä uudelleen modernein sataminensa ja ystävällisyytensä myötä. Ehkä tulemme kohta uudelleen?
Ennen sitä on edessä Darlovo. Lyhyehkö purjehdus ja kuinkas muuten kuin vastatuuleen. Darlovon satama oli pieni ja onneton, mutta hintalaatusuhde kohdallaan. Kylkikiinnityksellä paikallisen tivolin vieressä. Darlowossa on legendaarisen omituinen silta joka kannattaa käydä tsekkaamassa googlesta. Silta aukeaa tasatunnein läpi vuorokauden (mikäli siltavahti ei ole unessa...). Menimme sillan toiselle puolelle kiinni.
Bilelaivat on Puolan juttu. Ei kuitenkaan meidän. Merirosvolaivoiksi naamioidut isot alukset pauhaavat diskomeininkiä myöhään yöhön. Puolassa osataan todella juhlia.  Mutta palataanpas Darlovoon...
Bilelaivojen lisäksi oli se hintataso... Ilmainen. Laiturilla vissiin oli joku satamapäällikkö, mutta ukko nukkui niin sikeästi puun alla varjossa, että ei noteerannut meitä. Suihku ja wc. Ei ihmeellisiä, mutta olemassa ja ilmaisia. Saavuttiin sen verran ajoissa, että ehdittiin syödä ja paniikissa etsiä kauppaa joka olisi monen ravatun kilometrin jälkeen löytynyt ihan vierestäkin... voi kun olisi osannut yhtään Puolaa.
Aamulla kello soi puoli viisi ja piti lähteä merelle kohti Lebaa. Sen lisäksi, että siltavahti nukkui pommiin niin sumu oli niin tiukka, että joimmekin aamukahvit sillan merenpuolella ja odottelimme hetken sään tokenemista. Sää aukesi ja lähdimme merelle. Sumu sakeni jälleen ja jouduimme köröttelemään tuulettomassa ilman tutkaa tähystäen näkymättömiin. Selvisimme siitä muuten, mutta kone on alkanut osoittaa mieltään. Voisimme keittää kananmunat konehuoneessa.
Koska sää oli p a s k a päätimme jäädä Ustkaan odottamaan parempaa onnea. Ustka (kuten Darlovokin) on paikallisten lomakylä. Niinpä siellä on bileet läpi yön. Nytkin niukasti mutta täpärästi mahduttiin kahden saksalaisen väliin kylkikiinnityksellä paikallisen pursiseuran satamaan. Ilmaista, mutta ei palveluita. Ja jotta saisimme nauttia lisää bilelaivoista niin kyllä... lisää isompia ja kovaäänisempiä vehkeitä. Yök. Sen lisäksi juuri sinä samaisena yönä kun me vierailimme väsyneinä ja hyvän yöunen toivossa tässä satamassa niin samassa satamassa järjestettiin puoliltaöin alkava ilotulistus show. Ja kaiuttimet oli sijoitettu veneemme viereen ja suunnattu meidän yli joen toiselle puolelle kaupunkiin. Huoh... ei unta tänä yönä. Bilelaiva pauhasi täysillä vielä kuudelta kun lähdimme silmät ristissä kiukkuisina kohti Gdanskia.

Jälleen oli sumuista. Yllärinä ja uutena kokemuksena sumun seassa oli ukkosia. Ei sitten yhtään miellyttävä yhdistelmä. Päivä oli pitkä, mutta saimme jonkin matkaa näuttia auringostakin joka on ollut erittäin uhanalainen lajike tänä kesänä. Itämerestä viisastuneena purjehdimme pitkin rannikkoa ja kuuntelimme bilerantaa bilerannan jälkeen soivaa poppia. Jumputusta kuului todella koko rannikon leveydeltä elikkäs koko päivän. Gdanskiin saavuttiin myöhään yöllä. Emme olleet ihan varmoja missä satama sijaitsee. Jo kolmannen kerran (eri satamissa) sattumalta  tapaamamme Saksalainen itämeren purjehtija oli kipparille maininnut sataman sijaitsevan linnan raunioiden äärellä. Sen avulla suunnistimme sekä tabletin näyttämälle, että plotterin näyttämälle suunnalle. Joki oli yöllä todella jännittävä. Suuria laivoja puolella ja toisella. Jatkuva töiden ääni piti mielen virkeänä ja kuuntelimme vhf:ää herkeämättä. Pääsimme karttojen osoittamaan paikkaan, mutta tämä entinen vallihauta näytti niin pelottavalta, matalalta ja täysin päinvastaiselta kuin kuvittelimme, ettemme uskaltaneet sisään ensimmäisestä reiästä. Päätimme tutkia vallihaudan toisen puolen jos siellä onnistaisi. Vaikka sekin näytti erittäin jännittävältä niin livuimme hiljallee kapeaan uomaan sisään. Löysimme paikallisen pursiseuran sataman ja yhden paika ollessa kahden aikaan yöllä tyhjä, päätimme jäädä siihen kunnes aamu sarastaisi. Köydet kiinni ja uneen. Puolen tunnin päästä veneen keulaan koputettiin ja nätisti pyydettiin poistumaan n. 45min matkan päähän varsinaiseen vierasvenelaituriin. Paikkoja oli niin vähän, ettemme voineet olla sillä paikalla. Nöyrinä, pahoillamme ja väsyneinä jatkoimme matkaa syvemmälle jokeen. Tässä vaiheessa löysimme jo sekä plotterista, että tabletiltakin oikean sataman.
Ajoimme sisään ja aloimme olla epätoivoisia sillä tämä näytti hyvinkin täydeltä. Kaikki muutamat vapaat paikat oli suljettu nauhalla tai yksityistä paikkaa osoittavilla kylteillä. Päätimme röyhkeästi vetäistä yhteen paikoista kun huomasimme muutaman muun vierasveneen tehneen samoin. Nyt vihdoin neljän jälkeen pääsimme nukkumaan.
Gdansk on hieno paikka. Satama on upouusi ja siellä on satamakapteeni joka osaa sujuvaa englantia! Parisen kymppiä yö ja sillä saa 24h vartioinnin sekä erittäin hyvät wc:t ja maksulliset suihkut. Pesukoneetkin löytyy erilliseen hintaan. Kaupunki on mahtava ja halvalla pääsee käymään vaikkapa Hellissä tai Gdyniassa.

Gdanskin mukava, mutta vähän ahdas satama.


Jono hauskoja sadevesiputkien päitä läheiseltä syrjäkujalta.


Hämmentävän upeita yksityiskohtia. Gdanskilla on upean kirjava historia ja se näkyy katukuvassa.

(2012) Kihnu - Haapsalu (Viro)

Pärnusta lähdettiin aamulla Kihnuun hyvässä tuulessa. Neljässä tunnissa taitettiin matka ja kihnu otti meidät vastaan uusin laiturein. Fasiliteetit oli yhtä kamalat kuin kaksi kesää  sitten, mutta laiturit oli hyvät. Vettä ei Kihnusta kannata ottaa... yök. Kihnu on ihana saari missä ei ole oikeastaan mitään. Ystävällisiä ihmisiä ja hyvät wifit. Kihnuun kannattaa aina mennä. Tämä saari on vienyt syd'mmemme jo ensimmäisellä vierailukerralla kaksi vuotta sitten. Kiersimme Riianlahden ja silloin poikkesimme nauttimaan autenttisesta tunnelmasta. Tällä saarella paikalliset naiset (jopa nuoret) käyttävät kansallismekkoja.

Säät lupasi meille hyvää yöpurjehdusta kohti Haapsalua. Seuraavana päivänä tulisi puhaltaman reippaasti joten päätettiin lähteä yötä vasten. Matkaan lähdettiin mukavassa seitsemän solmun nopeudessa. Ei aaltoa ja sopiva tuuli. Saari suojasi muutamia ensimmäisiä maileja ja sitten olisi hetken krysitävä ennen seuraavaa sivumyötäistä. Pääsimme saaren ohi ja tuuli yltyi puuskissa yli yhteentoista metriin sekunnissa. Aaltoa alkoi tulla ja joukossa olikin muutamia hurjia kerrostaloja. Kun oli vaivanloisesti kryssitty kymmenen mailia ja piti alkaa helppo osuus niin minä hilppaisin nukkuman ja kippari jäi kannelle yksin. Siitä alkoikin elämämme kamalin purjehdus. Tuuli ei yltynyt neljäätoista metriä sekunnissa kovemmaksi, mutta aallot oli aivan käsittämättömän kamalat. Sen lisäksi, että ne oli korkeita, ne murtuivat sitloodan sisälle ja kipparin piti köyttää itsensä veneeseen kiinni. Sisällä ei kukaan nukkunut. Kaikki odottivat vain kelin rauhoittumista. Vaikka tuulet ja aallot oli myötäisiä niin oli pakko luovia.  Luojalle kiitos pääsime jonkun tunnin kuluttua rauhallisempiin aaltoihin ja veneen kulku rauhoittui. Kuljimme kuitenkin huippuvauhtia eteenpäin ja pääsimme aamun sarastaessa soittamaan ystävillemme, että ottaisivat meidät Haapsalussa vastaan. Iloisena ja yllättyneinä meitä mönki kaksi hymynaamaa laiturille vastaan ja tunnelma oli onnellinen. Olimme hengissä, perillä ja ystävien kanssa.

Haapsalu on aina käymisen arvoinen paikka. Paikka jossa on aina sunnuntai. Ihana vanha linna upeine myyttisine tarinoineen ottaa vastaan niin lapset kuin lapsenmielisetkin ihanalla leikkipaikalla ja mielettömillä piknikmaisemilla.
Vierasvenesatamia onkin nyt kolme vierekkäin aikaisemman kahden sijaan. Kun Haapsaluun saapuu kapeaa väylää pitkin tulee ensin vastaan kalasatama. Heti sen vieressä on uusin vierasvenesataman missä on muutama paikka. Fasiliteeteistä en tiedä, mutta kuuleman mukaan hintaa on parikymppiä yö.
 Keskellä on Grand Holm Marina joka on tarjonnut meille paikan viimeiset kaksi kertaa. Viimeisenä on Vesiviigi marina jossa olemme vierailleet kerran. Vesiviigiin on isommalla veneellä vaikea mennä kun syväys ei vedessä riitä. Vieraillessamme siellä jouduimme hiukan nitkuttelemaan venettä väylällä jotta pääsimme eteenpäin. Hintaa samat parikymppiä ja ihan ok fasiliteetit. Joskin suihkuun pitää mennä ravintolan keittiön ohi ja on ikäänkuin henkilökunnan tiloja. Grandholm on hyvä satama. Hyvät ja siistit suihkut, pesukone, ravintola ja pieni kauppa mistä saa olutlaatikot, limpparit ja pientä purtavaa. Hintaa on kymmenen euroa jos ottaa sähköä tai vettä.

19.7.2012

(2012) Ruhnu - Pärnu (Viro)

Ruhnun kirehdittiin kovien myrskytuulien jälkimainingeissa hyvää kyytiä. Pelkällä isolla surfattiin reissun toppivauhdit yli kymmenen solmua. Pitkä matka taittui siis iloisesti Ruhnuun.
Ruhnu on helppo satama ja omaa loistavat fasiliteetit sekä hyvän satamakapteenin. Aivan loistavan saunan (20€/ h) lisäksi rannassa on baari joka aukeaa vasta kahdeksalta illalla kun veneet alkaa rantautua ja yhteysvene saapuu. Ravintolasta saa päivittäin vaihtuvan menyn mukaan erinomaista ruokaa ja hyllyssä on hyvää punaviiniä. Jälleen saimme jsyyn ihmetellä Saksan takaperoisuutta kun edes maailman suurimmilla messuilla ei käy luottokortti, mutta itämeren syrjäisimmälläkin saarella voi operoida ilman käteistä, ilman ongelmia. Ruhnu on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Saarella ei ole mitään muuta nähtävää kuin pieni puukirkko ja jännittävää ääntä pitävä hiekkaranta, mutta lämmin tunnelma ja ystävälliset ihmiset jättävät kävijöihin pysyvän jäljen.
Runhusta lähdettiin myötäisissä ja kevyissä tuulissa kohti Pärnua. Yksi lasten lempparimestoista (ja aikuisten). Tilava satama ja fasiliteetit kohdallaan.  Saavuttiin ihan kohtuullisissa myötätuulissa ja spinaakkerilla lähes satama-altaaseen saakka. Olimme jälleen poikkeuksellisia suomalaisia kun purjehdimme! Ensimmäisellä kerralla Pärnun saunassa ihmeteltiin miten suomalaiset purjehtii kun yleensä suomijannu hiipii paikalle koneella. Nyt nautimme Pärnusta muutamia päiviä ja toivomme, että saamme mukaan muutaman ihanan ystävän.

15.7.2012

(2012) Ventspils (Latvia)

Karu ja kallis satama, mutta Latvia itsessään on hyvää ruokaa, kauniita maisemia ja miellyttäviä viinejä. Leppeä tunnelma paikallisessa ravintolassa ja ulkona pauhaa myrskyn jälkeiset. Suunnittelimme lähtöä Kuresaareen jo tänä yönä, mutta myrsky pitää meidät täällä huomiseen iltaan. Löysimme wifiä etsiessä tämän paikan jonka nimeä emme tiedä. Kilometrin verran satamasta kohti ostoskatua. Kellarissa sijaitseva ravintola. Ihana paikka, hyvä viini ja huomenna tullaan maistamaan pihviä. Nyt olisi kakkavaipan vaihto.

Kaupunki on omiaan lapsiperheille. Upeat ulkoilumaastot ja superhienot puistot lapsille. Aikuisille täällä ei ole yhtään mitään ja sen huomaa kyllä veneilijöiden puheista. Harva matkaa lasten kanssa tällaisia matkoja joten tämä paikka ei ole niin arvostettu. Lapsiperheille suosittelen kuitenkin ihan ehdottomasti. Vaikkapa hotellireissuna.

13.7.2012

(2012) Klaipeda (Liettua)

Tosi jees ja takaisin tullaan varmasti. Eilen 23h merellä ja illalla lähdetään vetämään toiset 110nm kohti Ventspilsiä.

Klaipeda oli lomamme kohokohtia. Satama sijaitsee jälleen joen uomassa. Tämänkin löytää googlesta ja siellä on poimittu sataman hauskat yksityiskohdat kuten laiturille kiipeävä olento ja mielenkiintoinen ulkoilmateos. Satama itsessään on aika pieni ja matala. Satamaan pääsee pienen kävelysillan auetessa vartiksi kerrallaan puolen tunnin välein. Kävelysilta aukeaa manuaalisesti. Kaksi setämiestä tulee paikalle pyörittämään veiviä. Hauska nähtävyys. Me emme päässeet sillan toiselle puolelle aluksemme ollessa liian iso. Jäimme siis kylkikiinnitykseen sen toiselle puolelle. Laituri on niin korkealla, ettei pitkän huiskea kippari edes sulkahattu päässä yletä maan kamaralle ilma kiipeämistä. Satamassa onkin siirrettäviä tikkaita joilla voi hiukan helpottaa kiipeämistä. Ilman tikkaita ei veneestä pääsisi pois. Rannassa sijaitseva ravintola tarjosi itkettävän hyvät naudanlihapihvit kaiken possun syömisen jälkeen. Kallis, mutta ehdottomasti loistava ravintola. Hintää yölle tuli taasen noin kymmenen euroa ja se piti sisällää sähkön, suihkun, wc: ja veden.
Ehdimme käydä kävelemässä kaupungilla ja satuimmekin sopivasti käsityötorille. Upeita käsitöitä eri materiaaleista. Mukaan tarttui mm. teetä ja hiirulaishattu.

(2012) Tablet ei ole bloggaukseen!

Ja niin kärähti hermot tabletin mahdottomuuteen. Koska tämä runoilu on kohtuuttoman aikaa vievää niin palataan muistiinpanojen kanssa loman jälkeen. En jaksa lomaani tähän nyt tuhlata. Päivitän tänne vain jotain pientä jottaperhe tietää meidän olevan vielä pinnalla. Kiitän kärsivällisyydestänne ja runoilen raamatullisen verran elokuun alussa.
Pus!

5.7.2012

(2012) Kolobrzeg (Puola)

Matka tänne oli yllättävän aaltoinen. Sen lisäksi uskollinen lahna keitti ja jouduimme turvautumaan purjeisiin siksi aikaa kunnes Kippari selvitti ongelman. Pääsimme perille pimeään aikaan. Samaan aikaan satamaan kanssamme lipui ruotsalaislaivue. He jäivät odottamaan meitä, että näyttäisimme tien, mutta eihän meillä ollut hajuakaan siitä mihin ja miten rantautuisimme. Iloisena yllätyksenä pieni satama otti vastaan  ystävällisen satamamestarin kanssa. Olimme sataman "suurin" vene joten menimme ohjeiden mukaan kylkikiinnitykseen. Lahna on tosin niin matala, että laiturille kiipeäminen on vähän työlästä kaiken roinan ja lasten kanssa. Mutta siis satamahan on hienoin mitä tähän asti. Kuukausi sitten avattu satama on upea ja suosittelemme sitä kaikille. Vuoden päästä täällä on viereisessä altaassa kaksisataa paikkaa nykyisen kuudenkymmenen lisäksi. Kaupunkikin on mukava ja pitää sisällä hienoja puistoja ja shoppailumahdollisuuksia. Biitsi on lähellä ja jatkuu silmän kantamattomiin. Huomenna lähdemme itätuulen mukana kohti seuraavaa kohdetta. Tämä on lomaa! Nyt iltapalaa ja unta... tai muutama lasi viiniä... (alla pari kuvaa myöhemmin lisättynä)


Satamassa oli pysäköitynä muutama hauska fillari. Tässä yksi. Tämä on tehty kokonaan maataloustyövälineistä kuten lapioistaja kuokasta ym.


Siis niin sanottu "isoin vene" kiinni kyljestään. Laiturin vastakkainen puoli on yksityinen ja kuvan etupuoli sekä kuvaajan selän taakse jäävä puoli on vierasvenesatamakäytössä. Aisat.


Uusi, upea satamarakennus. Sisällä pieni kuppila, elintarvike kipsa ja venetarvikeliike josta saatiin pari upeaa kuvataulua.

2.7.2012

(2012) Krösling (Saksa) - Swinoujscie (Puola)

Puola. Ajelimme (onneksi päästiin vähän purjeillakin) pitkin Strelasundin kanavaa alas kohti Peenemunden kanavaa. Yövyimme Kröslingissä Saksassa. Paikkaa oli kehuttu hyväksi pyykinpesupaikaksi ja sitä se olikin. Modernin ja hienon sataman lisäksi ei ollut mitään. Yritimme turhaan etsiä kylältä kauppaa. Palasimme koluamaan kaapeista viimeisiä eväitä ja suuntasimme tyylikkäälle grillipaikalle jonka ensimmäisiä käyttäjiä olimme. Hyvä ruoka, parempi mieli. Samalla kun pestyt pyykit lennätettiin kuivausrumpuun, sukelsimme saunaan! Sauna maksoi kokonaiset yhdeksän euroa ja oli kokonaan meidän. Saimme saunoa niin kauan kuin halusimme ja hyvin saunoimmekin. Hyvien yöunien jälkeen heräsimme ajoissa hakemaan pienestä kuppilasta uunituoretta sämpylää ja söimme hyvän aamiaisen. Olisimme lähteneet ajoissa liikenteeseen, mutta satamassa operointia varten annettu tagi piti palauttaa sillä siitä oli 20€ pantti. Satamakapteeni tuli yhdeksältä ja köydet irroitettiin. Matka jatkui pitkin Peenemunden kanavaa kohti Puolaa. Matkalle osuu kaksi kääntösiltaa ja kun olimme jo menossa löysimme yhdestä esitteestä niiden aukeamiset. Kävikin niin, että olimme ensimmäisellä sillalla niin ajoissa, että Leevi ja minä kipitimme kaupunkiin kauppaan. Muutaman mutkan jälkeen löydettiin kauppa joka ei ollut auki koska kukaan miehistöstä ei muistanut, että on sunnuntai. Epätoivoisena yritin ostaa olutta läheisestä tivolista, mutta en kehdannut muovituoppeja kiikuttaa läpi kylän. Lampsimme siis tyhjin käsin rantaan. Rannassa oli pieni kahvila ja josta onneksi saatiin lammasmakkaraa ja olutta sekä apfelshinesaftia.
Toiselle sillalle päästiin purjehtimaan ja olimme ihan ajallaankin. Odotimme järvelle pääsyä. Jokien saastunut tunnelma enteili huonoa, mutta olimme luottavaisin mielin. Luotimme turhaan... Niin surullista näkyä ei edes suomenlahden pahimpina sinileväkesinä ole nähty. Emme siis uineet järvessä vaan jatkoimme hiljaisina kohti Puolan rajaa.
Ilta taittui pimeyteen ja savuimme ihmisen tekemää kanavaa pitkin Swinoujscien. Kanavalla bongattiin noin sata harmaahaikaraa ja Leevi oli onnessaan asiasta. Päästiin perille ja oli yö. Satamaa ennen jouduimme sellaiseen valomyrskyyn, että oli välillä vaikea tietää mikä oli merimerkki ja mikä ei... mutta hengissä selvittiin. Aamulla nukuttiin pitkään ja päivän sään mukaan olemme täällä vielä huomisenkin. Palataan asiaan.

30.6.2012

(2012) Straslund (Saksa)

Saavuimme Straslundiin myötäisessä säässä. Tuulta oli paikoin riittävästi. Rykäisimme spinaakkerin ylös ja vauhti oli mainio. Ylitimme Tanskan ja Saksan välisen selän, eli noin 40nm meille ennätysvauhdissa. Aikaa meni noin neljä ja puoli tuntia. Vauhtia keskimääräisesti kahdeksaa ja puolta solmua koko matka. Selän jälkeen pujoteltiin saarten väliin ja erittäin kapea väylää aina Straslundiin saakka. Olisimme jatkaneet matkaa paikallisen pursiseuran satamaan, mutta pienen tenkkapoon jälkeen pakittelimme vierasvenesatamaan. Ihan ok mesta. Aisat ja vihreillä lätkillä merkityt vapaat paikat. Fasiliteetit ok, mutta kortti jolla pitäisi operoida suihkuja, sähköä ja vettä ei toimi kunnolla.

Saapumispäivän iltana laiturilla huuteli mies; "mistä päin?" Hahaa suomalaisia. Meitä suomalaisia ei täällä enää montaa venettä ole. Mies jutteli mukavia ja kertoi, että purjehtii täällä paljon. Jo kuulemma seitsemättä kesää. Seuraavana päivänä tavattiinkin saman veneen rouva joka ystävällisesti antoi meille sen satamakirjan jota piti saada heti Tanskassa, mutta jota ei ole missään ollut.  Huomenna aamulla osaamme mennä kääntösillalle oikeaan aikaan ja pääsemme jatkamaan matkaa kohti Kröslingiä.

Straslundissa oli vastakkaisella rannalla konsertti jota kävimme lasten kanssa laiturin päässä jammaamassa. Hauskaa. Konsertti loppui ajoissa joten emme kuunnelleen Pandoraa koko yötä! =)
Kaupunki on kaunis. Paljon nähtävää niin lapsille kuin ennen kaikkea aikuisillekin. Löysimme pienen wishky puodin jonka pitäjä osti yksityisistä kokoelmista tynnyreitä ja möi niistä sitten pienelle asiakaskunnalleen. Herra oli kirjoittanut whiskeyistä kirjankin. Siinä pienessä puodissavierailtiin kaksi kertaa ja toisella kerralla taisi mennä yli tunti! =D Kippari osti pullon rommia itselleen ja muutama pikkupullo tuliaisia. Kiva paikka.

25.6.2012

(2012) Kalvehavne ja odottelua (Tanska)

Täällä ollaan motissa. Suunnittelimme Saksaan siirtymistä tälle päivälle. Kävimme eilen tuhlaamassa kruunut melkein väkisin. Illalla kurkattiin vielä säitä ja todettiin, ettei tällä veneellä lähdetä näihin tuuliin. Olemme siis vähän kuin motissa tässä hyvin pienessä kylässä. Sataman fasiliteetit on tosin kunnossa vaikka ensivaikutelma onkin melko karu. Kauppakin löytyy nurkan takaa. Tämä päivä on jammailtu veneessä tuulen puhallellessa paikoin myrskylukemia. Vettä on tullut välillä vaakatasossa niin paljon, ettei sadetakilla ole ollut enää virkaa ja ajoittain on aurinko paistanut hellelukemia. Omituinen sää. Mutta onneksi se on tulossa Suomeen ja jättää meidät rauhaan.
Sen verran tänään edetään, että muutaman tunnin päässä olevaan kylään päästään huomisen myrskyä pitelemään. Purjehdimme aina kun voi ja niin pitkälle kuin suinkin lasten pinna antaa. Nyt pikku-ukko päiväunille ja valmistautumaan lyhyeen merimatkaan.

24.6.2012

(2012) Köge-Kalvehavn (Tanska)

Noniin. Köpis on done. Ei sopinut suurkaupunki meille. Stressaantuneet ihmiset ja vilkas liikenne ei kiukuttelevien lasten kanssa tuntunut lomalta. Linnan puisto oli kiva ja viihtyisä, mutta ei sillä ollut mitään tekemistä aidon Tanskan kanssa. Niinpä rykäisimme lyhyen legin aamutuimaan Kögeen. Ihana mestapaikka. Kämppäri alue ja hyvät fasiliteetit. Kiva kaupunki ja sunnuntaitunnelma. Juhannusta juhlitaan täällä Juhannuspäivänä joten päästiin ihailemaan paikallista suurta kokkoa rannalla ja hillbillyjazzia. Mukava tunnelma kruunattiin rauhaisalla yöpuulle käymisellä ja aamulla noustiin taas kukonlaulun aikaan. Ja nokka kohti Kalvehavnia!

20.6.2012

(2012) Copenhagen jatkuu (Tanska)

Saavuimme hyvässä säässä kaupunkiin. Olimme jo etukäteen päättäneet mennä keskustaan. Olisihan se upeaa olla veneellä ihan kaupungin sydämessä. Mutta eipä se ollut niin mukava paikka sittenkään. Paalukiinnitys, kapeat paikat ja ilman mitään palveluita. Hinta silti 155kr. Päätimme jäädä kuitenkin yhdeksi yöksi ja sitten siirtyä kaupungin laidalla sijaitsevaan venekerhon suojaiseen lahteen.
Kävimme kylillä ja totesimme, ettei tämä ole meidän paikka. Hirvittävä stressi ja ahdistus kaikkien kasvoilla. Kiire ja meteli. Vene irti ja mailin matka takaisinpäin venekerhon satamaan.


Tämä toimii. Satamamestari has gone fishing, mutta meillä on veneessä kaikki mitä tarvitaan joten no hätä. Lasi punkkua ja Jeff Cascaroa poppikoneesta. Vähän rauhaa ja hiljainen hetki kuolleen sorsanpoikasen muistolle (tämä tarina joskus toiste).



Linnanpuistossa oli paljon piknik -paikkoja. Aivan upea paikka. Että jos ikinä vielä köpikseen veneellä, niin ehdottomasti linnan satamaan.

Täydennän välistä jääneet kohteet ehkä joskus. Nyt vetäydyn veneeseen lämmittelemään ja kömmin kipparin kainaloon. Seuraavaan kertaan. Moi!

(2012) Copenhagen (Tanska)

Ohhoh ja hoh ja oh.
Täällä ollaan ja hengissä. Koska wlan yhteyksiä on ollut heikosti ja mielessä on ollut muut asiat niin en ole päivitellyt blogia. Nyt ollaan siis köpiksessä ja vene on kasassa ja perhe hengissä. Jouduimme yllättävään tuuleen ja vielä yllättävämpiin aaltoihin. Kaikki on kuitenkin kunnossa ja nautimme lomasta.

Mutta köpis. Täällä. Kippari nousi auringon kanssa ja lähti viemään myötäisissä tuulissa Ystadista kohti köpistä. Kellon ollessa 4:20 lähdimme odottavaisina. Köpistä odotimme paljon.


Ruotsita sirryttiin yhden nostosillan kautta sujuvasti kohti Tanskaa. Tämän sillan kupeessa on vierasvenesatama, jossa oli viimeinen mahdollisuus hörpätä kahvit Rtuosin kruunuilla maksettuina.


Ja ennen kun siirryimme Tanskan puolelle, piti uskollisten Ruotsifanien otattaa yhteispotretti. Tästä alkaa Tanska!
Aurinko paistoi tosi kivasti, vaikkei merellä ollut liian lämmin. Matkalla viimeisestä Ruotsalaisesta vierasvenesatamasta tänne köpikseen, ehdittiin pulahtaa ihanaan ja kylmään meriveteen. Tuuli putosi nollille, ja lämpö kohosi hikilukemiin. Hyvin pian sen pulahduksen jälkeen keli viileni taas normaaliin "suomen kesä" -moodiin.



Köpenhaminan satama-allas on melko iso. Saapuminen kaupunkiin on kuitenkin selkeä moneen muuhun Itämeren kaupunkiin verrattuna. VIlkas satamaliikenne pitää valppaana. Purjeet pakettiin siis ja kohti vanhaa kaupunkia.


Perinteiset hiekkalinnaskabat. Tämän lähemmäksi ei päästy, sillä liput tuolle alueelle oli hävyttömän kalliit, vaikka tapahtuma oli jo loppunut, kun me sinne eksyttiin.



Mistähän täältä vapaata paikkaa löytyisi?!? Vapaat paikat on merkitty hyvin yleiseen tapaan, eli vihreä on vapaa ja punainen varattu. Merkintätapa on oikeastaan aika hyvä, mutta paikkoja todella vähän. Ja Lady on niin kankea satamamanöövereissä, että meinattiin ajaa väkisin muutaman soutajan yli, kun he taas eivät osanneet lukea meidän liikkeitä. Soutajia on paljon. Pieniä neljän-kuuden hengen veneitä. Menee kovaa, eikä  yleensä käsitystä meriliikennesäännöistä. Varokaa siis soutajia. Niin ja noita jokilaivoja. Niitä pitää väistää, vaikka tilaa ei olisi. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Vain pari Tanskalaista kirosanaa soutajilta ja iloisia huiskutuksia turisteilta.


  ...jatkuu...

16.6.2012

(2012) Borgholm (Ruotsi)

Ihan aikaisin kippari päätti lähteä lipumaan. Sen verran aikaisin, että muu miehistö jäi vielä nukkumaan. Kun kaikki oli hereillä, sää oli lämmin ja upea. Tänään päästään ainakin vähän myötäisessä tuulessa. Ihanaa. Oli jopa niin lämmin, että koko porukka tiputti talviturkin veneen perästä. Otto jätti tämän väliin, mutta nautti lämmöstä omalla äänekkäällä tavallaan.
Borgholm oli hyvä satama. Uudehkot laiturit ja paljon tilaa. Koska suihkut ja wc oli remontissa saimme luvan käyttää hotellin allasosastoa. Kivaa. Suihkut ja sauna tosin oli sekä miehille, että naisille. Minua tai Wilmaa se ei haitannut, mutta muutama ruotsalaisukko ei osannut lukea osaston ovessa lukevaa lappua ja punastellen painelivat saunaan kun minä marssin suihkuun.  Yhteenvetona... Borgholm on jees paikka. Kiva ja pieni kylä.

(2012) Gotlannista Öölantiin (Ruotsi)

Öölanti häämötti pitkän päivän jälkeen. Öölannin eteläisimmässä kärjessä on luonnonpuisto jossa kartan mukaan olisi suihku sekä hafenmaister.

Sisäänmeno on huikea. Kapeaa hyvin merkittyä väylää lehmien laiduntaessa rannoilla. Satama näyttää samalta kun Viron kalasatamat ja keskellä sisäänmenoa on punainen lateraalimerkki joka on varmasti liikkunut liian lähelle rantaa. Ei suihku, ei wc, ei hafenmaister. Koska kausi ei ala täällä ennen Juhannusta, ei paikalla ollut ketään. Ilmainen tuntuu kukkarossa hyvältä kalliin Gotlannin jälkeen.


Kevyet iltatöpöttelyt, ennen nukkumattia ja seuraavaa päivää.
Täältä jatkettiin taas aamun sarastaessa eteenpäin kohti seuraavaa satamaa.

13.6.2012

(2012) Gotlanti jatkuu... (Ruotsi)

Gotlantiin purjehdus kesti noin 16h. Riittävästi. Saavuimme yöllä Visbyn satamaan. Saman suun kautta kulkee myös Destination Gotlannin lautat. Kartta kuitenkin paimensi kulkemaan samasta reiästä satama-altaan perälle. Siellä olikin kaupungin sykkeessä vieraslaiturit. Poijukiinnitys. Poijut on aika lyhyellä ja parin satamamanööverin jälkeen päädyimme siihen ihan ensin poimittuun poijuun. Satamassa oli vielä puoli neljän aikaan yöllä melko meno ja jäimmekin kauimmaiseen laituriin. Meno onneksi jäi sunnuntain vastaiseen yöhön ja seuraava yö oli rauhallinen.


Kaunis kaupunki jossa vietimme muutaman päivän. Mainittavaa on vielä se, että Visby on melko kallis. 530kr kaksi yötä ilman sähköä. Hintalaatusuhde ei ihan ollut paras mahdollinen. Visbyyhyn ei ole pakottavaa tarvetta mennä uudelleen, mutta ehkä Gotlantiin muuten?


Kaunis puisto, josta mukava näkymä ylös kaupunkiin. Erityisesti pidin kaupungin "terveyspolusta" jolla oli ilo lenkkeillä. Ihmiset olivat ystävällisiä ja väkeä oli maltillisesti. Täällä ei tarvinnut juosta naama väärällä, kuten kotona.


Kävelyretki ylös. Ei hullumpi näkymä näillä asukkailla. Taidan ymmärtää, miksi ihmiset viihtyvät täällä. Miltähän tämä näyttää talvella?



Visby jätettiin tiukan sumun vallitessa. Varovasti saaren reunaa pitkin päästiin merelle ja ilma alkoi selkiintyä.  Säähän mahtui taas melkein kaikki eri vaihtoehdot ja kryssimme koko matkan iloisella mielellä. Matkan kesto oli vähemmän kuin edellinen purjehdus, mutta pitkä päivä kuitenkin.

...jatkuu...

(2012) Gotlannin kautta Ölantiin.

Nynäshamnin ihana sauna vaihtui mukavaan purjejdussäähän. Olimme jo ottaneet kurssin kohto Gotlantia ja päivitelleet hyvää tuuria sään suhteen kun pikkukippari heräsi oksennuksessaan päiväunilta. Tulenpunainen poika päätti meidän puolesta siirtää Gotlanti seuraavaan päivään. Olimme muutaman tunnin päässä Nynäshamnista Öjan saaren kärjen majakan liepeillä.

Kurvasimme saaren länsipuolelle pieneen vierasvenesatamaan hoitohommiin. Aivan upea pieni lahti. Hyvin merkitty sisääntulo ja poijukiinnitys. Palveluita emme uskoneet sieltä löytyvän, mutta olimme väärässä. Satamakapteeni tuli pyytämään maksua sillä hän oli laittamassa putiikkia kiinni. 140kr hintaan kuului lämmin suihku, wc, tiskausmahdollisuus (tiskiaineetkin talon puolesta) sekä jätehuolto.


Se mitä saaresta näkyi veneen kannelta ja vessamatkalla oli upeaa. Jopa tämä "valtava" hämähäkki, josta oli lasten mukaan pakko ottaa kuva. Valitettavasti kipeä lapsi piti meidät pääsääntöisesti veneessä.

Seuraavana aamuna lähdimme aamiaisen jälkeen kohti Gotlantia ja Visbytä. Kuten meidän tapaan on kuulunut, jouduimme kryssimään. Keli ei ollut kuitenkaan huono, vaikka koko muu miehistö kärsikin välillä pahoinvoinnista. Kippari ei sellaista tunne, ja on varma, että me muut kärsimme henkisesti enemmän, kuin fyysisesti.

...jatkuu...

8.6.2012

(2012) Nynäshamn (Ruotsi)

Ei ihan WLAN, mutta yhteys kuitenkin.
Pitkää reportaasia en ehdi tässä nyt antaa, mutta tärkeimmät;
Eilinen oli ihana päivä. Joku jossakin kuoli. Otamme osaa omaisten suruun, mutta samalla olemme enemmän kuin iloisia. Onnellisia ja suunnattoman kiitollisia. Isäni sai uuden munuaisen! Kiitos sinulle tuntematon luovuttaja.

Ja siirrytään taas lokikirjan pariin.


Lähdimme maanantaina Maarianhaminasta kohti Ruotsin rannikkoa. Pysähdyimme kahdessa upeassa luomussa ennen Nynäshamnia. Nämä kuvat on kauniista ja suositusta luomusatamasta nimeltä Mörtö-bunson.


Kippari kapusi mastoon, sillä tätä luomua lähestyttäessä, karkasi ison nostin maston kärkeen. Siis puosuntuoli ja valjaat esiin, ja perämies veivaamaan kippari korkeuksiin. Huikeat maisemat!


Käsittämättömän kaunista. Mitä pidemmälle ilta eteni, sen enemmän veneitä lipui rantaan. Tilaa oli todella paljon, sillä rannat oli erittäin syviä ja jyrkkiä. On aivan varmaa, että palaamme tänne vielä jonain kesänä ajan kanssa.

Ilouutisia ennen Nynäshamnia. Shampanjan paikka!


Nynäshamnin satama. Ei valitettavasti ole parempaa kuvaa tällä läppärillä. Osa kuvista on Tabletilla.


Täällä on kaikkea mitä ihminen tarvitsee ja sitten on SAUNA! Luomut on upeita täällä. Syvät rannat ja mieletön luonto. Mutta kyllä suihku ja sauna tekee ihmeitä ihmiselle. Säät on täällä paremmat kuin Suomessa. Jes. Vene on hyvässä mallissa vaikka Maarianhaminassa ollessaan siitä oli yksi fendari noussut ylös ja laituri teki vähän hankaumaa. Ei onneksi mitään mistä ei vahalla selviä.
Hanat alkoi vuotamaan kun perämies kaatoi lihapullien keitinveden lavuaariin. Rasva tukki letkut. Onneksi Kippari on ihmemies ja korjasi tilanteen. Lämppäri on pöheltänyt tehokkaasti joka yö. Viimeyönä saatiin nauttia sähkölämppärin tehosta, mutta se ei ihan pitänyt pikkukipparia lämpimänä. Korjaamme tilanteen seuraavaan satamaan mennessä ja sijoitamme sen sitten paremmin.

Nyt sääkartoilla. Sää näyttää sellaiselta, että lähdemme kohti Gotlantia seuraavana tai sitä seuraavana yönä. Riippuu sateesta. Täältä sinne on matkaa noin 76NM. Ei paha, mutta lasten kanssa vähän mietityttää. Yö olisi helppo sillä pikkuiset nukkuisi ja heidän ei tarvitsisi viihdyttää itseään kahden neliön luksushotellissa.

Eli seuraava postaus oletettavasti muutaman päivän päästä Gotlannista. Siihen asti; näkemiin ja kuulemiin!



29.5.2012

(2012) Siirtopurjehdus Maarianhaminaan

Perillä.

Kaksi ja puoli vuorokautta kryssiä, myötätuulta ja palaneita nenänpäitä.
Koska osa lomalaisista on melko nuoria ja tylsistymismomentti saattaa joskus käydä ylivoimaiseksi, päätimme siirtää veneen kahteen mieheen Maarianhaminaan jo etukäteen. Luonnollisesti säät vaikuttivat paljon siihen tuleeko siirrosta mitään, mutta sään jumala oli meille armollinen ja päästi meidät matkaan.

Lapset kuskattiin hoitoon perjantaina päivällä ja neljän jälkeen oltiin jo irrottamassa köysiä kotisatamassa. Ilta oli mielestäni mukava ja päätettiin mennä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa eli 41nm Barosundin kaupan laituriin. Kello 00:30 painui päät tyynyyn.

Aamulla kello 5:30 kilahti kipparin puhelin lähdön merkiksi ja aamupalaksi keitetyt munat syötiin matkalla kohti seuraavaa yöpaikkaa. Päivä kryssittiin aika tehokkaasti. Tällä reissulla on ollut parhaat ruoat mitä on näillä reissuilla ikuna syöty. Testasimme uunia seilissä ja hyvin toimii.

Shampanjaa ja makkaraa. Ihan toimiva yhdistelmä!


Pysähdyimme Vänöön päivälliselle ja yöksi kryssittiin Jurmon kauniille saarelle. Lasi punkkua illallisen painikkeeksi ja pää tyynyyn kellon ollessa puolilla öin.

Jurmo

Jurmon kahvila ei ollut enää yöllä auki... kummallista.


Aamu oli jo pitkällä kellon soidessa 5:30 ja köydet irtosi Jurmosta rauhallisessa tuulenvireessä. Tässä vaiheessa oli käynyt taas selväksi, että Lady on satamamanöövereissä hankala tyttö. Hengissä on kuitenkin selvitty ja ilman suurempia naarmuja. Päivä taittui monipuolisesti kryssillä ja jopa spinaakkeria saatiin testattua.

Paikattu, mutta toimiva 96m2 spinaakkeri.


Aurinko poltti meidät pandakarhuiksi ja siitäkös saa taas kotona kuulla! Illalla noin 81nm jälkeen päätettiin pistäytyä illallisella Rödhamnissa. Mahtava saari ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Sitäpaitsi siellä oli kesä.

Rödhamn. <3


 Koska maanantaille oli luvattu kovia tuulia ja tiukasti vasten kulkemaamme suuntaa, lähdimme yöksi Marikseen. Pieni rantautumisharjoitus vielä ennen yöpuulle käymistä. Totesimme, ettei paalukiinnitys ole nyt ihan ideaali ja käänsimme vanhan luuskan kylkikiinnitykseen naapurilaituriin.

Maarianhamina ja huolellinen kylkikiinnitys.


Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään eli jopa puoli yhdeksään ja leppoisteltiin koko päivä pienen nikkaroinnin ja viimeistelyn merkeissä. Maris on edelleen kaunis kaupunki ja se siivitti meidät ihan lomatunnelmiin. Mariksen Itäsatama on palveluiltaan ja hinnaltaa erinomainen. Vene kuin vene 25€ ja hintaan sisältyy ihan käypänen sauna, suihkut, jätehuolto, sähkö, vesi ja lippu risteilylle Ruotsiin. Ei hullumpaa. Satamakapteeneja on kaksi miestä ja he kuulostavat puhelimessa ihan samalta mieheltä. Ystävällisiä ukkoja, paitsi, että unohtivat kertoa toisillee, mitä oli minun kanssa sovittu. Mutta eipä se nyt juuri paina. Toinen heistä lupasi pitää venettä silmällä ja saimme jättää Ladyn kylkikiinnitykseen laiturin päähän. Soittelen sunnuntai aamuna herroille uudelleen. Jännä nähdä onko sovittu 50€ viikkosäilytyshinta muuttunut!

Ensi sunnuntaina lomamatka siis alkaa. Sitä odotellessa; keveitä tuulia ja leppeitä kevätpäiviä!


ps. Tallinnan matka meni kuuleman mukaan hyvin. Ladyn kansi vahattiin kelvollisesti ja loppuaika meni ilmeisen kosteissa merkeissä!

11.5.2012

(2012) Vihdoin vesille!


Tätä on odotettu!  Perjantai koitti ja tänään laskettaisiin vene vesille. Vielä illalla nostaja viestitteli, nostoajankohdan aikastamiseksi, mutta mitään ei sovittu. Perämies ja Otto eleli kotiolemistaan siis normaaliin tapaan aikatauluttaen itsensä yhdeksi satamaan ottamaan kuvia. Otto heräsi juuri päiväuniltaan kun Kippari soitti, että nyt se tapahtuu! Voi luoja!! NYT! Kello on vaille kaksitoista. Pitäisi syöttää lapsi ennen sitä ja suorittaa itsensä rantaan. Lannistuin ja totesin, että emme millään ehdi. Sen sijaan nappasin tabletin keittiöön ja samalla kun Otto veteli lounasta niin minä päivittelin sataman nettikameran kuvaamaa kuvaa ja seurasin melkein livenä rannan tapahtumia. Aikaa kului ja lapsi ilmoitteli olevansa kylläinen. Pikainen vilkaisu nettikameraan vahvisti, että vielä ehdittäisiin! Meiltä ajaa rantaan noin kolme minuuttia joten koppasin pojan haalareihin pelkässä vaipassa ja puserossa. Sukat lapselle jalkaan, kamera taskuun ja menoksi.

  Aamun rankkojen rateiden jälkeen tuuli tyyntyi, sateet väistyi ja nostoauto kaarsi satamaan. Tätä on odotettu! Voi, että peini sydämmeni teki kärrynpyöriä ja hakkasi hurjana kun hommat lähtivät käyntiin.


Kapteeni oli saanut apumiehiä mukaan ja se olikin oikein hyvä juttu, sillä minä olin sidottu puolialastomaan lapseeni, eikä minusta olisi apua.


Lapsella ei ollut edes hattua päässä! Pienet sormet kylminä Otto piteli minusta kiinni ja koitti vihjailla, että voisi ihan hyvin mennä jeesaamaan.


Vene siirtyi pukeilta auton perään. Se kyyditettiin muutaman kymmenen metrin päähän huoltolaituriin. Tässä vaiheessa huomattiin, että keula oli auton väärällä puolella, mutta pienellä säädöllä sen saisi kyllä nostettua. Sen verran nostajan katse herpaantui, että perä kolahti kuvassa yllä näkyvään mastonosturiin. Onni onnettomuudessa, mastonosturi jousti sen verran, ettei Grace saanut vakavia vaurioita. Kaikki selvisivät ilman naarmuja, mutta nostajan ammattiylepys sai kolauksen. Hän kyllä hyvitti vahingon ja oli erittäin pahoillaan. Vahinkoja sattuu. Käyttäisin silti häntä uudelleen sillä muuten hän on hoitanut hommansa hyvin. 


Se on aina yhtä jännittävää ja vähän pelottavaa kun venettä lasketaan. Sydämmeni hakkasi hulluna ja hymyilin lakkaamatta.


Kun Grace killui turvallisesti vedessä oli maston vuoro. Viimeiset säädöt vielä ja sitten nostetaan.


Tässä vaiheessa nostaja huomasi mastonkin olevan vähän vaikeissa asemissa ja pojat päättivät kääntää veneen jotta masto olisi helpompi pudottaa paikalleen.


Vene saatiin oikein päin ja masto voitiin tiputtaa paikoilleen. Nostaja kiipesi veneeseen ja meni itse kannen alle varmistamaan, että kaikki menee putkeen.


Masto saatiin nätisti paikalleen ja nostomestari nosti itsensä ylös saadakseen remminsä pois mastosta.


Siinä sen nyt on! Lady Helmsam Grace. Meidän kippo. Kaunis kun sika pienenä. Vene siirretään viikonlopun aikana EPS:siin omaan laituriin. Sitten minulla onkin viikko aikaa pestä ja puunata ennen kuin se lähtee kevään ensimmäiselle purjehdukselle Tallinnaan.

8.5.2012

(2012) Vahaa ja päiväunia!

Veneemme on kaunis. Joka päivä joku ihailee sitä ääneen ja toinen hiljaa sivusta. Siinä on kauniit linjat, mutta se ei riitä. Sitä pitää hoitaa.

Olin tänään vahaamassa Gracea. Otto veteli unta autossa sillä aikaa kun minä vahasin minkä kerkesin. Koko sen ajan naapuriveneen ympärillä istui seuran parlamentti. Eläkelläisäijät pärräsivät minkä kerkesivät ja kovaan ääneen "isottelivat" toisilleen. Oli siinä huvia kerrakseen kun kuuntelin sivusta vanhojen äijien juttuja jotka kuulostivat ihan samalta kun oman kohta yksitoistavuotiaani kaveriporukan legendaariset läpät.
Kun Otto heräsi ja ilmoitti, että; "nyt mutsi vois riittää, mä haluan pois täältä", niin taakseni ilmestyi yksi näistä arvokkaista parlamentin jäsenistä. "Ei kai sitä enää tarvii hieroo? On se jo ihan nätti."
Vaihdoimme muutaman sanan herran kanssa ja hän kertoi katsoneensa sivusta "koko tota touhua" ja oli omien sanojensa mukaan todennut veneestä tulevan viimeisen päälle. Niin? Niinhän sen pitääkin!

No joo, käsivarteni ja hartiani ovat tyytyväisiä kun tämä kevät loppuu. Ei ole punttia tarvinnut nostaa kun seisoo koko päivän kädet ylös ojennettuina ja; wax on, wax off! Mutta vene on kaunis. Rubbing, vaha ja kovavaha. Pitäisi kiillon kestää tuulet ja tuiskut. Kyllä kehtaa lähteä vilauttelemaan kylkeä ulkomaille!
Vielä siis kuitenkin puuttuu yksi pieni osa vahaa ja se kovavaha sillä Ottoman määrää tahdin. Kippari kävi tänään käynnistämässä koneen, jotta perjantaina ei iske paniikki kun vene on laskettu vesille ja kone ei lähdekään käyntiin. Tyhjäkäynti on kuulemma vielä vähän turhan hitaalla, mutta Kippari tutkii insinöörin tarkkuudella ja olen varma, että tämäkin murhe ratkeaa kyllä.
Niin ja se raita maalattiin eilen. Se valkoinen raita. Se on liian valkoinen. Mutta nyt sille ei enää voi mitään. Ensi kevääksi jää siis raitojen uusintamaalaus. Kevyellä hionnalla ja kunnon teippauksella saadaan hyvää jälkeä ja siitä tulee prima.

Aloittelin verhojenkin tekemistä. Veneessä ei ole verhoja ollenkaan ja ne olisivat ihan miellyttävät. Sprayhood ja Grace nimiteippaus näyttävät vähän kurjilta nyt kun ilmettä on muutettu tummemmaksi, mutta nekin saavat odottaa seuraavaa kevättä. Näillä hoitovapaabudjeteilla on pakko vähän miettiä mitä tehdään ja sitäpaitsi aikataulukin alkaa lähestyä rajojaan. Sen lisäksi, että Kippari on päivystänyt niin prkleesti tänä keväänä niin veneellä on jouduttu viettämään aikaa kohtuuttoman paljon. Lapset ei kohta tunnista isäänsä ja vaimo alkaa kysellä, että "kukas sinä olet ja missä mun mieheni on?". Mutta ollaan me ylpeitä ja onnellisia siitä, että kohta mennään lomalle ja Kippari on vielä hengissä tullakseen lomalle mukaan (ja tunnistan mieheni vielä ihan helposti). Ei päivystyksiä eikä remppaa vaan lomaa. Rentouttavaa sähellystä kolmen lapsen kanssa pienessä purkissa kaksi kuukautta. Jes!

Kiitos Kippari!! En voi kyllin kiittää kaikesta siitä vaivasta ja työstä minkä olet meidän eteen tehnyt.

6.5.2012

(2012) Kevät saapui ja vapaa-aika loppui!

Lady Grace on saanut uudet epoksit pohjaan ja myrkytkin on maalattu.
Kevät on ollut melko rankka kun hommia on painanut pääsääntöisesti vain yksi työmies toisen ollessa kiinni Oton hoitamisessa. Otto (kohta yksi vuotta) on pitänyt arvojärjestyksen kallellaan eikä ole päästänyt unohtamaan mistä tässä kaikessa on kyse. Otto on hieno mies ja erinomaisen kiltti. Ajoittain onkin saanut painaa hommia kahteen mieheen kun sankari on uinunut tutuissa kärryissään päikkäreitä. Oppiipahan lapsi olemaan! Koko kesä tullaan kuitenkin nukkumaan rattaissa, sylissä tai veneen keinuessa joten on varmasti hyvä opetella pois sängystä! =)


Mutta siis kesäloma lähestyy ja venettä duunataan aina kun vain töiltä tai lapselta päästään. Hommat aloitettiin jo syksyllä tietäen, että kevät on lyhyt. Pohja raavittiin auki ja hiottiin iltapuhteena töiden jälkeen. Välillä tuntui siltä, että kippari muuttaisi kohta asumaan rantaan (Me oltaisiin muutettu mukana!). Keväällä viimeisteltiin ja hankittiin Hempelit odottelemaan, että aurinko lämmittäisi kelin sinne kymmenen asteen tietämille.


Suhteellisen viileä kevät ehti pelästyttää kipparin kun ensimmäinen epoksikerros ei sitten alkanutkaan kuivumaan ihan sellaisella vauhdilla kuin olisi voinut olettaa. Kippari kutsui Hempelin edustuksen paikalle. Ihan oikein oli homma  kuitenkin lähtenyt toimimaan joten ei huolta. Seuraavat pari viikkoa oli sitten sääpäivystämistä ja maalaamista. Vesilinjaa nostettiin vanhasta muutamia senttejä sillä veneen sisätilan puiset rimat painavat enemmän kuin missä sen vesilinja on ennen ollut. Samalla maalasimme keventävät raidat. Vesilinjaan valkoinen raita ja sen päälle tumman sininen.



Ennen veneen laskua pitää kyljetkin saada kuntoon. Vedessä ei enää ole mahdollisuutta vahailla tai maalailla vauhtiraitoja joten ne hommat on pohjatöiden lisäksi olleet listalla. Vene ei ollut maailman parhaassa kunnossa kun se viime keväänä purjehdittiin uuteen kotisatamaan ja olemme nyt antaneet sille rakkautta vähän suuremmalla säkillä. Edellisessä satamassa on metalliset joustimet saaneet kylkeen aika ikäviäkin naarmuja. Vaikka vene on muuten ollut erinomaisessa ja hellässä hoivassa kaikki vuotensa niin viimeiset vuodet on olleet sille julmia. Ulkokuoren naarmuja on täytetty ja hiottu. Vanha kaksivärinen raita kyljestä hiottiin (oli muuten ihan persehomma) ja maalattiin samalla sinisellä sävyllä millä vesilinjan yläpuolinen raita.
Kyljet on nyt rubbingilla kiillotettu ja odottavat vahaa sekä sitä valkoista raitaa.


Vielä jää töitä tuleville keväille sillä Ladyn teippaukset pitää uusia ja ruffilla oleva harmaaksi maalattu leveä raita pitää sekin sävyttää siniseksi. Mutta tämän kevään työt alkaa häämöttää loppuaan. Se on hyvä sillä lasku on tilattu perjantaille. Siitä viikko niin lady ja poikakomppania lähtevät trimmaamaan venettä Tallinnaan ja sitten onkin jo siirtopurjehdus Maarinahaminaan. Lomapurjehdus on suunniteltu siis aloitettavaksi Maarianhaminasta. Muutama "tylsä" maili lapsilta pois jo etukäteen. Samalla saa ottaa tuntumaa veneeseen ilman ylimääräistä ohjelmaa.





Ottokin on ollut avuksi. Sangen hauskaa seuraa!
Oton ja siivoilun myötä seuraavaan kertaan. Keveitä tuulia, aurinkoisia kelejä ja leppeitä tunnelmia!