30.7.2013

Mitinhiekka - Ruunasaari - Puumala ja mustikkapiirakka!

Olimme suunnitelleet, että emme vietä Puumalassa yhtään yötä, vaan pesemme pyykkiä ja poistumme seuraavaan kohteeseen. Puumala ei meistä ollut mitenkään ihmeellinen paikka näin veneilijän näkökulmasta, mutta Ruunansaaressa yöpyessämme, emme tienneet, että mieli tulisi muuttumaan.


Ruunasaaressa olisi ollut kaksi poijuakin, mutta me halusimme nukkua yön rauhassa ja jäimme todella suojaiseen lahteen yöksi. Jollalla sitten kuljettiin saareen, jotta päästiin grillaamaan ja tekemään niitä kesäjuttuja eli olemaan vaan.


Joku joka tietää mikä tämä mökki on, niin kertokaa ihmeessä. Mökissä oli kuolleen mehiläispesän lisäksi kiviä. Kivissa osassa luki miehet, naiset ja osassa sitten joku nimi.. mikä ihme ja mikä ihmeen tarkoitus??


Esiteini taiteili itselleen rumpupalikat ja niistä aiheutuikin melko paljon hauskaa ilmarumpua pitkälle iltaan.

Yö lähestyi ja möngimme veneelle nukkumaan. Yöllä tulisi ennusteiden mukaan tuulemaan jonkin verran, mutta suojainen lahti takaisi yöunet. Ja niin se teki.

Aamulla kahvit naamariin ja kohti Puumalaa. Tuuli yltyi päivän mittaa, mutta se ei niin tuntunut, kun tulimme myötäisissä. Kiinnityimme Puumalaan ja marssimme pesemään pyykkiä koneelle, jonka olimme varannut jo edellisenä iltana puhelimitse.

Siinä se ilta sitten menikin. Jälleen tuli seurakavereita samaan satamaan, sauna oli mukava ja ilma kurja. Niipä jäimme kuin jäimmekin Puumalaan yöksi. "Aamulla sitten kyllä vaihdetaan paikkaa."

Sään jumala oli kyllä eri mieltä, niimpä vietimme ihan hauskan päivän kiertäen saderytkyt niskassa pitkin Puumalan pikkukauppoja ja kylän nähtävyyksiä. Lapset ystävystyivät lasipajan puhaltajan kanssa niin, että notkuivat siellä useammankin tunnin vain juttelemassa miehen kanssa.

Ja koska mustikkaa oli vielä Mitinhiekoilta jäljellä, niin oli aika leipoa mustikkapiirakka venetapaan. Eli valmistaikinaa, rahkaa ja mustikoita. Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee!

"Mutta huomenna aamulla kyllä sitten mennään..." Ja niin tehtiin. Keula kohti Hietasaaria tankkauksen jälkeen.

Ihana myötäinen tuuli kuljetteli meitä hyvin. Jossain vaiheessa, syystä tai toisesta avasimme takaluukkua ja Kippari huomasi kauhukseen, että juuri takanttu 20l jerrykannu oli jäänyt siihen laiturille Puumalan Nesteelle.
Voi kökkö mitä sähellystä. Minäpä soittamaan sinne, että tokko se on tallella... Onneksi siellä on varsin ketterää henkilökuntaa. Tallessa oli. Nyt piti enää keksiä, miten sen saisi meille. Mennäänkö takaisin Puumalaan, vai voisiko joku tuoda sen meille?
Hätäpäissäni soitin niille entisille seurakavereille, mutta henkin olivat juuri lähteneet sieltä. Sillä hetkellä muistin, että maailman paras siskoni oli menossa Puumalaan käymään lähipäivinä. Niipä pyysin siskoa noutamaan kannun Nesteeltä ja tapaisimme sitten tulevana lauantaina Lappeenrannassa. Voi, että kun tuntui hyvältä. Kaikki järjestyi ihan parhain päin! Kiitos sisko!! <3

28.7.2013

Piispanhuvila- Mitinhiekka

Piispanhuvila oli helppo jättää taakse ja lähdimme lyhyelle koneajelulle kohti Mitinhiekkaa. Samassa laiturissa yötä ollut Norppa -merkkinen moottorivene meni meidän edellä rauhalliseen tahtiin. Hörpimme kahvia ja ihastelimme maisemia ja minä kiikaroin sitä kadottunnutta norppaa. Yht´äkkiä moottorivene pysähtyy ja koko venekunta nousee pällistelemään jotakin mitä minä en näe. Ajelemme hiljaa siihen viereen, kun he hymy huulilla kertovat nähneensä norpan. "Se oli tuossa ihan puolen metrin päässä. Viikset vipattaen. Juuri sukelsi, että voi sen ehkä vielä nähdä."


No hehheh. Ei sitä näkynyt. EI NORPPIA OLE OLEMASSA! Meille valehdellaan nyt silmät suurina vain... phyh.


Minä en siitä kuitenkaan nyt ota mitään ongelmaa. En ota. Me aiomme nauttia kesästä ilman norppia. Keula kiinni Mitinhiekkaan ja ajatukset muualle.
   


Mitinhiekassa on grillikatos sekä huussi. Ei muuta. Paitsi upea hiekkaranta ja rinteet sinisenä mustikkaa!


Mustikan perkuu paikka.


Kirkas vesi, onnellinen lapsi.

                      



Sääennusteet lupasivat kovia pohjoisen puoleisia tuulia. Saimme perän suoraan tuuleen, joten siitä olisi helppo lähteä kohti Puumalaa. Pyykinpesupäivä tulossa. 


Sen verran vesi on jäähtynyt, että vaikka lapset voisivat uida siellä itsensä norpiksi, niin pakko on välillä lämmitellä. Otto ei ole samaa mieltä.


Grillikatokselle sai viriteltyä vähän pressua niin ei tuuli ja sade kiusannut liiemmin.


Tuo kuvassa näkyvä moottorivene on Norppa. Niitäköhän ne täällä näkee? Kuka on väittänyt, että se olisikaan hylkeen kaltainen eläin? Tuokin, suorastaan röyhkeä mies kävi kalassa ja kun hän tuli takaisin... oli nähnyt norpan. Ihan tuossa vieressä. valehteli... ihan varmasti.

27.7.2013

Savonlinnasta Piispanhuvilalle.

Eikä yhtään norppaa. Ei ensimmäistäkään. "Näillä vesillä niitä tapaa taajaan. Ne tulevat katselemaan mielellään, kun moottori pörisee. Ihmettelevät siinä, että mitä puuhaat. Kalastajilta ne tulevat kyselemään kalalupia."

Piispanhuvila on vähän rämettynyt, mutta historiaa henkivä paikka. Alueella on Piispan tila joka pitää sisällään päärakennuksen, aitta rakennuksen sekä kellaritilan ja muutaman muun rakennuksen. Tämäkin on PSS:n ylläpitämä paikka joten huussi, roskakatos sekä grilli ja ihastuttava sauna löytyy.

Mutta ei ensimäistäkään norppaa. Entisen seurakavaverin kanssa tulimme siihen tulokseen, että norppa on vain legenda.


Piispanhuvilalla pääsee vanhaan tupaan sisälle tutustumaan. Lapsuus tulvahti taas homeisen hajuisena mieleen, kun tepastelin tupaan ihmettelemään. 







Piispanhuvilalla on muutama vuokramökkikin ja onko siitä vai mistä, niin alueella vallitsee Saimaalle epätavallinen epäjärjestys. Joku olettaa, että kaikki on valmiina vaikka täällä vallitsee vahvasti itse tekemisen meininkin. Kaikki saunat on itse lämmitettävä ja puut niihin tehtävä.


Saunamökki on kokemisen arvoinen, vaikka paikka ei muuten meille antanut paljoakaan. Sauna muistuttaa lapsuuteni saunamökkiä niin, että tunsin suurta mielihyvää saunoessani täällä. Mökki on vanha. Todella vanha ja niin myös se tapa miten siellä saunotaan ja peseydytään. 


Grillikatos on kivasti heti laiturin lähellä ja kyllä siellä makkarat lämmitti.


Maisema on huikaiseva. Vahva usva peitti koko järven ja sai aikaan vaikutelman, kuin olisin katsonut suuriakin vuoria. Mutta huomaatteko missään norppaa?? Minä en...

26.7.2013

Juuvinsaaret - Savonlinna

Savonlinna otti meidät vastaan viilenevissä säissä.
Saimme vahvan suosituksen jäädä Törninpyörään, vaikka muuten suositukset olikin kasinonrannan puolella. Törninpyörässä on heti laiturin vieressä suuri leikkipaikka ja kyllä se oli meille kultaakin kalliimpi.

Kasinonrannassa on paremman palvelut plus pyykinpesu mahdollisuus, mutta ohitustie pitää meteliä. Se on myös suojaisampi, mutta vaatii purjeveneeltä siltojen aukaisun. Se on pyydettävä tuntia ennen.

Sää oli niin huono, ettei kuvaamisestakaan tullut mitään, joten joudutte tyytymään sanalliseen kuvaukseen. 

Törninpyörässä yö maksaa 20€ (2013) sähköineen. Siihen sisätyy onneton parakki wc ja suihku. Se on tosin hyvin siisti. Myös Hotellissa joka paikkaa isännöi, voi käydä suihkussa. Naisten suihku olikin ok, mutta alakerrassa sijaitseva yleinen suihku oli kammottava urean hajuinen koppi. 


Savonlinna on ihan kiva kaupunki. Meidän näkemys tästä paikasta rajoittuu sattuneetsa syystä kauppaan ja leikkipuistoon, joten en voi kehua Olavinlinnaa. En tainnut katsoa sitä edes etäältä. Ensikerralla sitten...


Savonlinnassa on kuitenkin todella hieno erikoisuus. K-citymarket ja kauppalaituri! Voit siis ajaa laituriin ja kipaista isoon kauppaan. Veneille oma parkkipaikka. Ei huono. Alko samassa talossa ja viereisessä laiturissa lahden toisella puolella on huoltoasema sekä septin tyhjennys ja vesi. 


Asiointilaituria vähän toisesta kulmasta.



Savonlinna on ihmeellinen ja Saimaan vetovoima vielä ihmeellisempi. Tapasimme täällä entiset seurakaverit. Olimme seurakavereita kun purjehdimme jo aikaa sitten Näsijärvellä Vene -71 seurassa. He muuttivat aikanaa meren läheisyyteen ja olemme pari kertaa aikaisemminkin törmänneet ihan sattumalta. Nyt taas ja siis Saimaalla... aika hauskaa.




25.7.2013

Lohilahti - Juuvinsaaret


Lähes kaikki käymämme kohteet on Pidä Saaristo Siistinä Ry:n ylläpitämiä. Nämä paikat on ihania, siistejä ja niissä on juuri ne palvelut, joita me kaipaamme. Huussit, roskakatokset, puita ja nuotiopaikat. Täällä Saimaalla kaikista löytyy pieniä yhtäläisyyksia. Kuten kuvassa yllä, koukut. Melkein tekisi mieli ottaa mukaan matkamuisto, mutta sen sijaan taidamme tyytyä muutamaan kuvaan.


Juuvinsaaret on hieno kaillioinen paikka. Suurin osa näistä paikoista on hiekkarantaisia lapsiystävällisiä paikkoja, mutta joukkoon mahtuu muutama Juuvinsaarien kaltainen kalliosaarikin. Juuvinsaaret on hämmentävän kaunis paikka. Nuotiopaikka ja huussi. Hyvät poijut ja hyvä laituri. Suojaisa lahti.









Tämän järvimaiseman parhaita puolia on ihmiset. Olemme törmänneet moneen, jotka tulevat joka vuosi takaisin tänne. Ihmisiä, jotka asuvat merenrannalla. Täällä olemme kaikki samalla viivalla. Olemme tuntemattomia, mutta tunnemme toisemme. Istumme tulilla yhdessä, juttelemme edellisvuoden sienisadosta laiturilla ja paimennamme yhdessä lapsiamme. Täällä olemme saman arvoisia. Kunnioitamme samoja asioita ja haluamme kaikki samaa. Olla ja nauttia. Kitarat kaivetaan piiloistaan ja lauletaan Saimaasta, iloista ja suruista. Lisätään puita nuotioon ja otetaan vastaan ne viimeisetkin saapujat. Pidetään tulta yllä, että kaikki saa makkaransa lämmitettyä.


Kaikenlaisia ystäviä.

24.7.2013

Puumala - Lohilahti (aka Pölkkyniemi)

Puumalasta oli kohtuulliset tuulet ja päätettiin jatkaa matkaa kohti Savonlinnaa. Meillä ei tällä(kään) reissulla ole tarkkaa reittisuunnitelmaa jo pelkästään siksi, että tuulet voi aina muuttaa suunnitelmia, mutta myös siksi, että lomalla pitää olla lomalla.

Keväällä oli tullut juttua kollegan kanssa kesän suunnitelmista. Kollegani, joka on myös meidän seurakaveri, kertoi myös suuntaavansa Saimaalle ja tuossa muutama päivä sitten tulikin viestiä, että missäs Lady luudaa, kun he on Savonlinnassa oopperaa katsomassa.

Viestiteltiin puolin ja toisin myös Puumalasta lähdön jälkeen ja juuri kun olimme suuntaamassa keulaa kohti Savonlinnaa ja pohjoista, niin Kollega pyytelikin Lohilahteen. Pienellä kurssin muutoksella otimme suunnna lohilahteen, lähes täysin päinvastaiseen suuntaan ja laskettelimme jälleen lyhyen päivän päätteeksi erittäin idylliseen paikkaan.


Lohilahden vierasvenesatamaa pitää vanhempi herrasmies. Kylällä on omakin laiturinsa hieman syvemmällä lahdessa, mutta tämä laituri vaikutti erinomaiselta.

Kiinnityimme kollegan avustuksella laituriin ja minä olin myyty. Paikka on todella hieno. Ei uusi, ei moderni, eikä mitenkään trendikäs vaan täysin omassa ajassaan elävä ja kodinomainen paikka.


Laituri on suuri ja siihen pääsee suurellakin syväyksellä. Olimme melko lähellä rantaa ja meidän 1,8m syväys toimi siinäkin mainiosti. Tämä satama on muutaman pienveneen kotisatama, mutta niillä ei ole omia merkittyjä paikkoja, joten kiinnittyä voi mihin vain. Yö maksaa 5€ (2013) ja sauna 13€/h.  


Nämä vanhat venevajan tervehtivät ystävällisesti heti laituria vastapäätä.


Paikan omistaja kertoi isoisänsä ostaneen tilan ennen muinoin. Kylällä on ollut suuri tehdas (puuteollisuutta), mutta sen toiminta lakkasi 1910-1911. Silloin kylältä hävisi kaikki muukin toiminta ja jäljelle jäi vain muutama  asukas. "Isoisä ei tiennyt, kuinka hienon paikan itselleen hankki" tarinoin paikan nykyinen tilallinen. Hänelläkin on ikää jo jonkin verran ja toivon sydämenstäni, että tälle ihastuttavalle satamalle olisi jatkaja olemassa.


Siinäpä sitten päivää vietettiin ja esikoisen juhlat juhlittiin. Venekakkua syötiin ja ilakoitiin.


Vanha talo on vielä paikallaan, vaikka uusi isäntä onkin rakentanut uuden ja modernimman talon tilan toiselle syrjälle. Jos muuten isäntä ei ole keräämässä maksuja laiturilta, niin ovikellolle vain!





Ympäristö on täynnä muistoja ja ajan patinoimia aarteita. En voinut tuntea täällä muuta kuin läpitunkevaa tunnetta onnesta. Tämä on yksi loman huippukohteista. Täällä oli jopa pesukone, jota sai käyttää 4€ maksua vastaan. Kuivatus tapahtui sitten pienellä pyykkinarulla tai perinteiseen tapaan reelingillä.






Saunatuvassa oli jotain ihmeellistä. Lapsuuden kesät heräsivät henkiin. Tätä paikkaa on pidetty rakkaudella ja se näkyy ja tuntuu jokaista yksityiskohtaa myöden.