30.5.2017

Prangli - Tallinna (Lennusadam)

Helatorstain suoma miniloma houkutteli meidät Prangliin, jossa emme ole vielä koskaan käyneet.
Lähdimme keskiviikkona tyynessä kelissä ja pysähdyimme yöksi Merikarhu satamaan Skrubön.


Kuva edellisen viikonlopun talkoista.

Ilta oli ihana. Lämmitimme saunan ja saunoimme varmaan Suomen kauneimmissa saunamaisemissa.
Otan vielä joskus kuvan teille siitä.


Torstaina heräsimme jo ennen seitsemää. Oli täysin tyyntä ja henkeäsalpaavan kaunista. Tuuli virisi vasta vähän myöhemmin ja pääsimme kuin pääsimmekin purjehtimaan.


Prangliin oli matkaa Skrubböstä noin 24NM ja matka aika oli kohtuullinen. Saareen on hyvät lähestymispoijut.




Olimme hyvissä ajoin satamassa, joka täyttyikin sitten melko vauhdikkaasti ja melko täyteen. Saavuimme juuri ennen noin kymmenen veneen eskaaderia. Aika osuvasti sanon minä.


Poijut tulevat Pranglissa aika lähelle lyhyemmälläkin veneellä. Meillä tuolla vähän yli 12 metrillä poiju tuli kylkeen saakka, mutta kikkailemalla saatiin se asettumaan ihan hyvin.


Ranta oli viehettävä ja siinä oli satamamestarin kopin lisäksi pieni kipsa ladossa. Kipsa aukesi kun yhteyslautta saapui puoli viiden aikaan. Kipsasta sai jätskiä ja virvokkeita.


Rannassa oli myös ihania härpättimiä ja turisteille omintakeisia mainoksia. Ihan mahtava paikka.





Ulkohuussi oli sen verran epäilyttävä, ettei sinne uskaltanut mennä. Kuivikkeena oli kuulemma sahanpurua, joka on kyllä ihan vihoviimeinen vaihtoehto.





Otimme fillarit alle (joista ei tarvinnut maksaa jos palautti ennen kuin yhteysalus tuli) ja lähdimme saarta kiertämään. Saaren nähtävyyksiin kuuluu mm. kirkko, hautuumaa, majakka ja kauppa.


Ohitimme kaikki nuo sujuvasti ilman pysähtymistä ja fillaroimme epävakaisessa, mutta ihan lämpimässä säässä saaren toiseen kärkeen. Kurvailimme takaisin hautuumaan ohitse jälleen pysähtymässä, käymättä majakalla ja kaupan ohi sen ollessa vielä suljettuna.

Reissu oli mukava ja aika lyhykäinen, sillä saari ei ole mikään hulppean kokoinen.


Palautimme fillarit juuri ennen yhteysaluksen paluuta ja hiivimme veneeseen ruokailemaan. Välipalan jälkeen yhteysalus oli tullut ja tiesimme kaupan auenneen joten lampsimme sinne. Kauppa on aika lähellä satamaa niin, että otat vasemman puoleisen tien jota pitkin kävelet suoraan eteenpäin. Kauppa jää vasemmalle kädelle saaren ainoan päällystetyn tien laidalle.

Kaupasta saa kaikenlaista ruoasta jos jonkin moisiin härpättimiin. Seuraava ruokalasti oli tulossa vasta perjantaina. Ostimme oluet ja nautiskelimme "kässärit" kaupan edessä.



Turisteja oli jonkun verran ja oli kiva huomata, että saarella on panostettu myös ravintola bisnekseen. Kävimme paikallisessa ravintolassa (joka oli muuten todella hieno) juomassa oluet. Ravintolasta ei saanut tänään ruokaa vaan tosiaan ruokalähetys olisi tulossa vasta huomenna tännekin.



Se Prangilsta. Siirrytään Tallinnaan Lennusadamiin.


Pääsimme muutamalla vendalla ihan vauhdikkaasti Tallinnaan. Ylitimme kauppaväylän niin hienosti kuin sen vain voi ylittää ja saavuimme 22 NM jälkeen Lennusadamiin.

Vähän jännitti, että mistä sieltä löytyy paikka, sillä tiesimme paikan olevan melko tuore vierasveneiden vastaanottaja. Osasimme odottaa vain muutamaa vierasvenepaikkaa ja niitä todella oli vain muutama. Kylkikiinnityspaikat olivat merkitty vierasvenepaikoiksi ja niissä oli isohkoja veneitä kiinnittyneinä. Koska meillä on sutjakka vene, päätimme kokeilla laituripaikkaa. Löysimme muutaman vierasveneen läheisestä laiturista ja sukelsimme sinne paikallisten joukkoon.

Soittamalla satamakapteeni Lauri saapui paikalle ja antoi meille siunauksensa, joten jäimme paikoillemme. Satama kuuluu 30 miles -hankkeeseen, kuten myös Prangli johon on tulossa jotain uutta hankkeen tiimoilta. Tässä siitä hyvä ja lyhyt juttunen.
Lennusadamiin ei vielä oltu ehditty rakentaa konttifasiliteetteja, vaan pääsimme museon omistamaan vanhaan sotalaivaan saunomaan ja suihkuun. Aika metkaa ja erilaista. Hieno juttu!

Konttifasiliteetit oli tulossa vasta ensiviikolla, joten kun sinä menet sinne, pitäisi niiden olla jo paikoillaan.


Mini loma oli mitä mainioin. Pysähdys monessa paikassa pidensi lomaa aika lailla ja tuntui ihan mahdottomalta, että olimme Tallinnassakin vain kaksi yötä.


Ensimmäisenä päivänä taapersimme reilut kymmenen kilometriä. Kävely tekee purjehdusten jälkeen melko hyvää. Toisena päivänä teimme pikku lenkin ja kävelimme kaksikymmentä kilometriä.


Muutoin Tallinna oli ennalta arvattava. Olisimme menneet mieluummin Kaleviin, mutta siellä oli laituriremontti käynnissä, joten siellä ei ollut vierasveneille paikkoja ollenkaan. Tämän kokemuksen perusteella itse pidän edelleen Kalevin vaatimattomista, mutta viihtyisistä fasiliteeteista ja seudun idyllistä enemmän.

Hieno loma kaiken kaikkiaan.

23.5.2017

Marikarhu!

Moikka.

On kulunut hurjan pitkä aika, kun olen viimeksi kirjoitellut tätä blogia.
Syitä on monia, mutta pääasia on se, että nyt sitä tekstiä syntyy ja voin taas viritellä Lady Gracen tunnelmia tänne.

Aloitetaan viimeisestä viikonlopusta pienellä koukulla menneestä.

Laskimme veneen pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Kylmää kyytiä, joten emme ihan hirveästi vielä purjehtineet. Meillä oli myös juhlat yhtenä viikonloppuna kun, me olemme kipparin kanssa olleet yhdessä jo kaksikymmentä vuotta ja se on selvästi juhlan paikka. Juhlat olivat ihanat, kiitos kaikille osallistuneille ja talkooporukalle.

Mutta ennen tätä aikaisin keväällä saimme tietää, että meidät on hyväksytty Merikarhujen jäseneksi.
Merikarhut on suomen suurin matkapurjehtijoiden yhteinen yhdistys. Sillä on yli kaksikymmentä omaa tukikohtaa pitkin Itämerta. Talvisin Merikarhut järjestävät erilaisia vierailuja ja koulutusiltoja ja kesällä nautitaan purjehduksesta yhteisissä tapaamisissa, eskaadereissa ja perheen piirissä.

Toissa viikonloppuna tutustuimme ensimäistä kertaa Merikarhujen tukikohtaan. Saari isäntä ja emäntä kuljettivat meidät läpi saaren ja kertoilivat saaren säännöistä. Säännöt voivat ensin tuntua kummallisilta, mutta loppujen lopuksi niiden takaa löytyy luonnonsuojelulliset seikat, takuu siitä, että jokainen mahtuu mukaan sekä monia muita tärkeitä asioita. Merikarhu satamassa ei koskaan ole täyttä, joten ei tarvitse pelätä, ettei mahdu joukkoon. Joku on aina vastassa ja neuvomassa mihin voi rantautua.

Viime viikonloppu vietettiin jälleen Merikarhusatamassa Skrobbanilla talkkoillen. Tulimme lauantaina aaamupäivästä konemarssilla satamaan ja saimme vielä mainion paikan laiturilla. pelkäsin, että laiturit on nin täynnä, että joudumme kulkemaan jonkun toisen veneen kautta, mutta pelko oli turha. Vaikka satama oli pursuavan täynnä, löytyi sieltä vielä muutama paikka meidän kapealle Ladylle.

Olimme paikalla joskus kymmenen aikaan ja Kippari ryntäsi heti hommiin. Minä ja pikku-ukko aloimme pelata jalkapalloa pienellä aukealla saaren keskellä. 
Ne olivat kyllä elämäni parhaiten järjestetyt talkoot. Kiitos isännille ja emännille!

Kun talkoot olivat puolessa päivässä, nostettiin juhlaliput ja näkymä oli upea. Myös me nostimme juhlaliput, mutta liput olivat aivan miten sattuu. Meidän juhlaliput pitää napoa yhteen ja ne olivat lähtökohtaisestikin väärässä järjestyksessä, emmekä me tienneet miten tuo järjestys meni. Asia häiritsi minua kohtuullisen paljon, mutta koska niiden uudelleen järjestäminen olisi ollut aivan mahdoton tehtävä, annettiin niiden lepattaa tuulessa väärästä järjestyksestä huolimatta.

No nyt on juhlaliput navottu uudelleen oikeaan järjestykseen. Kiitos Wikipedialle avusta.


Saarihan on itsessään upea kallioinen saari jolla pesii niin minkki kuin haahkatkin. Näimmekin muutamia haahkoja pesimässä ja valitettavasti näimme minkin tekemiä tuhotöitä hylätyissä pesissä.

Skrobban on erittäin suojaisa ja sijaitsee Kirkkonummen edustalla melko ulkona. Merikarhut omistavat saariryhmästä myös Linlandetin saaret. Vastapäätä on uudenmaan virkistysalueyhdistyksen suosittu kohde Bylandet. Saari löytyy omalla nimellään satelliittikuvista Google mapsilla.




Pikkuihminen halusi välttämättä pitää aurinkoisena päivänä kumisaappaita, jos vastaan tulee kyy. Kuulimme kuitenkin, ettei saarella todennäköisesti ole kyitä.

Sen sijaan saarella kukki ihastuttavia keto-orvokkeja. Niitä oli pilvin pimein ja laskimme niitä kilpaa.



Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan ihana ja leppoisa. Illalla katsottiin Suomen peliä kisakatsomossa luotsituvalla. Valitettavasti maamme jääkiekkojoukkue hävisi hyvälle vastustajalle, joten me kömmimme pikkuihmisen kanssa pikkuisen pettyneinä lämpimään veneeseen uinumaan.

Sunnuntaina heräsimme jälleen ihan uskomattman hienoon säähän. Olimme jouten pitkälle päivään, kunnes tuuli virisi niin, että pääsimme etenemään spinaakkerin kanssa. Se ei kuitenkaan ollut ihan sujuvaa tuo spinaakkerin nosto/lasku. Sukka jumitti ylösnostettaessa ja laskettaessa se ei suostunut tulemaan alas. Jouduimme laskemaan purjeen avoimena mereen, jotta saimme kauhottua sen veneeseen. Oli lähellä, ettei se uinut veneen alle. Onneksi kaikki kuitenkin meni loppujen lopuksi putkeen. Otimme märän spinaakkerin kotiin mukaan ja askartelimme sen kanssa tuossa pihalla kun yritimme selvittää sotkuun menneitä naruja. Nyt sen pitäisi olla kunnossa seuraavaa myötätuulta varten.

Eli siis ihana viikonloppu kaiken kaikkiaan. Kiitos kaikille siitä. Nyt, hyvää loppupäivää sinulle. Aurinkoisia kelejä toivotellen,

Elli