1.7.2013

Merelle ihmisen mieli...

Aurinko porottaa selkään. Lounastauko on paikallaan ja käytännössä se tarkoittaa pienen jaloittelun jälkeen sitä, että käyn takaisin aurinkoon ja näpyttelen muutaman sanan tänne blogiin. Kesälomakuume on mahdoton.


Nämä kuvat on Juhannuksen jälkimainingeista. Leppoisa ja vähän liiankin kevyt tuuli oli ihana ja harvinaisen monta purjetta merellä. Yleensä ei pujeita näy, vaikka veneitä kyllä. Veneet alkavat olla niin isoja, ettei niitä voi perheen kanssa purjehtia, tai sitten on vain niin kiire, että tehokkaalla koneella pääsee nopeammin.



Olemme elämässämme jääneet kiinni kiireeseen. Lomallekin lähdetään kiireellä ja se suunnitellaan täyteen tekemistä. Sen huomaa veneillessä. Vaikka suurinosa meistä nauttii veneilystä kaikessa rauhassa, on jollakin aina kiire. Niin kiire, ettei ehditä purjehtia, olla rauhassa. Nauttia tässä ja nyt.


Minä nautin. Minä ja varpaani. Jokaisesta hetkestä tässä ja nyt. Rauhasta, kiireettömyydestä. Nautin lapsista, merestä, elämästä.


Spinaakkeria emme ota edes mukaan tänä kesänä. Ei siksi, etteikö haluttaisi sillä nauttia menosta, mutta pikkukipparin kanssa se on turhan riskipeliä, tai ainakin stressaavaa. 


Vaharätti ja sprayhood. Se on muuten epätoivoisen rikkikulunut tuo meidän sprayhood. Se pitäisi uusia. Ellei kippari myy koko venettä ennen seuraavaa kesää. Jätämme sen seuraavan omistajan hommaksi, jos näin käy. En ehkä sitten kuitenkaan olisi valmis myymään... Ei ole kauniimpaa venettä.


Pikkukipparin haaveilee. Hän ilmoittaa jokaisen saaren kohdalla, että; "tonne mennään". Ja jokainen vene on; "Oton vene..."

Näin ja niin. Kesäloma odottaa nurkan takana. En malttaisi odottaa. Tarvikelistaa kirjoitetaan ja Saimaan käytäntöjä kaivellaan neteistä. Kippari soitteli kanavalle ja varmisteli netistä saatuja tietoja ja miehistöluetteloa ollaan tulostamassa seitsemänä kappaleena. :) Kesäloma... kohta.

4 kommenttia: