16.7.2013

Santio-Lappeenranta



Santio jäi aamuhämäriin ja lähdimme jännittyneinä kohti Lappeenrantaa.






Meitä ennen matkaan lähti kaksi moottorivenettä ja kuulimme VHF:stä miten Venäjän rajavartiolaitos kyseli heidän perään. Koska veneet ei vastanneet, lähti rajavartiolaitoksen alus heidän perään. Jännittävää.



Pidimme vehvin koko ajan kuulolla ja olin skarppina ja tikkana, käpynä ja käkenä hollilla, jos ja kun meitä kutsuttaisiin. Minähän en vehviin huutele, mutta osaisin heti työntää sen Kipparin huulille.

Sieltä se kutsu sitten tuli, kun ohitimme Venäjän rajavartiolaituksen rakennuksen. En nyt enää muista missä se sijaitsi kun olin niin ylijännittynyt koko ajan. vasta, kun Kippari oli ilmoittanut aluksen nimen ja henkilömäärän, rauhoituin ja saatoin keskittyä muuhunkin kun ylialerttina olemiseen.



Ennen ensimmäistäkään kanavaa todistimme ilmeisesti kalakilpailun. Melko monta kumivenemelojaa samassa ryppäässä. Tai sitten Venäläiset vaan parveilee kumiveneillessäänkin!



Viipuri ohitettiin ilman, että sinne teki mieli mennäkään, mutta kun matka eteni, alkoi hiipiä kaukokaipuu ja eksoottinen kurjuus viehätti niin, että ehkäpä sittenkin joskus veneilemme Viipuriin asti. Mene ja tiedä.



Äiti Venäjä kaikessa komeudessaan.





Brustnitchnoje (Juustila) oli ensimmäinen kanava ja sen suulla tarkastettiin jälleen veneessä matkaavat henkilöt ja paperit. Kippari oli ottanut veneen rekisteritodistuksesta yhden kopion (ohjeen mukaan) ja laminoinut (ominpäin) sen. Venäläinen virkamies ei millään uskonut, että se on kopio vaikka kuinka niin väitettiin. Tämän väittämisen tuloksena hän marssi koppiin ottamaan kopion meidän kopiosta ja päästi meidät odottamaan sulutusta.



Kuva yllä on jo Pällin sulusta. Sen verran riitti suluissa puuhaa, ettei kuvia ehtinyt ottamaan. Sulut ei olleet se aktiviteetti vaan toiminnanjohtaja Otto.

Sulutukset voitaa Liikennevirasto ja se jos mikä helpotti kommunkointia. Juustilan sulun kanavavahti kävi sulun jälkeen kyselemässä kuulumiset ja toivotteli hyvää matkaa samalla, kun kertoi, että kanavalla voi kulkea vaikka läpi yön. Tässä kohdassa päätimme matkat aina Lappeenrantaan asti, kun nyt matkalla kerran ollaan.


Muutama silta ja sillan alus kanavalla.


Hävyttömän isoilla alukislla kanavassa kuljetaan. Yksi alus odotutti meitä hetken, ennen kuin pääsimme viimeisestä sulusta. Kun alus oli vihdoin tullut sulusta ulos niin näytti siltä, ettei se todella sinne olisi kyllä millään mahtunut. Jos molempiin sivuihin jäi sentti tilaa, niin ihmettelen. Täytyy olla melko hyvä kuski, että saa tuollaiset sovitukset onnistumaan ilman vahinkoja. 






Pällin sulku on viimeinen rajatarkastuspiste Venäjän puolella. Odottelimme hiukan kun kuvassa alla oleva alus  laskettiin meidän kanssa samoihin vesiin. Villiä, mutta hauskaa tuo suluttaminen.


Tätä sulkupostausta tehdessä Kippari lukaisi uudelleen, ikäänkuin muistinvirkistämiseksi kanavaohjetta ja huomasi, että Vysotski - Brustnitchnoje välillä on ajettava koneella, purjeet alhaalla.... me purjehdimme sen välin. Voi prhana. Ilmankon me olimme melko kuvattu kohde! Takaisin mennessä purjeet pysyy alhaalla!

Koko savotta vei 17h. Melko urakka. Takaisin mennessä aiomme yöpyä Nuijamaan rajantarkastuksen laiturissa ja aloitamme Venäjän federaation vesillä liikkumisen sieltä. Paluumatkasta sitten paluumatkalla.

Lappeenrannassa kurvasimme suoraan Kasinon rantaan. Kasinon rannassa yöpyminen maksaa 20€ (2013) sisälsi sähkön ja kylpemisen kohtalaisessa kylpylässä, jossa oli mainio sauna. Lappeenranta oli kiva, siitä oma juttunsa.

Seuraavaan postaukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti