21.7.2017

Ah Ahvenanmaa! Säitä pidellessä.

No, mutta kaikkihan tuntevat Ahvenanmaan ja Maarianhaminan.
Vai tuntevatko kuitenkaan?


Aloitimme aamun ihan hullun aikaisin. Iltapäivästä/illasta alkaisi puhaltamaan etelä-lounaasta kohtuullisen kovaa, joten tarvitisimme suojaisan sataman. No kuinkas muuten... Livuimme Storogskäristä aamutunneilla kohti Marist kohtuullisen kivassa seitsemän solmun vauhdissa. Yhdellä halssilla, rauhassa.

Maarianhamina on meille tuttu kaupunki nimenomaan purjehduksen kautta. Olimme ensimmäisen kerran veneillen Ahvenanmaalla 2004. Se jäi meidän sydämiimme ihanana kesäkaupunkia joka tämäkin on taskuunmenevä.



Täällä kiinnitytään paaluihin ja ne tulevat Ladylla aika pitkälle veneen kylkiin saakka. Täällä voit myös varata etukäteen paikkoja, mutta onneksi tämä ei koske suurinta osaa paikoista, jolloin jää valinnan vapaus. Paalut ovat kuitenkin haasteelliset rantautumisessa ja täällä näkee aikamoisia temppuja kun niiden väliin koitetaan temuta.




Lasten mielestä ihan parasta Maarianhaminassa on se risteily joka tulee kaupan päälle kun maksaa (suolaisen) hinnan. Meiltä tänä vuonna sesonkihinta oli 34€. Hintaan kuuluu suihkut, saunat, wc:t ja jätehuolto. Pesukoneet maksavat erikseen; 5€ koneellinen ja 5€ kuivuri. Varaukset satamakonttorista.
 








 Laivalla otettiin tietysti buffet, jonka kalapöytä oli erinomainen. Isoa plussaa sai myös jälkiruoalla tarjotut mansikat.

Oi, miten innoissaan tuo pikkumies oli! Pitihän sitä tietenkin saada makee ihomaalaus ja kaikki!


Maarianhamina on palvellut meitä ennenkin hyvin. Yhtenä vuonna tytär kärsi jo ties kuinka monetta angiinaa johon haettiin lääkäriltä apua. Tyttö reppana makasi kuumeisena sylissä, kun tuolloinkin käväisimme päiväristeilyllä. Tällä kerta kukaan ei ollut onneksi sairaana.


Pitää tunnustaa, että tällä laivalla on paljon paremmat lasten puuhahuoneet, kuin muilla laivoilla. Iso pallomeri, leikkitila, ja leffahuone. Siistii.





Ja sotasaalis. Näillä tankataan venettä taas toviksi. Lapsille absurdi määrä namusia ja huomenna kaupasta liikaa limukkaa. :)


19.7.2017

Irisholm. Oi mikä paratiisi!

Tämä Merikarhujen satama sijaitsee Iniön saaristossa, luoteisosassa Åsehomlin länsipuolella Bergholm-nimisen saaren eteläpäässä.

Jätimme Uudenkaupungin hyvillä mielin. Jälleen nätti purjehduspäivä.
Onko vähän tylsää lukea näitä meidän päivityksiä, kun aina on vaan niin nättiä, notta.


Irisholma oli meille yllättävän kiva rantautua. Meillä kun on tuo rahtilaiva niin se vaatii aina oman tilansa ja tilannetajunsa.


Tiedätteks te sen, kun on purjehtinut koko pitkän päivän ja kaipaat wc:tä enemmän kuin ruokaa nälkävuosina. Silloin oppii arvostamaan näitä Karhujen satamia, joissa on yleisesti ottaen huikeen hienot fasiliteetit. Kiitos niistä kuuluu ihan ekaksi emännille ja isännille sekä kaikille niitä hyvin käyttäville. Minä ja perheeni kiitämme.


Tämä saari on hiukan vaikekulkuinen. Täällä ei ole niin tallattuja polkuja, joten vähän joutuu rämpimään, mutta. Se kannattaa! Lyhyen rämpimisen jälkeen avautuu upeat kalliot. Alla kuvamuisteloita.












Satamassa on hyvin poijuja. Merikarhujen yksi pointti on se, ettei satama ole koskaan täysi. Ja voi, että se on helpottanut minun oloani. Minä kun osaan jännittää aina sitä, että onko tilaa ja kuka ottaa kylkeen ilman naaman vääntämistä. Mutta nyt ei enää tarvitse! Meillä on aina tilaa!


Ilma oli kuin morsian ja hyvästä syystä. Meidän esikoinen täytti kuusitoista vuotta. Oi herran jestas sentään. Kuusitoista... Nyt se virvelöi itsekseen tuolla...


Iirisholmasta löytyy tupa ja sauna sekä wc:t ja tiskikatos.


Väylä on merkitty hyvin.




Hauska erikoisuus löytyi. Kaappi josta löytyi täysi karhu tölkki. Hehe. 


Saunatupa. Tämä oli niin siisti ja viihtyisä, että voin hyvin kuvitella miten täällä istutaan syksyn pimenevissä illoissa takan loimussa.



Kaunis ja ikimuistoinen päivä. Hyvää purjehdusta, uimista, saunomista ja yksi kuusitoista vee. Ihana.

17.7.2017

Uusikaupunki!

Uusikaupunki on saavuttaessa mielenkiintoinen, sillä mereltä tultaessa sen edessä sijaitsee saari, joka kauempaa katsottuna näyttää aivan maastopalon raiskaamalta. Kun lähemmäksi pääsee, näkee selvästi, ettei raiskaaja ole tulipalo vaan Merimetso.


Ei nyt ollut niin isoa putkea mulla, että olisin saanut parempaa kuvaa tästä saaresta. Ihan näkemisen ja haistamisen arvoinen. Tosin haju ei edä vertoja Kuressaaren väylälle, joka on lintujen pesimä aluetta. Siellä muuten haisee.

Sitten itse Uuteenkaupunkiin. Satama sijaitsee ihan keskustan tuntumassa. Sen liepeillä on paljon ravintoloita joissa dinneröidä ja ottaa ehkä muutama terassi olut.


Uudenkaupungin satama on palkittu muutamia kertoja parhaana vierasvenesatamana ja se on kyllä maineensa veroinen. Idyllinen paikka, jossa on sauna, pesutupa, vessat, sika hyviä munkkeja kahvilassa ja ravintola. Löytyy myös kalakauppa ja leipomo.

Torilla oli kuhinaa kun saavuimme hyvässä kelissä kaupunkiin.


Satama on iso ja siellä oli nytkin hyvin tilaa. Seuraava päivä olisi sadepäivä jonka viettäisimme kaupoilla (kaupassa) ja pesutuvassa.  Tässä kohdassa pakko mainita mainio pesutupa jossa koneellinen pyykkiä maksoi kolme euroa ja kuivausrumpu on ilmainen. Kaksi konetta, kaksi rumpua.




Kaupungissa on rauhallinen tunnelma ja se välittyi aina apteekkiin asti. Siellä sitä istuttiin kiltisti penkissä, kun täti pohti ääneen, käyskenteli käytävällä ja keksi lainat naapuriapteekista lääkettä, että sain sen halvemmalla. Parasta palvelua ikinä. Oikeasti. Vanhan apteekin henkilökunta ansaitsee kiitoksen.

Pakkahuone piti huolta vierasvenesatamasta. Pakkahuoneella oli myös ulkoravintola sekä kahvila. Me olemme muuten melkein julkkiksia, kun aamuteevee kuvasi rannassa aamun lähetyksensä. Meiltä näkyi nippa ja nappa sprayhood ja puominsuoja.


Pakkahuoneen ravintolassa oli pieni, mutta tehokas meny. Kolme perheestä tilasi silakat kouruperunoilla ja chilimajoneesilla. Yksi tilasi ceacar salaatti pizzan ja yksi pelkät kouruperunat kurkkumajoneesilla. Mitä sitten
 on kouruperunat? No... 



Ne ovat koverrettuja perunakouruja. Ranskiksia siis. Kaikki emmeet tulivat nopeasti ja maistuivat ihan törkeän hyvältä. Niitä oli myös kohtuullisesti.


Alla pala historiaa. Ihanaa, että se on säilytetty ja että puhelimella voi vielä soittaa. Tosin vain hätäpuheluita, mutta se on kuitenkin toiminnassa.



Kaiken kaikkiaan meistä jokainen piti omalla tavallaan Uudestakaupungista. Siellä oli jokaiselle jotakin ja se oli taskuunsopivan kokoinen.