18.8.2014

Viaporin tuoppi

Jälleen sellainen viikonloppu johon oli joku keksinyt jonkun kissan ristiäiset eikä voisi lähteä purjehtimaan.
Niinpä ajattelimme olla ovelia ja huijata hiukan.


Vaikka Suomenlinnan vierasvenesatama on lähes poikkeuksetta turvoksissa, ajattelimme kokeilla arpaonneamme. Suokista pääsisi näppärästi sinne pakollisiin menoihin ja olisi kuitenkin veneellä ja poissa omasta satamasta. Suomenlinna on kuitenkin idyllinen vaikka se onkin täynnä turisteja. Ollaanhan mekin turisteja!


Kun keula oli saatu ängettyä kapeimpaan (ja ainoaan) väliin mitä enää löytyi niin meille selvisi, että viikonloppuna olisikin Viaporin tuoppi. Tiesimme myös, että Helsingki - Tallinna race olisi käynnissä ja suunnittelimme jo menevämme katsomaan sen lähtöä eväiden kera.


Kuinka ollakaan jätin kameran kotiin, koska en jaksaisi sitä raahata mukana.... niinpä niin. Näitä käsittämättömän kauniita veneitä ei kannatakkaan kuvailla... ei niissä ole mitään nähtävää...


Perjantaina alkoi hiljalleen tulla veneitä satamaan ja oli kyllä kyynelissä pidättelemistä. Niin kauniita ne vain ovat. Lähtö olisi lauantaina ja me emme sitä näkisi, koska meillä oli sitä muuta niin turhan tärkeää tekemistä, mutta illalla olisi karkelot.


Karkelot hyvinkin. Yö oli mielettömän lämmin ja upea. Paikalla oli posketon määrä upeita veneitä ja mielettömiä ihmisiä. Suomenlinna oli yksi yhtenäinen lautta silmäniloa! Meistä alkoi tuntua siltä, että kuuluimme joukkoon pitkän ja kapean Ladyn kanssa. Mukavaa. Nykyaikaiset veneet näytivät näiden rinnalla ihan naurettavilta (anteeksi vain!). Varsinkin paikalla ollut sangen suuri (kerrostalon kokoinen) moottori vene sai absurdit mittasuhteet näissä olosuhteissa. :)

Lopuksi. Upea viikonloppu. Unohtumaton. Aivan satavarmasti pyrimme ensivuonna mahtumaan Suomenlinnan vierasvenesatamaan kun Viaporin tuoppia kisataan. Kuka tietää jos pääsisi johonkin karamelliin gastiksi! 

14.8.2014

MITÄMITÄ, MISSÄ ON MOOTTORIURHEILUA JA ME EI OLLA SIELLÄ?!?

Loma on loppunut jo muutama viikko sitten.
Se päättyi juuri niin kuin kuvittelin sen päättyvät.

Se päättyi mäntyisen saariston lähtemättömään tuoksuun ja tunteiden täyttämään aamuun.
Viimeistelimme loman vierailemalla muutamissa saarissa kotimaassa, mutta niistä minulla ei ole kuvia ja niistä minä olen kertonut jo niin monet kerrat.

Kannustan teitä kaikkia kokeilemaan. Menkää merta edemmäs kalaan, jotta voitte tulla takaisin ja huomata, ettei olisi tarvinnut koskaan mennä.

Alla muutama kuva reissun kohokohdasta, RR SM Pärnu


Kun hetken tovin oli laiturilla kuunnellut, että: "MITÄMITÄ!! ONKO JOSSAIN MOOTTORIURHEILUA JA ME EI OLLA SIELLÄ!!" niin oli pakko selvittää mistä on kyse. Seuraavana aamuna taksi alle ja menoksi. Täysiverinen kilparataa sijaitsi taksimatkan päässä Pärnun keskustasta.



Keltaista ja vihreää. Prätkämies vasemmalla ylhäällä sai elämänsä kokemuksen. Tämä ei jää tähän, sillä mies on syntynyt moottoriurheilulle. Sanokaa minun sanoneen... sydäntäni kylmää vielä, kun poika antaa moottorin viedä ja kumin palaa.


Rakastan tätä! Hidasta tepastelua varikolla. Upeita laitteita ja rentoa tunnelmaa. Matkailuautoja, kisa-aikatauluja, radalta palaavia ja radalle meneviä vehkeitä. Rengaspinoja ja vapaana vipeltäviä lapsia. Hyvää tuulta ja elämän makua.


Upeat kisat kertakaikkiaan. Kiitos kaikille!

11.8.2014

Karujärvi, Saaremaa

Kun Otto syntyi 2011 kesällä kävi meille haaveri. Vene joutui telakalle yllättäen ja meille jäi lomaa ilman venettä. Koska Kuressaarella on meille suuri merkitys (jos joku ei sitä ole aikaiemmista postauksista huomannut), niin päätimme silloin vuokrata viikoksi loma-asunnon ja ajella saari kerrankin läpikotaisin. Sillä reissulla tämä alla oleva snorklaaja pääsi ensimmäisen kerran Karujärjvelle uimaan.


Tällä kertaa olimme omalla veneellä (niin on vaan paljon parempi), mutta saimme kyydin Kipparin hyvältä ystävältä. Karujärvi on melko pieni, mutta kirkasvetinen järvi.


Karujärvi on samalla leirikeskus, jossa oli nytkin paljon vieraita ja kovasti menoa ja melskettä. Paikalla voi yöpyä asuntoauoilla, mutta pääsääntöisesti laavuiksi naamioiduissa mökeissä lattialla nukkuen. 


Vähän kyllä tuli nostalgiset tunnelmat pitkistä lankkupöydistä ja penkeistä, leirihälinästä ja tietystä tuoksusta joka koostuu uimisesta, nukutuista vaatteista ja iltatulista maustettuna ihan hitusella onnellisuutta.


Karujärvellä oli saunakin. Tai lämmittelyhuone johon pääsi jos oli maksava leiriläinen. Ranta on karkeaa hiekkaa jota löytyy vieläkin joka paikasta! 


Kioskista sai kylmää olutta ja pientä purtavaa. Mielestäni järvelle kulkee joku bussikin Kuressaaresta. Eli palvelut ovat kohdallaan, kuten fiiliskin. Vähän ehkä olin asitivinani Kuusijärvi (Vantaa) meininkiä, paitsi täällä on puhtaampi vesi.


Wilman kuva kohteesta yllä. Olisimme ottaneet kuvia enemmänkin, mutta vesikamerasta oli tottakai patterit loppu.

8.8.2014

Kuresaare Retroilee

Heti kohta vierasvenesatamasta lähdettyä törmää linnan muuriin ja kaikkeen se sisällä ja ulkona. 
JohnBullin (hyvä juustokeitto ja olut) jälkeen vastaan tulee Kuursaal. Rakennuksessa on monen muun lisäksi kaksi minua kiehtovaa liikettä. (Ja tämä hauska ovi... näitä näkyy Virossa enemmänkin. Vähän ehkä hankalakulkuisia...)


Retroruum on aika pieni vaatteisiin erikoistunut liike. Hyvin hintatietoinen paikka, täytyy sanoa, mutta hyväkuntoista tavaraa toisin kuin joskus meillä kotimaassa. Tekstiilejä oli tuolta kaksikymmenluvulta aina kahdeksakymmentälukuun. Ehkä tunnelma oli pääosin siinä viisikymmen-, kuusikymmenluvulla.


Esillepano ja sommittelu oli kivaa.


Retroruumin jälkeen siinä Kuursalin keskiterassin vasemmalla puolella oli huonekalujen antiikki liike. Edelleen hyvinkin hintatietoisia, mutta ihan poskettoman hyväkuntoista tavaraa. Olisi kuulkaa ollut rahtilaivalle käyttöä nyt! 


Tämä on sitä hyvää yrittämistä. Käytetään positiivisella tavalla hyväksi autenttista ympäristöä. Jotenkin kaupungissa on sellainen ilmapiiri, että se ruokkii tällaista ennakkoluulotonta ja rohkeaa tekemistä. Se on myös hyvin luontevaa, eikä häiritse paikan henkeä.


Kiva lamppu...

7.8.2014

Kuressaaren salaisuus

... juosten kuin hullut tämä perhe syöksyy vanhojen paksujen kivimuurien taakse. Niiden taakse kätkeytyy Kuresaaren koulun piha. 


Voi Suomi, Suomi mitä menentätkään neuroottisella pykälien lukemisella.
Tämä puisto on ilmentymä. Se kertoo rakkaudesta lapsiin ja elämään.



 Ja mikä parasta... se on niin syvällä Kuressaarta, että sitä voi kutsua jo salaisuudeksi. Keidas joka odottaa löytäjäänsä.


Keinu keinuttaa uupunutta vanhempaa kun piha syleilee kaiken ikäisiä lapsiamme hellästi ja hyvin. Tämä paikka on paras leikkipaikka missään tähän mennessä. Ja niitä on koluttu.

Ai ja oi....

Ja huomenna sitten vielä yksi setti Kuressaarta, vai oliko se Karujärvi? ;)

6.8.2014

Kuressaaren sielu ja rauha


Silloin ensimmäisellä kerralla, kun tulimme Kuresaareen, tapahtui jotain pysäyttämätöntä. Kuresaaren sielu työntyi meidän tunnerekisteriimme ja siitä tuli omansa. Se on kaupunki jossa on rauha ja onni. Siellä on ajaton hetki ja totuus. Se väreilee lämpönä edessä ja hehkuu värinä sisälläsi. Mutta vain jos annat sille mahdollisuudet. Vain jos et odota siltä liikaa tai yritä muotoilla siitä mitään muuta.


Kuressaare on portti Saaremaalle. Kun portista astuu sisään, on sieltä vaikea lähetä pois. Pelkää, että portit sulkeutuvat jos käännät selkäsi, eivätkä ne aukea enää kun tulet uudelleen. Satukirjan kannet sulkeutuisiat iäksi.


Mutta niin ei ole onneksi käynyt. Kuin ihmeen kaupalla, Kuressaaressa on ymmärretty, ettei kaiken tarvitse olla Tallinna tai Pärnu. Kuressaarella on niin vahva oma historia ja niin paksu satukirja lukijalle luettavaksi, ettei sen tarvitse tehdä itseään mielenkiintoiseksi. Se on sitä jo.


Mielestämme Kuressaaren ehdoton vahva puoli on sen ennakkoluulottomuus. Täällä on upeita nuoria yrittäjiä ennakkoluulottomilla ideoilla. Tuotteet ja ajatukset ovat niin raikkaita, että hymyilyttää lammaspihviä syödessä. 


 Tässä meidän satukirjassa on yksi bonus. Lasten leikkipaikat. Satukirjan luetuin aukeama!


Ilta on aika pitkällä. Satuhahmojen nukkumaanmenoaika oli jo, mutta kirjaa on kuvitettava vielä muutamalla kuvalla. Kuressaaressa kannattaa kävellä joka paikkaan. Voi löytää odottamattomia, vielä kertomattomia tarinoita.


Vanhan talon ovet on teljetty. Seinä vaeltavat ja kivijalka murtuu ajan nakertaessa sitä hiljalleen. Aurinko värittää haalistunutta taloa ja voin nähdä sen entisessä loistossaan.


Kivetetyt kadut vaihtuvat asvalttiin ja takaisin kivetykseen. Askel toisensa jälkeen ahnehtii eteenpäin, eikä meillä ole tarvetta pysähtyä. Vaellamme katuja ristiin ja rastiin ilman päämäärää.


Päämäärättämyys vaihtuu levottomuudeksi kun salattu paratiisi lähenee kuin varoittamatta.
 

Kukaan ei malta enää olla kiihdyttämättä tahtiaan. Jokaisella siintää mielessään salaisuus.


Vääjäämättä se lähestyy. Ohi kulkeva saattaa ihmetellä näiden kulkijoiden hölmöjä ilmeitä. "Kuinka se nyt noin naurattaa? Tässä  rappeutuvien talojen välissä hiihtävät kuin hölmöläiset. Näyttävät ihan sinkoilevilta kanoilta! Ja hirveä meteli. Eivätkö ne osaa olla hiljaa?!"


Kunnes yksi Kuressaaren tuhansista salaisita porteista aukeaa. Kanamainen sekoilu vaihtuu järjestelmälliseksi juoksuksi.

... salaisuus paljastuu seuraavassa postauksessa. Huomisiin!