29.7.2012

(2012) Kotona!

Olemme saapuneet kotiin. Lilansävyinen nojatuolimme kannattelee minua, kun istun tässä ylikuumentunut läppäri sylissä. Olen muutaman tunnin aikana käynyt koko kesää läpi. Olen lukenut tekstejä uudelleen ja lisäillyt kuvia ja muutaman paikan. Varmasti lisään niitä vielä. Tämä matka on ollut ikimuistoinen ja erittäin tärkeä oppimatka. Opimme purjehduksesta paljon, vaikka olemmekin seilanneet jo toistakymmentä vuotta. Olemme oppineet uskomattoman paljon Itämerestä. Sen kunnosta, käyttäytymisestä ja siitä, miten sitä pitää kunnioittaa. Sydämmemme vuotaa verta, kun ajattelemme Puolan saatuneita jokia. Opimme ymmärtämään kuinka tärkeää on huolehtia ympäristöstämme. Puolassa Hellin rannoilla huudetaan pyöriäisten perään. Ja tiedämme, ettei niitä enää ole kuin muutama jos sitäkään... Venäjän ja Puolan pitää tehdä paljon että voimme pelastaa täysin omanlaisensa meren. Tämä meri on niin ainutlaatuinen! Voi, että minä itken. Itken niin sinun vuoksesi mereni.
Se yö kun saavuimme saaristoon ja mäntyjen tuoksu herätti tunteenpurkauksia sekä kipparissa, että minussa... se yö merkitsee minulle paljon. Ymmärrän, että minun tulee tehdä kaikki voitavani Itämeren puolesta. Kaikki minkä minä pieni ihminen voin, sen minä teen.

Rakkaudella Elli ja muu miehistö

ps. en aio enää kirjoittaa lokikirjaa. Seuraavan kesän purjehdukset kirjoitan jo tutuksi tulleina lomapäiväkirja viesteinä. Kiitos kaikille lukijoille. Toivottavasti tästä on jollekin hyötyä ja iloa.

PPSSTT!! Koska tällä oli kiitettävä suosio, jatkamme blogikirjan pitämistä edelleen. Ensikesän Saimaan valloitusta odotellessa!

(2012) Haapsalu (Viro) - Gölisnäs (Inkoo, Suomi)

Haapsalusta oli lähtö aamupäivästä. Suunnittelimme yöpurjehdusta, mutta säätietojen mukaan aamu tulisikin olmeaan kovin tyyni joten lähdimme tavoittelemaan tuulta ja poistuimme aamiaisen ja kauppareissun jälkeen merelle. Purjehdimme kohtuullisessa säässä ja kohtuullisen maltillisessa aallokossa kaikki seitsemänkymmentä mailia Haapsalusta Gölisnäsiin. AIkaa meni kolmetoista tuntia ja saavuimme Suomen saaristoon pilkkopimeässä.  Melkein pääsi itku kun saavuimme avomereltä saarten väliin ja mäntyjen tuoksu hiipi voimakkaana suoraan sydämmeen. Oli todella hurja tunne purjehtia kahden kuukauden jälkeen saarten välissä kun suuret mustat saaret lähentelivät. Tabletissa on asennettuna Navionics juuri näitä tilanteita varten. Seikkailimme saarten välissä siis tabletin ja plotterin avulla. Kahden eri valmistajan kartat pitäisivät tehokkaan lampun avulla meidät poissa kiviltä. Rauhassa ja tuoksuista nautiskellen rantauduimme yllättävän täynnä olevaan Gölisnäsin laituriin 2.15 yöllä. Onnen huumassa uneen ja aamua odottelemaan.
Lapset olivat onnesta pörheinä eikä heitä veneessä näkynyt aamiaisen jälkeen. Kesäkin tuli luoksemme kuin tilattuna ja Gölisin täydellinen pikkusauna lämmitti meitä kaksi tuntia. Elämä on ihanaa ja Suomen saaristo maailman kaunein!

(2012) Borgholm - Bergvara (Ruotsi)

Borgholmista pesue siirtyi kökköpäivän päätteeksi Bergvaraan. Kämping alue samassa. Tämä satama käytiin vain siksi, että kippari ja Leevi on huikean allergisia timoteille ja molemmilla alkoi olla vaikeuksia hengittää ja silmät verestivät uhkaavan näköisinä. Yritimme siis paikallistaa apteekkia. Turhaan. Kylä mahtui noin kolmen talon väliin ja kaikki oli kiinni.


Otto testasi paikallisten kivien maun. Ihan ok.



Normaalit kämping fasiliteetit ja ihan kivat maisemat. Täältä pitäisi liikkua bussilla johonkin jos jotain kaipaisi. Onneksi meillä on kaikki (paitsi allergialääkkeet).


(2012) Ystad (Ruotsi)

Ihana ja viehättävä etelä-Ruotsalainen pieni kaupunki. Lähdimme aamulla ajoissa Simrishamnista ajelemaan koneella kohti Ystadia.



Legendaarinen Ystadhan on kuuluisan Ruotsalaisen poliisisarjan näyttämö. Myös tässä satamassa on käytössä TallyCard ja sehän toimii ihan kivasti. Ainoa vika siinä on se, että kun sen palauttaa saa pantin kolikkoina. Ja kun on vaihtamassa maata ei Ruotsin  tai Tanskan kruunuilla mitään.


Mutta kaupunki on tosi kiva ja omaa mukavat shoppailumahdollisuudet sekä kaasupullon vaihtoa myös suomalaiseen pulloon. Tämä kaveri on Ystadin kuningas. Ainakin omasta mielestään. Hänet löytää kaupungin pohjoispuolelta puistosta.


Pionipuutarhassa kävelyharjoituksia Wilman kanssa.

(2012) Darlovo- Ustka-Gdansk (Puola)

Lähdettiinpäs Kolobrezistä hyvillä mielin.
Puola kutsuu meitä uudelleen modernein sataminensa ja ystävällisyytensä myötä. Ehkä tulemme kohta uudelleen?
Ennen sitä on edessä Darlovo. Lyhyehkö purjehdus ja kuinkas muuten kuin vastatuuleen. Darlovon satama oli pieni ja onneton, mutta hintalaatusuhde kohdallaan. Kylkikiinnityksellä paikallisen tivolin vieressä. Darlowossa on legendaarisen omituinen silta joka kannattaa käydä tsekkaamassa googlesta. Silta aukeaa tasatunnein läpi vuorokauden (mikäli siltavahti ei ole unessa...). Menimme sillan toiselle puolelle kiinni.
Bilelaivat on Puolan juttu. Ei kuitenkaan meidän. Merirosvolaivoiksi naamioidut isot alukset pauhaavat diskomeininkiä myöhään yöhön. Puolassa osataan todella juhlia.  Mutta palataanpas Darlovoon...
Bilelaivojen lisäksi oli se hintataso... Ilmainen. Laiturilla vissiin oli joku satamapäällikkö, mutta ukko nukkui niin sikeästi puun alla varjossa, että ei noteerannut meitä. Suihku ja wc. Ei ihmeellisiä, mutta olemassa ja ilmaisia. Saavuttiin sen verran ajoissa, että ehdittiin syödä ja paniikissa etsiä kauppaa joka olisi monen ravatun kilometrin jälkeen löytynyt ihan vierestäkin... voi kun olisi osannut yhtään Puolaa.
Aamulla kello soi puoli viisi ja piti lähteä merelle kohti Lebaa. Sen lisäksi, että siltavahti nukkui pommiin niin sumu oli niin tiukka, että joimmekin aamukahvit sillan merenpuolella ja odottelimme hetken sään tokenemista. Sää aukesi ja lähdimme merelle. Sumu sakeni jälleen ja jouduimme köröttelemään tuulettomassa ilman tutkaa tähystäen näkymättömiin. Selvisimme siitä muuten, mutta kone on alkanut osoittaa mieltään. Voisimme keittää kananmunat konehuoneessa.
Koska sää oli p a s k a päätimme jäädä Ustkaan odottamaan parempaa onnea. Ustka (kuten Darlovokin) on paikallisten lomakylä. Niinpä siellä on bileet läpi yön. Nytkin niukasti mutta täpärästi mahduttiin kahden saksalaisen väliin kylkikiinnityksellä paikallisen pursiseuran satamaan. Ilmaista, mutta ei palveluita. Ja jotta saisimme nauttia lisää bilelaivoista niin kyllä... lisää isompia ja kovaäänisempiä vehkeitä. Yök. Sen lisäksi juuri sinä samaisena yönä kun me vierailimme väsyneinä ja hyvän yöunen toivossa tässä satamassa niin samassa satamassa järjestettiin puoliltaöin alkava ilotulistus show. Ja kaiuttimet oli sijoitettu veneemme viereen ja suunnattu meidän yli joen toiselle puolelle kaupunkiin. Huoh... ei unta tänä yönä. Bilelaiva pauhasi täysillä vielä kuudelta kun lähdimme silmät ristissä kiukkuisina kohti Gdanskia.

Jälleen oli sumuista. Yllärinä ja uutena kokemuksena sumun seassa oli ukkosia. Ei sitten yhtään miellyttävä yhdistelmä. Päivä oli pitkä, mutta saimme jonkin matkaa näuttia auringostakin joka on ollut erittäin uhanalainen lajike tänä kesänä. Itämerestä viisastuneena purjehdimme pitkin rannikkoa ja kuuntelimme bilerantaa bilerannan jälkeen soivaa poppia. Jumputusta kuului todella koko rannikon leveydeltä elikkäs koko päivän. Gdanskiin saavuttiin myöhään yöllä. Emme olleet ihan varmoja missä satama sijaitsee. Jo kolmannen kerran (eri satamissa) sattumalta  tapaamamme Saksalainen itämeren purjehtija oli kipparille maininnut sataman sijaitsevan linnan raunioiden äärellä. Sen avulla suunnistimme sekä tabletin näyttämälle, että plotterin näyttämälle suunnalle. Joki oli yöllä todella jännittävä. Suuria laivoja puolella ja toisella. Jatkuva töiden ääni piti mielen virkeänä ja kuuntelimme vhf:ää herkeämättä. Pääsimme karttojen osoittamaan paikkaan, mutta tämä entinen vallihauta näytti niin pelottavalta, matalalta ja täysin päinvastaiselta kuin kuvittelimme, ettemme uskaltaneet sisään ensimmäisestä reiästä. Päätimme tutkia vallihaudan toisen puolen jos siellä onnistaisi. Vaikka sekin näytti erittäin jännittävältä niin livuimme hiljallee kapeaan uomaan sisään. Löysimme paikallisen pursiseuran sataman ja yhden paika ollessa kahden aikaan yöllä tyhjä, päätimme jäädä siihen kunnes aamu sarastaisi. Köydet kiinni ja uneen. Puolen tunnin päästä veneen keulaan koputettiin ja nätisti pyydettiin poistumaan n. 45min matkan päähän varsinaiseen vierasvenelaituriin. Paikkoja oli niin vähän, ettemme voineet olla sillä paikalla. Nöyrinä, pahoillamme ja väsyneinä jatkoimme matkaa syvemmälle jokeen. Tässä vaiheessa löysimme jo sekä plotterista, että tabletiltakin oikean sataman.
Ajoimme sisään ja aloimme olla epätoivoisia sillä tämä näytti hyvinkin täydeltä. Kaikki muutamat vapaat paikat oli suljettu nauhalla tai yksityistä paikkaa osoittavilla kylteillä. Päätimme röyhkeästi vetäistä yhteen paikoista kun huomasimme muutaman muun vierasveneen tehneen samoin. Nyt vihdoin neljän jälkeen pääsimme nukkumaan.
Gdansk on hieno paikka. Satama on upouusi ja siellä on satamakapteeni joka osaa sujuvaa englantia! Parisen kymppiä yö ja sillä saa 24h vartioinnin sekä erittäin hyvät wc:t ja maksulliset suihkut. Pesukoneetkin löytyy erilliseen hintaan. Kaupunki on mahtava ja halvalla pääsee käymään vaikkapa Hellissä tai Gdyniassa.

Gdanskin mukava, mutta vähän ahdas satama.


Jono hauskoja sadevesiputkien päitä läheiseltä syrjäkujalta.


Hämmentävän upeita yksityiskohtia. Gdanskilla on upean kirjava historia ja se näkyy katukuvassa.

(2012) Kihnu - Haapsalu (Viro)

Pärnusta lähdettiin aamulla Kihnuun hyvässä tuulessa. Neljässä tunnissa taitettiin matka ja kihnu otti meidät vastaan uusin laiturein. Fasiliteetit oli yhtä kamalat kuin kaksi kesää  sitten, mutta laiturit oli hyvät. Vettä ei Kihnusta kannata ottaa... yök. Kihnu on ihana saari missä ei ole oikeastaan mitään. Ystävällisiä ihmisiä ja hyvät wifit. Kihnuun kannattaa aina mennä. Tämä saari on vienyt syd'mmemme jo ensimmäisellä vierailukerralla kaksi vuotta sitten. Kiersimme Riianlahden ja silloin poikkesimme nauttimaan autenttisesta tunnelmasta. Tällä saarella paikalliset naiset (jopa nuoret) käyttävät kansallismekkoja.

Säät lupasi meille hyvää yöpurjehdusta kohti Haapsalua. Seuraavana päivänä tulisi puhaltaman reippaasti joten päätettiin lähteä yötä vasten. Matkaan lähdettiin mukavassa seitsemän solmun nopeudessa. Ei aaltoa ja sopiva tuuli. Saari suojasi muutamia ensimmäisiä maileja ja sitten olisi hetken krysitävä ennen seuraavaa sivumyötäistä. Pääsimme saaren ohi ja tuuli yltyi puuskissa yli yhteentoista metriin sekunnissa. Aaltoa alkoi tulla ja joukossa olikin muutamia hurjia kerrostaloja. Kun oli vaivanloisesti kryssitty kymmenen mailia ja piti alkaa helppo osuus niin minä hilppaisin nukkuman ja kippari jäi kannelle yksin. Siitä alkoikin elämämme kamalin purjehdus. Tuuli ei yltynyt neljäätoista metriä sekunnissa kovemmaksi, mutta aallot oli aivan käsittämättömän kamalat. Sen lisäksi, että ne oli korkeita, ne murtuivat sitloodan sisälle ja kipparin piti köyttää itsensä veneeseen kiinni. Sisällä ei kukaan nukkunut. Kaikki odottivat vain kelin rauhoittumista. Vaikka tuulet ja aallot oli myötäisiä niin oli pakko luovia.  Luojalle kiitos pääsime jonkun tunnin kuluttua rauhallisempiin aaltoihin ja veneen kulku rauhoittui. Kuljimme kuitenkin huippuvauhtia eteenpäin ja pääsimme aamun sarastaessa soittamaan ystävillemme, että ottaisivat meidät Haapsalussa vastaan. Iloisena ja yllättyneinä meitä mönki kaksi hymynaamaa laiturille vastaan ja tunnelma oli onnellinen. Olimme hengissä, perillä ja ystävien kanssa.

Haapsalu on aina käymisen arvoinen paikka. Paikka jossa on aina sunnuntai. Ihana vanha linna upeine myyttisine tarinoineen ottaa vastaan niin lapset kuin lapsenmielisetkin ihanalla leikkipaikalla ja mielettömillä piknikmaisemilla.
Vierasvenesatamia onkin nyt kolme vierekkäin aikaisemman kahden sijaan. Kun Haapsaluun saapuu kapeaa väylää pitkin tulee ensin vastaan kalasatama. Heti sen vieressä on uusin vierasvenesataman missä on muutama paikka. Fasiliteeteistä en tiedä, mutta kuuleman mukaan hintaa on parikymppiä yö.
 Keskellä on Grand Holm Marina joka on tarjonnut meille paikan viimeiset kaksi kertaa. Viimeisenä on Vesiviigi marina jossa olemme vierailleet kerran. Vesiviigiin on isommalla veneellä vaikea mennä kun syväys ei vedessä riitä. Vieraillessamme siellä jouduimme hiukan nitkuttelemaan venettä väylällä jotta pääsimme eteenpäin. Hintaa samat parikymppiä ja ihan ok fasiliteetit. Joskin suihkuun pitää mennä ravintolan keittiön ohi ja on ikäänkuin henkilökunnan tiloja. Grandholm on hyvä satama. Hyvät ja siistit suihkut, pesukone, ravintola ja pieni kauppa mistä saa olutlaatikot, limpparit ja pientä purtavaa. Hintaa on kymmenen euroa jos ottaa sähköä tai vettä.

19.7.2012

(2012) Ruhnu - Pärnu (Viro)

Ruhnun kirehdittiin kovien myrskytuulien jälkimainingeissa hyvää kyytiä. Pelkällä isolla surfattiin reissun toppivauhdit yli kymmenen solmua. Pitkä matka taittui siis iloisesti Ruhnuun.
Ruhnu on helppo satama ja omaa loistavat fasiliteetit sekä hyvän satamakapteenin. Aivan loistavan saunan (20€/ h) lisäksi rannassa on baari joka aukeaa vasta kahdeksalta illalla kun veneet alkaa rantautua ja yhteysvene saapuu. Ravintolasta saa päivittäin vaihtuvan menyn mukaan erinomaista ruokaa ja hyllyssä on hyvää punaviiniä. Jälleen saimme jsyyn ihmetellä Saksan takaperoisuutta kun edes maailman suurimmilla messuilla ei käy luottokortti, mutta itämeren syrjäisimmälläkin saarella voi operoida ilman käteistä, ilman ongelmia. Ruhnu on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Saarella ei ole mitään muuta nähtävää kuin pieni puukirkko ja jännittävää ääntä pitävä hiekkaranta, mutta lämmin tunnelma ja ystävälliset ihmiset jättävät kävijöihin pysyvän jäljen.
Runhusta lähdettiin myötäisissä ja kevyissä tuulissa kohti Pärnua. Yksi lasten lempparimestoista (ja aikuisten). Tilava satama ja fasiliteetit kohdallaan.  Saavuttiin ihan kohtuullisissa myötätuulissa ja spinaakkerilla lähes satama-altaaseen saakka. Olimme jälleen poikkeuksellisia suomalaisia kun purjehdimme! Ensimmäisellä kerralla Pärnun saunassa ihmeteltiin miten suomalaiset purjehtii kun yleensä suomijannu hiipii paikalle koneella. Nyt nautimme Pärnusta muutamia päiviä ja toivomme, että saamme mukaan muutaman ihanan ystävän.

15.7.2012

(2012) Ventspils (Latvia)

Karu ja kallis satama, mutta Latvia itsessään on hyvää ruokaa, kauniita maisemia ja miellyttäviä viinejä. Leppeä tunnelma paikallisessa ravintolassa ja ulkona pauhaa myrskyn jälkeiset. Suunnittelimme lähtöä Kuresaareen jo tänä yönä, mutta myrsky pitää meidät täällä huomiseen iltaan. Löysimme wifiä etsiessä tämän paikan jonka nimeä emme tiedä. Kilometrin verran satamasta kohti ostoskatua. Kellarissa sijaitseva ravintola. Ihana paikka, hyvä viini ja huomenna tullaan maistamaan pihviä. Nyt olisi kakkavaipan vaihto.

Kaupunki on omiaan lapsiperheille. Upeat ulkoilumaastot ja superhienot puistot lapsille. Aikuisille täällä ei ole yhtään mitään ja sen huomaa kyllä veneilijöiden puheista. Harva matkaa lasten kanssa tällaisia matkoja joten tämä paikka ei ole niin arvostettu. Lapsiperheille suosittelen kuitenkin ihan ehdottomasti. Vaikkapa hotellireissuna.

13.7.2012

(2012) Klaipeda (Liettua)

Tosi jees ja takaisin tullaan varmasti. Eilen 23h merellä ja illalla lähdetään vetämään toiset 110nm kohti Ventspilsiä.

Klaipeda oli lomamme kohokohtia. Satama sijaitsee jälleen joen uomassa. Tämänkin löytää googlesta ja siellä on poimittu sataman hauskat yksityiskohdat kuten laiturille kiipeävä olento ja mielenkiintoinen ulkoilmateos. Satama itsessään on aika pieni ja matala. Satamaan pääsee pienen kävelysillan auetessa vartiksi kerrallaan puolen tunnin välein. Kävelysilta aukeaa manuaalisesti. Kaksi setämiestä tulee paikalle pyörittämään veiviä. Hauska nähtävyys. Me emme päässeet sillan toiselle puolelle aluksemme ollessa liian iso. Jäimme siis kylkikiinnitykseen sen toiselle puolelle. Laituri on niin korkealla, ettei pitkän huiskea kippari edes sulkahattu päässä yletä maan kamaralle ilma kiipeämistä. Satamassa onkin siirrettäviä tikkaita joilla voi hiukan helpottaa kiipeämistä. Ilman tikkaita ei veneestä pääsisi pois. Rannassa sijaitseva ravintola tarjosi itkettävän hyvät naudanlihapihvit kaiken possun syömisen jälkeen. Kallis, mutta ehdottomasti loistava ravintola. Hintää yölle tuli taasen noin kymmenen euroa ja se piti sisällää sähkön, suihkun, wc: ja veden.
Ehdimme käydä kävelemässä kaupungilla ja satuimmekin sopivasti käsityötorille. Upeita käsitöitä eri materiaaleista. Mukaan tarttui mm. teetä ja hiirulaishattu.

(2012) Tablet ei ole bloggaukseen!

Ja niin kärähti hermot tabletin mahdottomuuteen. Koska tämä runoilu on kohtuuttoman aikaa vievää niin palataan muistiinpanojen kanssa loman jälkeen. En jaksa lomaani tähän nyt tuhlata. Päivitän tänne vain jotain pientä jottaperhe tietää meidän olevan vielä pinnalla. Kiitän kärsivällisyydestänne ja runoilen raamatullisen verran elokuun alussa.
Pus!

5.7.2012

(2012) Kolobrzeg (Puola)

Matka tänne oli yllättävän aaltoinen. Sen lisäksi uskollinen lahna keitti ja jouduimme turvautumaan purjeisiin siksi aikaa kunnes Kippari selvitti ongelman. Pääsimme perille pimeään aikaan. Samaan aikaan satamaan kanssamme lipui ruotsalaislaivue. He jäivät odottamaan meitä, että näyttäisimme tien, mutta eihän meillä ollut hajuakaan siitä mihin ja miten rantautuisimme. Iloisena yllätyksenä pieni satama otti vastaan  ystävällisen satamamestarin kanssa. Olimme sataman "suurin" vene joten menimme ohjeiden mukaan kylkikiinnitykseen. Lahna on tosin niin matala, että laiturille kiipeäminen on vähän työlästä kaiken roinan ja lasten kanssa. Mutta siis satamahan on hienoin mitä tähän asti. Kuukausi sitten avattu satama on upea ja suosittelemme sitä kaikille. Vuoden päästä täällä on viereisessä altaassa kaksisataa paikkaa nykyisen kuudenkymmenen lisäksi. Kaupunkikin on mukava ja pitää sisällä hienoja puistoja ja shoppailumahdollisuuksia. Biitsi on lähellä ja jatkuu silmän kantamattomiin. Huomenna lähdemme itätuulen mukana kohti seuraavaa kohdetta. Tämä on lomaa! Nyt iltapalaa ja unta... tai muutama lasi viiniä... (alla pari kuvaa myöhemmin lisättynä)


Satamassa oli pysäköitynä muutama hauska fillari. Tässä yksi. Tämä on tehty kokonaan maataloustyövälineistä kuten lapioistaja kuokasta ym.


Siis niin sanottu "isoin vene" kiinni kyljestään. Laiturin vastakkainen puoli on yksityinen ja kuvan etupuoli sekä kuvaajan selän taakse jäävä puoli on vierasvenesatamakäytössä. Aisat.


Uusi, upea satamarakennus. Sisällä pieni kuppila, elintarvike kipsa ja venetarvikeliike josta saatiin pari upeaa kuvataulua.

2.7.2012

(2012) Krösling (Saksa) - Swinoujscie (Puola)

Puola. Ajelimme (onneksi päästiin vähän purjeillakin) pitkin Strelasundin kanavaa alas kohti Peenemunden kanavaa. Yövyimme Kröslingissä Saksassa. Paikkaa oli kehuttu hyväksi pyykinpesupaikaksi ja sitä se olikin. Modernin ja hienon sataman lisäksi ei ollut mitään. Yritimme turhaan etsiä kylältä kauppaa. Palasimme koluamaan kaapeista viimeisiä eväitä ja suuntasimme tyylikkäälle grillipaikalle jonka ensimmäisiä käyttäjiä olimme. Hyvä ruoka, parempi mieli. Samalla kun pestyt pyykit lennätettiin kuivausrumpuun, sukelsimme saunaan! Sauna maksoi kokonaiset yhdeksän euroa ja oli kokonaan meidän. Saimme saunoa niin kauan kuin halusimme ja hyvin saunoimmekin. Hyvien yöunien jälkeen heräsimme ajoissa hakemaan pienestä kuppilasta uunituoretta sämpylää ja söimme hyvän aamiaisen. Olisimme lähteneet ajoissa liikenteeseen, mutta satamassa operointia varten annettu tagi piti palauttaa sillä siitä oli 20€ pantti. Satamakapteeni tuli yhdeksältä ja köydet irroitettiin. Matka jatkui pitkin Peenemunden kanavaa kohti Puolaa. Matkalle osuu kaksi kääntösiltaa ja kun olimme jo menossa löysimme yhdestä esitteestä niiden aukeamiset. Kävikin niin, että olimme ensimmäisellä sillalla niin ajoissa, että Leevi ja minä kipitimme kaupunkiin kauppaan. Muutaman mutkan jälkeen löydettiin kauppa joka ei ollut auki koska kukaan miehistöstä ei muistanut, että on sunnuntai. Epätoivoisena yritin ostaa olutta läheisestä tivolista, mutta en kehdannut muovituoppeja kiikuttaa läpi kylän. Lampsimme siis tyhjin käsin rantaan. Rannassa oli pieni kahvila ja josta onneksi saatiin lammasmakkaraa ja olutta sekä apfelshinesaftia.
Toiselle sillalle päästiin purjehtimaan ja olimme ihan ajallaankin. Odotimme järvelle pääsyä. Jokien saastunut tunnelma enteili huonoa, mutta olimme luottavaisin mielin. Luotimme turhaan... Niin surullista näkyä ei edes suomenlahden pahimpina sinileväkesinä ole nähty. Emme siis uineet järvessä vaan jatkoimme hiljaisina kohti Puolan rajaa.
Ilta taittui pimeyteen ja savuimme ihmisen tekemää kanavaa pitkin Swinoujscien. Kanavalla bongattiin noin sata harmaahaikaraa ja Leevi oli onnessaan asiasta. Päästiin perille ja oli yö. Satamaa ennen jouduimme sellaiseen valomyrskyyn, että oli välillä vaikea tietää mikä oli merimerkki ja mikä ei... mutta hengissä selvittiin. Aamulla nukuttiin pitkään ja päivän sään mukaan olemme täällä vielä huomisenkin. Palataan asiaan.