Lady Gracen blogikirja.

Olemme saapuneet kotiin. Lilansävyinen nojatuolimme kannattelee minua, kun istun tässä ylikuumentunut läppäri sylissä. Olen muutaman tunnin aikana käynyt koko kesää läpi. Olen lukenut tekstejä uudelleen ja lisäillyt kuvia ja muutaman paikan. Varmasti lisään niitä vielä. Tämä matka on ollut ikimuistoinen ja erittäin tärkeä oppimatka. Opimme purjehduksesta paljon, vaikka olemmekin seilanneet jo toistakymmentä vuotta. Olemme oppineet uskomattoman paljon Itämerestä. Sen kunnosta, käyttäytymisestä ja siitä, miten sitä pitää kunnioittaa. Sydämmemme vuotaa verta, kun ajattelemme Puolan saatuneita jokia. Opimme ymmärtämään kuinka tärkeää on huolehtia ympäristöstämme. Puolassa Hellin rannoilla huudetaan pyöriäisten perään. Ja tiedämme, ettei niitä enää ole kuin muutama jos sitäkään... Venäjän ja Puolan pitää tehdä paljon että voimme pelastaa täysin omanlaisensa meren. Tämä meri on niin ainutlaatuinen! Voi, että minä itken. Itken niin sinun vuoksesi mereni. Se yö kun saavuimme saaristoon ja män

Haapsalusta oli lähtö aamupäivästä. Suunnittelimme yöpurjehdusta, mutta säätietojen mukaan aamu tulisikin olmeaan kovin tyyni joten lähdimme tavoittelemaan tuulta ja poistuimme aamiaisen ja kauppareissun jälkeen merelle. Purjehdimme kohtuullisessa säässä ja kohtuullisen maltillisessa aallokossa kaikki seitsemänkymmentä mailia Haapsalusta Gölisnäsiin. AIkaa meni kolmetoista tuntia ja saavuimme Suomen saaristoon pilkkopimeässä.  Melkein pääsi itku kun saavuimme avomereltä saarten väliin ja mäntyjen tuoksu hiipi voimakkaana suoraan sydämmeen. Oli todella hurja tunne purjehtia kahden kuukauden jälkeen saarten välissä kun suuret mustat saaret lähentelivät. Tabletissa on asennettuna Navionics juuri näitä tilanteita varten. Seikkailimme saarten välissä siis tabletin ja plotterin avulla. Kahden eri valmistajan kartat pitäisivät tehokkaan lampun avulla meidät poissa kiviltä. Rauhassa ja tuoksuista nautiskellen rantauduimme yllättävän täynnä olevaan Gölisnäsin laituriin 2.15 yöllä. Onnen huumass

Borgholmista pesue siirtyi kökköpäivän päätteeksi Bergvaraan. Kämping alue samassa. Tämä satama käytiin vain siksi, että kippari ja Leevi on huikean allergisia timoteille ja molemmilla alkoi olla vaikeuksia hengittää ja silmät verestivät uhkaavan näköisinä. Yritimme siis paikallistaa apteekkia. Turhaan. Kylä mahtui noin kolmen talon väliin ja kaikki oli kiinni. Otto testasi paikallisten kivien maun. Ihan ok. Normaalit kämping fasiliteetit ja ihan kivat maisemat. Täältä pitäisi liikkua bussilla johonkin jos jotain kaipaisi. Onneksi meillä on kaikki (paitsi allergialääkkeet).

Ihana ja viehättävä etelä-Ruotsalainen pieni kaupunki. Lähdimme aamulla ajoissa Simrishamnista ajelemaan koneella kohti Ystadia. Legendaarinen Ystadhan on kuuluisan Ruotsalaisen poliisisarjan näyttämö. Myös tässä satamassa on käytössä TallyCard ja sehän toimii ihan kivasti. Ainoa vika siinä on se, että kun sen palauttaa saa pantin kolikkoina. Ja kun on vaihtamassa maata ei Ruotsin  tai Tanskan kruunuilla mitään. Mutta kaupunki on tosi kiva ja omaa mukavat shoppailumahdollisuudet sekä kaasupullon vaihtoa myös suomalaiseen pulloon. Tämä kaveri on Ystadin kuningas. Ainakin omasta mielestään. Hänet löytää kaupungin pohjoispuolelta puistosta. Pionipuutarhassa kävelyharjoituksia Wilman kanssa.

Lähdettiinpäs Kolobrezistä hyvillä mielin. Puola kutsuu meitä uudelleen modernein sataminensa ja ystävällisyytensä myötä. Ehkä tulemme kohta uudelleen? Ennen sitä on edessä Darlovo. Lyhyehkö purjehdus ja kuinkas muuten kuin vastatuuleen. Darlovon satama oli pieni ja onneton, mutta hintalaatusuhde kohdallaan. Kylkikiinnityksellä paikallisen tivolin vieressä. Darlowossa on legendaarisen omituinen silta joka kannattaa käydä tsekkaamassa googlesta. Silta aukeaa tasatunnein läpi vuorokauden (mikäli siltavahti ei ole unessa...). Menimme sillan toiselle puolelle kiinni. Bilelaivat on Puolan juttu. Ei kuitenkaan meidän. Merirosvolaivoiksi naamioidut isot alukset pauhaavat diskomeininkiä myöhään yöhön. Puolassa osataan todella juhlia.  Mutta palataanpas Darlovoon... Bilelaivojen lisäksi oli se hintataso... Ilmainen. Laiturilla vissiin oli joku satamapäällikkö, mutta ukko nukkui niin sikeästi puun alla varjossa, että ei noteerannut meitä. Suihku ja wc. Ei ihmeellisiä, mutta olemassa ja ilmai

Pärnusta lähdettiin aamulla Kihnuun hyvässä tuulessa. Neljässä tunnissa taitettiin matka ja kihnu otti meidät vastaan uusin laiturein. Fasiliteetit oli yhtä kamalat kuin kaksi kesää  sitten, mutta laiturit oli hyvät. Vettä ei Kihnusta kannata ottaa... yök. Kihnu on ihana saari missä ei ole oikeastaan mitään. Ystävällisiä ihmisiä ja hyvät wifit. Kihnuun kannattaa aina mennä. Tämä saari on vienyt syd'mmemme jo ensimmäisellä vierailukerralla kaksi vuotta sitten. Kiersimme Riianlahden ja silloin poikkesimme nauttimaan autenttisesta tunnelmasta. Tällä saarella paikalliset naiset (jopa nuoret) käyttävät kansallismekkoja. Säät lupasi meille hyvää yöpurjehdusta kohti Haapsalua. Seuraavana päivänä tulisi puhaltaman reippaasti joten päätettiin lähteä yötä vasten. Matkaan lähdettiin mukavassa seitsemän solmun nopeudessa. Ei aaltoa ja sopiva tuuli. Saari suojasi muutamia ensimmäisiä maileja ja sitten olisi hetken krysitävä ennen seuraavaa sivumyötäistä. Pääsimme saaren ohi ja tuuli yltyi puu

Ruhnun kirehdittiin kovien myrskytuulien jälkimainingeissa hyvää kyytiä. Pelkällä isolla surfattiin reissun toppivauhdit yli kymmenen solmua. Pitkä matka taittui siis iloisesti Ruhnuun. Ruhnu on helppo satama ja omaa loistavat fasiliteetit sekä hyvän satamakapteenin. Aivan loistavan saunan (20€/ h) lisäksi rannassa on baari joka aukeaa vasta kahdeksalta illalla kun veneet alkaa rantautua ja yhteysvene saapuu. Ravintolasta saa päivittäin vaihtuvan menyn mukaan erinomaista ruokaa ja hyllyssä on hyvää punaviiniä. Jälleen saimme jsyyn ihmetellä Saksan takaperoisuutta kun edes maailman suurimmilla messuilla ei käy luottokortti, mutta itämeren syrjäisimmälläkin saarella voi operoida ilman käteistä, ilman ongelmia. Ruhnu on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Saarella ei ole mitään muuta nähtävää kuin pieni puukirkko ja jännittävää ääntä pitävä hiekkaranta, mutta lämmin tunnelma ja ystävälliset ihmiset jättävät kävijöihin pysyvän jäljen. Runhusta lähdettiin myötäisissä ja kevyissä tuuli

Karu ja kallis satama, mutta Latvia itsessään on hyvää ruokaa, kauniita maisemia ja miellyttäviä viinejä. Leppeä tunnelma paikallisessa ravintolassa ja ulkona pauhaa myrskyn jälkeiset. Suunnittelimme lähtöä Kuresaareen jo tänä yönä, mutta myrsky pitää meidät täällä huomiseen iltaan. Löysimme wifiä etsiessä tämän paikan jonka nimeä emme tiedä. Kilometrin verran satamasta kohti ostoskatua. Kellarissa sijaitseva ravintola. Ihana paikka, hyvä viini ja huomenna tullaan maistamaan pihviä. Nyt olisi kakkavaipan vaihto. Kaupunki on omiaan lapsiperheille. Upeat ulkoilumaastot ja superhienot puistot lapsille. Aikuisille täällä ei ole yhtään mitään ja sen huomaa kyllä veneilijöiden puheista. Harva matkaa lasten kanssa tällaisia matkoja joten tämä paikka ei ole niin arvostettu. Lapsiperheille suosittelen kuitenkin ihan ehdottomasti. Vaikkapa hotellireissuna.

Tosi jees ja takaisin tullaan varmasti. Eilen 23h merellä ja illalla lähdetään vetämään toiset 110nm kohti Ventspilsiä. Klaipeda oli lomamme kohokohtia. Satama sijaitsee jälleen joen uomassa. Tämänkin löytää googlesta ja siellä on poimittu sataman hauskat yksityiskohdat kuten laiturille kiipeävä olento ja mielenkiintoinen ulkoilmateos. Satama itsessään on aika pieni ja matala. Satamaan pääsee pienen kävelysillan auetessa vartiksi kerrallaan puolen tunnin välein. Kävelysilta aukeaa manuaalisesti. Kaksi setämiestä tulee paikalle pyörittämään veiviä. Hauska nähtävyys. Me emme päässeet sillan toiselle puolelle aluksemme ollessa liian iso. Jäimme siis kylkikiinnitykseen sen toiselle puolelle. Laituri on niin korkealla, ettei pitkän huiskea kippari edes sulkahattu päässä yletä maan kamaralle ilma kiipeämistä. Satamassa onkin siirrettäviä tikkaita joilla voi hiukan helpottaa kiipeämistä. Ilman tikkaita ei veneestä pääsisi pois. Rannassa sijaitseva ravintola tarjosi itkettävän hyvät naudanli

Ja niin kärähti hermot tabletin mahdottomuuteen. Koska tämä runoilu on kohtuuttoman aikaa vievää niin palataan muistiinpanojen kanssa loman jälkeen. En jaksa lomaani tähän nyt tuhlata. Päivitän tänne vain jotain pientä jottaperhe tietää meidän olevan vielä pinnalla. Kiitän kärsivällisyydestänne ja runoilen raamatullisen verran elokuun alussa. Pus!

Matka tänne oli yllättävän aaltoinen. Sen lisäksi uskollinen lahna keitti ja jouduimme turvautumaan purjeisiin siksi aikaa kunnes Kippari selvitti ongelman. Pääsimme perille pimeään aikaan. Samaan aikaan satamaan kanssamme lipui ruotsalaislaivue. He jäivät odottamaan meitä, että näyttäisimme tien, mutta eihän meillä ollut hajuakaan siitä mihin ja miten rantautuisimme. Iloisena yllätyksenä pieni satama otti vastaan  ystävällisen satamamestarin kanssa. Olimme sataman "suurin" vene joten menimme ohjeiden mukaan kylkikiinnitykseen. Lahna on tosin niin matala, että laiturille kiipeäminen on vähän työlästä kaiken roinan ja lasten kanssa. Mutta siis satamahan on hienoin mitä tähän asti. Kuukausi sitten avattu satama on upea ja suosittelemme sitä kaikille. Vuoden päästä täällä on viereisessä altaassa kaksisataa paikkaa nykyisen kuudenkymmenen lisäksi. Kaupunkikin on mukava ja pitää sisällä hienoja puistoja ja shoppailumahdollisuuksia. Biitsi on lähellä ja jatkuu silmän kantamattomiin

Puola. Ajelimme (onneksi päästiin vähän purjeillakin) pitkin Strelasundin kanavaa alas kohti Peenemunden kanavaa. Yövyimme Kröslingissä Saksassa. Paikkaa oli kehuttu hyväksi pyykinpesupaikaksi ja sitä se olikin. Modernin ja hienon sataman lisäksi ei ollut mitään. Yritimme turhaan etsiä kylältä kauppaa. Palasimme koluamaan kaapeista viimeisiä eväitä ja suuntasimme tyylikkäälle grillipaikalle jonka ensimmäisiä käyttäjiä olimme. Hyvä ruoka, parempi mieli. Samalla kun pestyt pyykit lennätettiin kuivausrumpuun, sukelsimme saunaan! Sauna maksoi kokonaiset yhdeksän euroa ja oli kokonaan meidän. Saimme saunoa niin kauan kuin halusimme ja hyvin saunoimmekin. Hyvien yöunien jälkeen heräsimme ajoissa hakemaan pienestä kuppilasta uunituoretta sämpylää ja söimme hyvän aamiaisen. Olisimme lähteneet ajoissa liikenteeseen, mutta satamassa operointia varten annettu tagi piti palauttaa sillä siitä oli 20€ pantti. Satamakapteeni tuli yhdeksältä ja köydet irroitettiin. Matka jatkui pitkin Peenemunden kana