Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Veneilykausi ohi

Niin se nyt vain on, että meidän veneilykausi on tältä kesältä ohi. Lady on nostettu talviteloille ja kohta se saa päälleen pressun. En ole ollut kameran kanssa heilumassa, kun venettä nostettiin, mutta saattaa olla, että siitä on jokunen kuva. Joskin se on jokavuotinen perinne ja siitä on jokaiselta vuodelta nippu kuvia, vaikka se ei tapahtumana ole yhtään erilainen kuin edellisenäkään vuonna... Samat kuvat siis joka vuosi. Veneen talviteloille asetteleminen on siis käynnissä. Tavaroita olisi varastoitava ja nyt, kun olemme muuttaneet keväällä on varastotiloissa tapahtunut muutos. Pitää siis improvisoida ja olla vähän kekseliäs, että saa kaiken mahtumaan. Tässä kohdassa voitaneen todeta, että viimeviikonloppuna uuden katteen saanut leikkimökki jää veneilykauden myötä myös talviteloille... käytännön syistä eli varastotilan puutteen vuoksi. :) Taidan ottaa muutaman kuvan varastoista, kun niihin alkaa tavaraa kertymään. Se saattaa olla hauska ikuistaa ja palata siihen aina uudelle

Myydään Lady Helmsman!

Niin. Nyt se on myynnissä. Kaikki speksit löytyy  Nettiveneestä . Varusteita löytyy reilusti ja vene on mainiossa kunnossa. Se on niin kaunis. Edelleen liikutun, kun katson sitä. Kuten toissaviikonloppuna Elisaaressa. Yöllä vene näytti häikäisevältä laiturin valojen kajastaessa sen kyljistä. Todella pidän tuosta veneestä. Miksi sitten myymme. No, se ei ole meidän vene. Se sopii sellaiselle, joka purjehtii pääsääntöisesti kauniissa saaristossamme ja sellaiselle, jolla ei ole tämän kokoista laumaa mukanaan. Esiteini kaipaa omaa rauhaa ja olisihan se mukava, jos kenenkään ei tarvitsisi nukkua enää salongissa. Etsimme siis venettä, jossa on kaksi takakajuuttaa. Venettä johon meidän viiden hengen miehistö mahtuu vielä pikkuisen mukavammin kuin nyt. Esimerkiksi Ridas 35 tai vaikkapa Diva 35. Ehkäpä jopa Scanmar 34,5 tai hei, miten olisi 35,5 Arcona! vaihtoehtoja on, vaikka jokainen niistä kalpenee Ladylle. On ollut huimaa olla lätäkön nopein omassa sarjassaan. Olemme pesseet mo

Oliko se viimeinen viikonloppu?

Kuva
Kesä on tainnut nyt jättää meidät ihan pysyvästi. Syksy sen sijaan hemmottelee meitä huolella ja edellinen viikonloppu oli taas upea esimerkki syksyn ihmeellisestä taikavoimasta. Talvi tuntuu olevan vielä kaukana, vaikka rehellisyyden nimissä... ei se ole. Viime viikonloppuna seilasimme vähän pidemmälle, kun päätimme mennä Elisaareen. Ystäväni Katinka postaa varmasti täällä  paikasta tarkalla otteellaan, joten en paneudu siihen sen enempää. Sanon vain, että hieno paikka, vaikkakin aika kallis. Suhteessa kalliimpi kuin Hanko. Hangossa ei tosin ole näin hyvää meininkiä. Minusta... :) Elisaaren uuden isäntäparin nettisivut näyttävät kuitenkin  tältä .   Viikonloppu oli siis tosi upea. Sitä on nyt kaikki muutkin hehkuttaneet, mutta hei; onko ihme!! Viikonlopusta teki mainion myös se, että pääsimme pitkästä aikaa hyvien ystäviemme Katinkan ja perheensä kanssa samaan kohteeseen. Voitte kuvitella miten Katinkalla ja minulla kamerat räpsyivät. Koko muu porukka jo hieman kylläs

Viikonloppu Vantaan Veneilijöiden vieraana

Kuva
Viikko kului nopeasti. Ilmat lämpenivät ja torstaina alkoi olla selvää, että viikonlopustakin tulisi mahtava. Suunnittelimme idän ihmeitä, sillä tuulet olisivat siihen suhteellisen suotuisat. Naapurin rouva suostui hoitamaan kisaa, joten ei tarvitsisi sen kanssa veneessä ihmetellä. Kipparin enomies on Vantaan Veneilijöissä ja heillä on tukikohta Onaksen saaressa. Tukikohtaa kutsutaan Edeniksi ja se on nimensä veroinen. Me emme ole siellä aiemmin käyneet, joten olimme iloisia meille täysin uudesta paikasta ja siitä, että saimme luvan vierailla siellä. Perjantain lähtö oli jälleen niin villi, ettei siinä mitään valokuvia ehtinyt ottamaan. Leppoisasti koneella lasketellen lähdimme satamasta joskus vähän neljän jälkeen. Matkaan menisi neljästä viiteen tuntia, joten pikkukippari pääsisi yöunille ennen kuin olisimme perillä. Sää oli onneksi mainio ja pääsimme pitkästä aikaa purjehtimaan spinaakkerilla. Oi, miten hienoa. Kovaa kyytiä kevyillä tuulilla ja siis niin mukavaa, kun ei ollu

Viikonloppu viimeinen, vai onko vielä kesää jäljellä?

Kuva
Yksi veneetön, rento viikonloppu takana. Sitten oli jälleen veneilyn aika. Mutta lapset ovat aloittaneet uudessa koulussa ja kuinka ollakkaan tytön uudella ystävällä olisi syntymäpäiväjuhlat viikonloppuna. Lauantaina. Voi elämä! Tyttären on pästävä juhliin, joten lähdimme vasta lauantaina viiden aikaan rannasta. Suuntasimme matkan kohti vakiosaari Stora Brandötä. Sinne menossa on aina riskinsä. Sen laiturilta avautuu upea näkymä suoraan avomerelle. Upeus lopahtaa siinä kohdassa, kun sieltä puhaltaa tuuli suoraan nokkaan ja laiturilla ei tahdo pysyä seisaaltaan. Sitä ei olisi nyt odotettavissa, mutta toinen riskihomma on paikka. Me voimme kiinnittyä vain laiturin uloimpaan poijuun. Luuska ei taivu muihin poijuihin ilma, että kosketeltaisiin kivien kanssa. Matkaa taitettiin hyvällä, ellei erinomaisella mielellä, vaikka olikin märkää ja jouduimme ajelemaan koneella koko matkan. Parin tunnin nykäisy ja kuinkas ollakaan, pääsisimme laituriin. Laiturin päässä oli suri Nauticat 44,

Ikävä Saimaata jää...

Kuva
Kesäloma on ohi. Saimaa on jättänyt meihin jäljen. On ollut upea tavata tuttuja ja tuntemattomia. Istua tulilla niin, kuin ennen aikoinaan Näsijärvellä Vene -71:sen ihmisten kanssa. Uida puhtaassa vedessä ja kokea uudelleen aalloton tuuli. Väleissä kuvia satunnaisessa järjestyksessä sieltä ja täältä. Teksti ei ole niin puuroa, kun väritetään kuvilla vähän... :) Loma oli hieno. Unelmoimme niin mökistä Saimaan rannalla, kuin moottoriveneilystä siellä jonakin kesänä. Realiteetti on kuitenkin se, ettemme todennäköisesti mökkeile sen kummemmin, kuin ala moottoriveneilläkään. Mutta sen verran seuraavaan kertaan viisastuimme, että aiomme siirtää veneen Saimaalle jo ennen lomaa, jotta voimme Saimailla koko loman. Nyt Saimaa osuus tuntui harmillisen tyngältä, kun siihen itse Saimaalla purjehtimiseen jäi vain reilu kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko meni hitaasti kiiruhtaen Espoosta kanavalle ja sieltä Lappeenrantaan. Takaisin Espooseen tultiin myös melko leppeällä tahdilla. Lomaa ei pilaa

Santio - Tammio

Kuva
Emme ole koskaan käyneet Tammiossa. Muuten olemme kyllä pyörineet Itäisellä suomenlahdella. Tällä vesistöllä on huikeita saaristokohteita, kuten Kaunissaari ja Haapasaari. Pidämme erityisesti Haapasaaresta ja sen legendoista. Tammioon pääsimme rantautumaan illalla. Laituri ei ole mitenkään kehuttava ja nytkin se oli ikäänkuin täynnä. Kiinnityimme samaan poijuun erään pienen purjeveneen kanssa. Veneeseen kulku muodostui vähän hankalaksi varsinkin pikkukipparin kanssa. Huomasi kyllä, että olemme taas merellä, kun kasvatusmetodimme sai kriittisiä ja suorastaan vihamielisiä katseita naapuriveneen frouvalta. Tähän olemme kyllä tottuneet, mutta Saimalla ollessa jo melkein tottui siihen, että lapset sai olla lapsia. Tammiossa yöpyminen ei maksa mitään. Saimaalla osassa saarista maksu on 5€ yö plus saunamaksu joko 2€ hlö tai sitten perhesauna 10€/h. Tammion palvelut on kuitenkin kokemisen arvoisia. Kuten Kaunissaaressakin, Tammiossa on avoin kirjasto. Toisin kuin monessa muu