1.10.2014

Lady nousee tänään talvea odottamaan.

Tänään nousee Lady talviteloille. Surullista, mutta kausi on meidän osalta ohi. Upea kesä päättyi upeaan syksyyn. Tulevalle kesälle jäi hyvä fiilis ja nälkä. Saimaa kutsuu!


Veneily on ehdottomasti niitä rentouttavimpia asioita mitä tiedän. Talveen pitää aina keksiä vastaavaa terapiaa ja toki se löytyy pitkälle yhdessäolosta, kynttilöistä ja minun intohimosta, teestä.


Normaalit talveen valmistautumiset käynnistyvät välittömästi kun vene on ylhäällä. Joitain ennakoivia töitä on jo tehty ja loput käynnistyvät tänään. Olemme vahanneet kyljet joka syksy, huoltaneet moottorin, pesseet ja puunanneet, irroittaneet joskus potkuria, joskus jotain muuta. Tänä vuonna elektroniikkaa ja sellaista.


Yksi minun lempipuuhista on hukuttaa kaikki se tavara joka veneeseen kauden ajaksi menee. Se pitää hukuttaa ympäri taloa ja silti se tursuaa joka paikasta. Tänä vuonna otin tavoitteeksi hävittää kaiken, jota emme ole tarvinneet edelliseen kahteen kauteen ja näin saisin tilaa käytössä oleville tavaroille... menestys on ollut heikohko.


Kaikki kaikessa, veneily on pop ja mieli on kirkas. Hilataan ne yliraskaat pressut Ladyn peitoksi kaikken puunausten jälkeen ja odotellaan tyytyväisinä seuraavan kauden alkua.

Blogikirja jää näin myös talvitelakalle. Palataan keväällä virkeinä ja leävänneinä!
Kiitos kuluneesta kaudesta, kuitti.


Elli ja muu jengi.

9.9.2014

59°59.54' P, 24°34,49' I

Stora Mickelskären, Bylandet

Todella kaunis saari, joka on vaivan väärtti.


Syyskuu näytti parhaan puolensa ja rauhoitti tuulen juuri sopivaksi Bylandettiin.


Saari on kallioinen, mutta sen keskellä on vähäisenlaisesti mäntyistä metsikköä.


Vanha puolustusvoimien saari kätkee sisäänsä jännittäviä rakennelmia ja piilotettuja koloja.


Kalliot ovat paikoin hankalakulkuiset ja rantautuminen voi olla astetta vaikeampaa, mutta lupaan, että tämä saari on sen arvoinen.


Kalliot houkuttelevat liukumaan lämpimään meriveteen kuin se olisi luonnon oma vesipuisto.


Uskomaton määrä erilaisia kivilajeja sekoittuneena toisiinsa.


Pikkuihmisen pikku paratiisi.

4.9.2014

EPS syyspurjehdus, kisa jota me emme voittaneet!

Seuramme syyspurjehduksesta on tullut meille perinne. Olemme nyt kolmatta kertaa mukana tavalla ja toisella. Tänä vuonna miehistössä oli kipparin ja minun lisäksi vain yksi vieraileva tähti koska miehistöön mukaan palkattu kahvinkeittäjä oli mukamas kuumeinen... valehteli kuitenkin... jänisti!


Normaaliin kisarutiiniin kuuluu, että lähtöön valmistaudutaan huolella. Ihan kuin mihin tahansa kisaan. Mekin valmistauduimme... tavallamme ja kippari ihan oikeastikkin.


Rata oli tutkittu ja painettu mieleen, ravitsemus huolehdittu, nesteytys oli kunnossa, asenne kohdallaan. Kisa saattoi alkaa!


Sää lupasi seesteistä purjehdusta, mutta se oli ihan hyvä toimintasuunnitelma minulle. Voisin näpätä "pari" kuvaa siinä sivussa kun Lady kurvaisi voittoon.


Kisa oli oikeasti ihan hauska. Veneet olivat suhteellisen lähellä toisiaan koko ajan ja vastustajat olivat käsivarren mitan päässä.


Ihan pieni tuulenvire auttoi meitä paljon ja olimme jo ihan kohtuullisilla sijoilla.


Maston vire ei ainakaan ollut kisan menestyksen syy eikä seuraus.


Ajoittain oli lämmin. Saattoi hetken olla lyhyessä hihassakin, mutta syksyinen totuus kyllä tuiversi paidat takaisin päälle.





Hyvä sijoitus vaihtui sitten tuulen metsästämiseksi... Kuten alla näkyy meillä oli ajoittain ihan menevät 0,96kn.


Reittisuunnitelmaa oli päätetty lyhentää jo heti kipparikokoukseen. Vielä olisi voitu lyhentää, mutta siihen ratkaisuun ei päädytty ja kisasimme maaliviivoille asti.


Maalia lähestyttäessä avautui eteemme uskomaton sarja tapahtumia ja kohtauksia. Upeita kisatilanteita tallennettiin erään perämiehen kameralle melkoinen määrä.


Tilanteita riitti kun kevyt tuuli pakotti veneitä hakemaan pienimpiäkin tuulenvireitä epätoivoisistakin paikoista.


Lady jäi auttamattomaan loukkuun ja veneitä lipui ohitsemme vasemmalta ja oikealta.





Veneet ylittivät maaliviivat hyvin lähekkäin. Upeita kuvia, upeita veneitä.





Tämä kilpailu oli huonosta sijoituksesta huolimatta voitto meille. Meillä oli mielettömän kivaa. Purjehdimme melkein tosissamme ja tekemistä oli koko ajan. Ongelmitta ei selvitty, mutta miehistö pystyi puhaltamaan yhteen hiileen vaikka emme ole tällä kokoonpanolla koskaan purjehtineet. Sääkin oli mieletön. Alkusyksyinen ja kaunis.


Tulkaa ensivuonna mukaan!

18.8.2014

Viaporin tuoppi

Jälleen sellainen viikonloppu johon oli joku keksinyt jonkun kissan ristiäiset eikä voisi lähteä purjehtimaan.
Niinpä ajattelimme olla ovelia ja huijata hiukan.


Vaikka Suomenlinnan vierasvenesatama on lähes poikkeuksetta turvoksissa, ajattelimme kokeilla arpaonneamme. Suokista pääsisi näppärästi sinne pakollisiin menoihin ja olisi kuitenkin veneellä ja poissa omasta satamasta. Suomenlinna on kuitenkin idyllinen vaikka se onkin täynnä turisteja. Ollaanhan mekin turisteja!


Kun keula oli saatu ängettyä kapeimpaan (ja ainoaan) väliin mitä enää löytyi niin meille selvisi, että viikonloppuna olisikin Viaporin tuoppi. Tiesimme myös, että Helsingki - Tallinna race olisi käynnissä ja suunnittelimme jo menevämme katsomaan sen lähtöä eväiden kera.


Kuinka ollakaan jätin kameran kotiin, koska en jaksaisi sitä raahata mukana.... niinpä niin. Näitä käsittämättömän kauniita veneitä ei kannatakkaan kuvailla... ei niissä ole mitään nähtävää...


Perjantaina alkoi hiljalleen tulla veneitä satamaan ja oli kyllä kyynelissä pidättelemistä. Niin kauniita ne vain ovat. Lähtö olisi lauantaina ja me emme sitä näkisi, koska meillä oli sitä muuta niin turhan tärkeää tekemistä, mutta illalla olisi karkelot.


Karkelot hyvinkin. Yö oli mielettömän lämmin ja upea. Paikalla oli posketon määrä upeita veneitä ja mielettömiä ihmisiä. Suomenlinna oli yksi yhtenäinen lautta silmäniloa! Meistä alkoi tuntua siltä, että kuuluimme joukkoon pitkän ja kapean Ladyn kanssa. Mukavaa. Nykyaikaiset veneet näytivät näiden rinnalla ihan naurettavilta (anteeksi vain!). Varsinkin paikalla ollut sangen suuri (kerrostalon kokoinen) moottori vene sai absurdit mittasuhteet näissä olosuhteissa. :)

Lopuksi. Upea viikonloppu. Unohtumaton. Aivan satavarmasti pyrimme ensivuonna mahtumaan Suomenlinnan vierasvenesatamaan kun Viaporin tuoppia kisataan. Kuka tietää jos pääsisi johonkin karamelliin gastiksi! 

14.8.2014

MITÄMITÄ, MISSÄ ON MOOTTORIURHEILUA JA ME EI OLLA SIELLÄ?!?

Loma on loppunut jo muutama viikko sitten.
Se päättyi juuri niin kuin kuvittelin sen päättyvät.

Se päättyi mäntyisen saariston lähtemättömään tuoksuun ja tunteiden täyttämään aamuun.
Viimeistelimme loman vierailemalla muutamissa saarissa kotimaassa, mutta niistä minulla ei ole kuvia ja niistä minä olen kertonut jo niin monet kerrat.

Kannustan teitä kaikkia kokeilemaan. Menkää merta edemmäs kalaan, jotta voitte tulla takaisin ja huomata, ettei olisi tarvinnut koskaan mennä.

Alla muutama kuva reissun kohokohdasta, RR SM Pärnu


Kun hetken tovin oli laiturilla kuunnellut, että: "MITÄMITÄ!! ONKO JOSSAIN MOOTTORIURHEILUA JA ME EI OLLA SIELLÄ!!" niin oli pakko selvittää mistä on kyse. Seuraavana aamuna taksi alle ja menoksi. Täysiverinen kilparataa sijaitsi taksimatkan päässä Pärnun keskustasta.



Keltaista ja vihreää. Prätkämies vasemmalla ylhäällä sai elämänsä kokemuksen. Tämä ei jää tähän, sillä mies on syntynyt moottoriurheilulle. Sanokaa minun sanoneen... sydäntäni kylmää vielä, kun poika antaa moottorin viedä ja kumin palaa.


Rakastan tätä! Hidasta tepastelua varikolla. Upeita laitteita ja rentoa tunnelmaa. Matkailuautoja, kisa-aikatauluja, radalta palaavia ja radalle meneviä vehkeitä. Rengaspinoja ja vapaana vipeltäviä lapsia. Hyvää tuulta ja elämän makua.


Upeat kisat kertakaikkiaan. Kiitos kaikille!