Lappeenranta - Ilkonsaaret - Ruuhunsaaret - Puumala

Lappeenrannan mukava pikkukaupunki jäi taakse ja tämä perhe lähti kohti saaritukikohtia. 
Mukavassa säässä saatiin vähän purjeitakin ylös, mutta kyllähän täällä pääsääntöisesti koneella körötellään ja maisemia katsellaan.

Saimaalla on syytä muistaa kuikuilla uppotukkeja. Viimeisellä sululla yksi upposi keulasta ja ui kölin ali kunnes nousta pömsähti perän kautta pois. Ei niin mukavaa kolinaa se, mutta vahingoitta selvittiin. Kippari otti vehviyhteyden sulun valvomoon ja ilmoitti tukista. Seuraavaan meinattiin törmätä tällä legillä, kohti Ilkonsaaria. Se olla törrötti pohjasta uhkaavan näköisenä, nippanappa pinnan yläpuolella. Kippari oli onneksi tarkkana kuin porkkana!

Syy uppotukkeihin on kuvassa alla. Saimaalla uitetaan edelleen tukkeja melkomoisia määriä. Ylläältä alas Lappeenrantaan. Lappeenrannassa on isot uittoaltaan joita yöllä kerkesimme vähän ihmetellä... :) Lappeenrannasta poistuessa totuus valkeni.


Sen verran leppoisaa menoa, että pikkuapinat pääsi jollan kyytiin. Onnellisia lapsia.  Tämä aktiviteetti vaatii sään lisäksi myös Oton päiväunet. Kaksivuotiasta ei mielellään päästä jollailemaan keskellä selkää.


Leppoisan muutaman tunnin jälkeen pääsimme ensimmäisten saarien läheisyyteen. Kartasta katselimme upeaa Listinkin saarta, joka näytti erittäin suojaiselta. Purjehduksen aikana surfattiin Veneily Saimaan sivuilla ja Listinki vaikutti lupaavalta. Sivuilla luvattiin, että isompikin alus voi kiinnittya saareen. Ainoa huomio, mikä jäi mainistematta on se, että kyseisillä sivuilla suurehko alus ei tarkoita alusta jolla olisi suurehko syväys. :) Niinpä Listinki jäi kokematta. Purkkarilla ei viitsi töytäistä hiekkaan kiinni. Muuten kiva lahti.

Siis uukkarit ja kohti Ilkon saaria, jotka sijaitsevat aivan Listingin lähettyvillä. Ilkonsaaressa on laituri. Laiturissa olikin jo muutama vene meidän lisäksi ja vähän jännityksellä aloimme sovittamaan Luuskaa laituriin.  Jännityksellä siksi, että lahdessa oli kivi, jota ei ole merkitty karttaan. Kivi oli merkitty kuitenkin kepillä.
Niinhän siinäsitten kävi, että olimme pohjassa kiinni noin puolitoista metriä ennen laituria. Kippari souteli katselemaan sopivaa paikkaa kun minä jäin keikkumaan kannelle ja ihmettelemään.



Vieressä oli mukava niemenkärki, johon me sitten päädyimme kiinni. Tuuli vähän kuitenkin yltyi ja kun olimme grillanneet ja pistäneet pienimmän unille, siirsimme veneen saaren eteläpuolella sijaitsevaan laituriin. Hyvä laituri, joskin kaukana hiekkarannasta.



Saarella on monta rantaa, joista jokainen on aika jees. Lahden ranta on hienoa hiekkaa ja nämä muut pikkukiviä. Kivet on kuitenkin sileitä ja vesi on upean kirkasta.


Rakastuneet puut kivikkoisella rannalla.


Saari on täynnä mustikkaa. Mahdoton määrä superfoodia. Otto saattoi syödä muutaman tai pari.


Seuraavana päivänä esiteini purjehti jollalla hetken ja tovin. Esiteini ja sen pikkusisko harjoittelivat myös jollan kaatamista ja ylösnostoa. Vesi on juuri sopivan lämmintä tähän harjoitteluun. Onnellinen lapsi. Taas...


Ilkonsaarissa sijaitsee myös uskonnollisia elementtejä. Muutama uskonveli ja sisko on majoittuneet telttoihin saaren pohjoiskärkeen ja saaressa on myös tällainen monumentti sekä huone hiljentymiselle.


Ilkonsaaret oli nähty ja seuraavana olisi Ruuhun saaret. Entinen kollega, nykyinen vapaaherra ilman työvelvoitetta (onnellinen mies), sattuu olemaan samaan aikaan täällä Saimaalla ja he suosittelivat erittäin lämpimästi Ruuhun saaria. Suuntasimme jännityksellä kohti ensimmäistä Saimaan saarisaunaa.


Tässä kohteessa ei yksinäisyys vaivaa, mutta tässä kohteessä ei myöskään ole kukaan toistaan parempi tai huonompi. Joku on aina ottamassa vastaan kun rantaudut ja tilaa tehdään, jos sitä ei heti löydy. Todella suojaisa lahti ja erittäin hyvät laiturit.


Ruuhonsaarilla on todella lapsiystävällinen tunnelma. Upeat rannat (yllätys) ja sauna oli varmaan satavuotta vanha ja kaunis kuin pieni piru. Saaressa on aktiivisia ihmisiä, joiden avulla koko homma toimii. Ja parasta... siellä on iltatulet! Eli, siellä kokoonnutaan joka ilta istumaan tulille vaikka ei nälkä vaivaisi. Jutellaan, juodaan, syödään ja lauletaan. Ollaan yhdessä. Sitä ei enää kotivesillä oikein ole... harmillista.



Kotivesillä on monella veneilijällä taipumus kiinnittyä kylkikiinnityksellä heti, kun laiturissa on tilaa. Toisten huomioon ottaminen on sellainen jäänne, jota ei kotivesillä ole, mutta täällä se on vielä arvossaan. Me like!



Kaunis saari. Hienoja yksityiskotia.




Kivinen polku. Vain paarmat hiukan häiritsivät tunnelmointia.Hirveen vähän nekään mitää häiristi... 


Sauna. Mikä ihana! Meinasi jäädä kuvaamatta. Onneksi on etes jonkinmoinen tötterö tuossa kamerassa ja saatiin vielä lähteissä kuva.


Kohti Puumalaa käypi tämän porukan tie.


Saimaalle pääsee Helsingistä kohtuullisen edullisesti. Muistaakseni 65€ alkaen. Taustalla Kristiina Brahe.


Matkalla Puumalaan saimme seurata aitiopaikalta kun Muistojen Suur-Saimaan Ajoihin osallistuneet kruisailivat ohitse. Sekaan mahtui jos jonkinmoista venettä. Mukana muutama kilpavene, kuin myös harrastelijoiden klassikkoyksilöitäkin. Ihanaa. Kyllä oli tämä venekunta ihan täpinöissään kun veneet suihkivat ohi. Moottoriurheilun tuntua parhaimmillaan!


Veneitä rannasta käsin. Suur-Saimaa Ajot lähtee Lappeenrannasta ja tankkaus tapahtuu Puumalassa. Ehdimme nähdä lähdön takaisin. Hienoa.



Puumalassa oli juhlan kunniaksi muutama koju. Voi olla, että ne on siellä muutoinkin. Tämä jäi erityisesti mieleen. Saattaa olla, että tällaisia joutuu jostain haalimaan... Käsityönä tehtyjä kappaleita. Ihania.


Puumalassa on pari laituria. Paikalliset pitävät Puumalaa suressa arvossa, mutta meille tämä paikka edustaa pesukonetta ja peseytymistö, kauppaa ja jäätelöä. Ei siis kummoinen paikka. (Hyvä pesukone, onneton sauna)





Minä ja minun mummojuttuni... Ne jotka ette tiedä, niin olen mummokuppien kerääjä. Lisää tietoja voi kaivella toisesta blogistani Mama Dreamer


Kesän turhake... uudet kengät. No ei turhake... ainahan kenkiä tarvitaan. Mutta huomatkaa, ne on jo likaiset. Yhden päivän käytön jälkeen... :) Tai ehkä se oli kaksi, kolme. 




Meidän veneessä ei ole mitään kunnollista paikkaa Basillikalle. Tai niin luulin, kunnes pakotettuna hylkäsin sen lavuaariin... ja kas, se elää ja voi hyvin.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kifskär itäsatama, Merikarhut

Matgruvan, Tammisaaren kansallispuisto. Merikarhut

Irisholm. Oi mikä paratiisi!