Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Ah Ahvenanmaa! Säitä pidellessä.

Kuva
No, mutta kaikkihan tuntevat Ahvenanmaan ja Maarianhaminan.
Vai tuntevatko kuitenkaan?


Aloitimme aamun ihan hullun aikaisin. Iltapäivästä/illasta alkaisi puhaltamaan etelä-lounaasta kohtuullisen kovaa, joten tarvitisimme suojaisan sataman. No kuinkas muuten... Livuimme Storogskäristä aamutunneilla kohti Marist kohtuullisen kivassa seitsemän solmun vauhdissa. Yhdellä halssilla, rauhassa.

Maarianhamina on meille tuttu kaupunki nimenomaan purjehduksen kautta. Olimme ensimmäisen kerran veneillen Ahvenanmaalla 2004. Se jäi meidän sydämiimme ihanana kesäkaupunkia joka tämäkin on taskuunmenevä.



Täällä kiinnitytään paaluihin ja ne tulevat Ladylla aika pitkälle veneen kylkiin saakka. Täällä voit myös varata etukäteen paikkoja, mutta onneksi tämä ei koske suurinta osaa paikoista, jolloin jää valinnan vapaus. Paalut ovat kuitenkin haasteelliset rantautumisessa ja täällä näkee aikamoisia temppuja kun niiden väliin koitetaan temuta.




Lasten mielestä ihan parasta Maarianhaminassa on se risteily joka…

Irisholm. Oi mikä paratiisi!

Kuva
Tämä Merikarhujen satama sijaitsee Iniön saaristossa, luoteisosassa Åsehomlin länsipuolella Bergholm-nimisen saaren eteläpäässä.

Jätimme Uudenkaupungin hyvillä mielin. Jälleen nätti purjehduspäivä.
Onko vähän tylsää lukea näitä meidän päivityksiä, kun aina on vaan niin nättiä, notta.


Irisholma oli meille yllättävän kiva rantautua. Meillä kun on tuo rahtilaiva niin se vaatii aina oman tilansa ja tilannetajunsa.


Tiedätteks te sen, kun on purjehtinut koko pitkän päivän ja kaipaat wc:tä enemmän kuin ruokaa nälkävuosina. Silloin oppii arvostamaan näitä Karhujen satamia, joissa on yleisesti ottaen huikeen hienot fasiliteetit. Kiitos niistä kuuluu ihan ekaksi emännille ja isännille sekä kaikille niitä hyvin käyttäville. Minä ja perheeni kiitämme.

Tämä saari on hiukan vaikekulkuinen. Täällä ei ole niin tallattuja polkuja, joten vähän joutuu rämpimään, mutta. Se kannattaa! Lyhyen rämpimisen jälkeen avautuu upeat kalliot. Alla kuvamuisteloita.












Satamassa on hyvin poijuja. Merikarhujen yksi poin…

Uusikaupunki!

Kuva
Uusikaupunki on saavuttaessa mielenkiintoinen, sillä mereltä tultaessa sen edessä sijaitsee saari, joka kauempaa katsottuna näyttää aivan maastopalon raiskaamalta. Kun lähemmäksi pääsee, näkee selvästi, ettei raiskaaja ole tulipalo vaan Merimetso.

Ei nyt ollut niin isoa putkea mulla, että olisin saanut parempaa kuvaa tästä saaresta. Ihan näkemisen ja haistamisen arvoinen. Tosin haju ei edä vertoja Kuressaaren väylälle, joka on lintujen pesimä aluetta. Siellä muuten haisee.

Sitten itse Uuteenkaupunkiin. Satama sijaitsee ihan keskustan tuntumassa. Sen liepeillä on paljon ravintoloita joissa dinneröidä ja ottaa ehkä muutama terassi olut.

Uudenkaupungin satama on palkittu muutamia kertoja parhaana vierasvenesatamana ja se on kyllä maineensa veroinen. Idyllinen paikka, jossa on sauna, pesutupa, vessat, sika hyviä munkkeja kahvilassa ja ravintola. Löytyy myös kalakauppa ja leipomo.
Torilla oli kuhinaa kun saavuimme hyvässä kelissä kaupunkiin.

Satama on iso ja siellä oli nytkin hyvin tila…