24.4.2014

Vahaa, vahaa ja vielä kerran vahaa

Vanhaa venettä on hyvä vahata huolellisesti ja mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän.

Jätin viime kesätä vahaamatta sitloodan huolellisesti ja tällä viikolla olen sitten hiki hatussa koittanut paikkailla viime kesän jälkiä. Vanha gelcoat on huokoista ja imee itseensä ilmansaasteita ja uv-säteilyä kuin sieni. Niinpä laatikko olikin täynnä mustia pilkkuja joista osa ei lähde enää koskaan pois.

Ei kuitenkaan huolta. Tein sille saman käsittelyn, kuin kyljille. Ensin poistin pinttyneen lian rubbingilla, sitten vahaa reilusti ja lopuksi vielä kovavaha. Sillä sen uskoisi jaksavan kesän yli.

Uskokaa tai älkää, mutta pidemmässä juoksussa se vahaaminen kyllä kannattaa. Se pidentää veneen ikää ja onhan sitä vanhaa haahkaa ilo katsella, kun on kiilto pinnassa.

Huomioitavaa on kuitenkin, ettei grippejä saa vahata missään nimessä tai käy niin, ettei tossu enää pidäkään ja lipeää mereen useammin kuin oli tarkoitus.

Kuvaa ei nyt ole, sillä minä onneton jätin kameran joka kerta kotiin. Mutta tunnelma oli kesäinen ja rento, juuri sellainen kuin pitääkin olla. Laituri natisi hiljaa ja vene keinui rauhallisesti ohi ajavien moottoriveneiden laineissa. Aurinko paistoi molempina päivinä sydämen kyllyydestä ja muuttolinnut lensivät poukaman yli pesimäalueilleen. Vaha tuoksui ja käsivarret pyysivät lopettamaan, mutta kiilto silmissä duunasin koko kannen ja näin saan nauttia siitä koko kesän.

Ah, rakastan veneilyä. Se tekee mielen niin rauhalliseksi ja onnelliseksi. Meri, vene ja kesä.

20.4.2014

Maston nosto mutta kuka varasti kaiken kaasun?

Tämä on niitä päiviä mitä odotetaan talvella kuin kuumeinen kissa.

Masto oli peiteltynä EPS:n satamassa ja se oli talvehtinut oikein hyvin. Tänä vuonna kukaan ei lainannut sakkeleita tai muita melko tärkeitä osia, vaan se sai levätä talven yli koskemattomana. (Yhtenä vuonna mastosta pöllittiin talven aikana etustaagin t-kappale joka kiinnitetään mastoon) o_O
 

Apumies (velimies) ja minä vahasimme maston, mutta tällä kertaa älysimme jättää veneen sisälle tulevan osan vahaamatta. Tämän pointti aukeaa kaikille niille, jotka ovat viettäneet aikaa purjeveneen sisätiloissa seilin aikana. (Purjeveneessä, jossa masto menee kannen läpi.).


Antennikin on kiinni.


Maston nostaminen on helppoa silloin, kun on mukana osaavia tyyppejä kuten kuvassa alla. Tämän kaverin on parempi asua hollilla for eva tai ainakin niin kauan, kun meidän mastoja nostellaan. Kiitos myös perämiehen pikkuveljelle.


Duunaaminen ei lopu siihen, kun masto on ylhäällä. Vielä uupuu puomi ja purjeet.
 

Vene kurvattiin takaisin omaan laituriin ja puomi nykäistiin paikoilleen. 
Purje läpättää leppoisasti paikallaan. Se näyttää hyvältä ja tuntuu hyvältä. 



Mikä parasta. Sain testata uudet purjehduskenkäni. Ei tosin ihan in action. Pitoa löytyi kuitenkin jonkin verran, eikä jalat olleet pahemmin rakkuloilla. Totuus roiskii silmiin vasta kun pääsee merelle tositoimiin, mutta ennen sitä... hyvältä tuntuu.

 
Seuraavan kerran postataa siitä kun vesillä on kivaa. Siihen asti, näkemiin.

19.4.2014

Vahaa, olkapäätraumoja ja lasku

Viime viikon perjantaina alkoi perämiehen selässä tuntua outoa kipua. Olo oli vähän niin ja näin, mutta elämää oli jatkettava.
Sitten tuli lauantai ja järkyttävä flunssa hiipi vahvasti selän kautta otsalle ja siinä se oli. Viikonloppu kunnon flunssaa. Onneksi kelit oli vähän epämääräiset, joten ei ollut muutenkaan kiirettä veneelle kevät talkoisiin.
Maanantain jouduin vielä sairastamaan, mutta tiistaina kiidin aamupäivästä jo sisätilojen tuunaukseen.

Siinäpä sitten tolua ruiskuttelin pitkin ja poikin. Kannoin vettä ämpärillä veneeseen ja lämmitin sen vedenkeittimellä. (perämiehen sormista katoaa veri hämmentävän nopeasti ja toimintakyky katoaa jopa kesähelteillä)
Siinä toluhöyryjä haistellessa tuli taivaalta esiin aurinko. Aiwan samantien oli siis rynnättävä vahaushommiin. Jos jonkun olen veneillessä oppinut niin sen, että silloin pitää mennä kun on keliä.



Kömmin onnellisena auton peräkontille ja huomasin, ettei minulla ollutkaan vahauskonetta mukana. Se jäi siihen kotioven viereen. Käsipeleiksi meni.


Koska Lady on vähän vanha, sen gelcoat on jonkin verran huokoinen se imee itseensä likaa tehokkaasti.
 Lika ei siis lähde pelkällä vahalla vaan minun oli käytettävä rubbinkia. Ensin siis tehokas rubbinki ja sitten vahaa perään. Kädet lauloivat hoosiannaa vaikka käskin niiden pitää turpansa kiinni.


Ladya ei vahata yhdessä päivässä. Ei ehkä kahdessakaan. Kokonaissaldo oli noin yhdeksän tuntia. Yhdeksän tuntia armotona vahaamista. Apuna kone ja aurinko. Loppusilaukseksi vielä kovavaha.


Mutta kyllä siitä tuli hieno. Kyljestä voi peilata onko ripset kohdallaan.


Perjantaina oli vahaamiset vahattu ja tunnelma sellainen, että päätettiin tiputtaa vene vesille. Tiedättekö, se on jotain käsittämättömän mahtavaa. Upeeta, ihanaa ja kaunista.


Vene on nyt siis vesillä ja kesä voi alkaa!