30.7.2013

Mitinhiekka - Ruunasaari - Puumala ja mustikkapiirakka!

Olimme suunnitelleet, että emme vietä Puumalassa yhtään yötä, vaan pesemme pyykkiä ja poistumme seuraavaan kohteeseen. Puumala ei meistä ollut mitenkään ihmeellinen paikka näin veneilijän näkökulmasta, mutta Ruunansaaressa yöpyessämme, emme tienneet, että mieli tulisi muuttumaan.


Ruunasaaressa olisi ollut kaksi poijuakin, mutta me halusimme nukkua yön rauhassa ja jäimme todella suojaiseen lahteen yöksi. Jollalla sitten kuljettiin saareen, jotta päästiin grillaamaan ja tekemään niitä kesäjuttuja eli olemaan vaan.


Joku joka tietää mikä tämä mökki on, niin kertokaa ihmeessä. Mökissä oli kuolleen mehiläispesän lisäksi kiviä. Kivissa osassa luki miehet, naiset ja osassa sitten joku nimi.. mikä ihme ja mikä ihmeen tarkoitus??


Esiteini taiteili itselleen rumpupalikat ja niistä aiheutuikin melko paljon hauskaa ilmarumpua pitkälle iltaan.

Yö lähestyi ja möngimme veneelle nukkumaan. Yöllä tulisi ennusteiden mukaan tuulemaan jonkin verran, mutta suojainen lahti takaisi yöunet. Ja niin se teki.

Aamulla kahvit naamariin ja kohti Puumalaa. Tuuli yltyi päivän mittaa, mutta se ei niin tuntunut, kun tulimme myötäisissä. Kiinnityimme Puumalaan ja marssimme pesemään pyykkiä koneelle, jonka olimme varannut jo edellisenä iltana puhelimitse.

Siinä se ilta sitten menikin. Jälleen tuli seurakavereita samaan satamaan, sauna oli mukava ja ilma kurja. Niipä jäimme kuin jäimmekin Puumalaan yöksi. "Aamulla sitten kyllä vaihdetaan paikkaa."

Sään jumala oli kyllä eri mieltä, niimpä vietimme ihan hauskan päivän kiertäen saderytkyt niskassa pitkin Puumalan pikkukauppoja ja kylän nähtävyyksiä. Lapset ystävystyivät lasipajan puhaltajan kanssa niin, että notkuivat siellä useammankin tunnin vain juttelemassa miehen kanssa.

Ja koska mustikkaa oli vielä Mitinhiekoilta jäljellä, niin oli aika leipoa mustikkapiirakka venetapaan. Eli valmistaikinaa, rahkaa ja mustikoita. Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee!

"Mutta huomenna aamulla kyllä sitten mennään..." Ja niin tehtiin. Keula kohti Hietasaaria tankkauksen jälkeen.

Ihana myötäinen tuuli kuljetteli meitä hyvin. Jossain vaiheessa, syystä tai toisesta avasimme takaluukkua ja Kippari huomasi kauhukseen, että juuri takanttu 20l jerrykannu oli jäänyt siihen laiturille Puumalan Nesteelle.
Voi kökkö mitä sähellystä. Minäpä soittamaan sinne, että tokko se on tallella... Onneksi siellä on varsin ketterää henkilökuntaa. Tallessa oli. Nyt piti enää keksiä, miten sen saisi meille. Mennäänkö takaisin Puumalaan, vai voisiko joku tuoda sen meille?
Hätäpäissäni soitin niille entisille seurakavereille, mutta henkin olivat juuri lähteneet sieltä. Sillä hetkellä muistin, että maailman paras siskoni oli menossa Puumalaan käymään lähipäivinä. Niipä pyysin siskoa noutamaan kannun Nesteeltä ja tapaisimme sitten tulevana lauantaina Lappeenrannassa. Voi, että kun tuntui hyvältä. Kaikki järjestyi ihan parhain päin! Kiitos sisko!! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti