Saimaan kanava
Saimaan kanavassa veneilyyn on omat sääntönsö, joita on syytä noudattaa kirjaimellisesti. Ohjeet löytyvät Liikenneviraston sivuilta. Säännöt on simppeleitä ja kun lukee ne huolellisesti niin kaikki sujuu varmasti suhteellisen hyvin.
On totta, että kanavalla veneilyyn liittyy villejä huhuja ja ihan tositarinoitakin siitä miten Venäläinen viranomainen kohtelee Suomalaista veneilijää, mutta me olemme nyt kaksi kertaa kulkeneet kanavat molempiin suuntiin ja se on sujunut ongelmitta.
Ensimmäisellä kerralla tosin purjehdimme sellaisella alueella, jolla ei olisi saanut. Ihmettelimme vain, miksi meitä kuvataan niin intensiivisesti niin armeijan kun kansalaistenkin toimesta. Syy selvisi meille myöhemmin sattumalta. Tänä vuonna osasimme laskea purjeet ajoissa.
Saimaan kanavan detailet löytyvät sieltä liikenneviraston sivuilta, mutta voin kertoa lyhyesti miten se meidän osalta meni.
Lähdimme seitsemän aikaan aamulla Santiosta kohti Brushnitchnoen sulkua. Venäjän merivartiosto huuteli meitä melko pian lähdön jälkeen. Kippari oli juurikin virittämässä spinaakkeria, eikä ehtinyt heti vastaaman. Hetken päästä kippari yritti huudella vartiostolle takaisin, mutta rdio vaikeni tyystin. EI tainnut ollakaan mitään asiaa...
Ensin tultiin Brushnitchnoen (Juustilan) sululle jossa meiltä katsottiin Santiossa leimatut paperit, mutta ei passeja. Passit tarkastettaisiin vasta Pällin sululla.
Tämän jälkeen olikin useampi sulku leppoisaa menoa. Tällä kertaa olimme kanavassa yksin ja kuljimme juuri sopivasti laivaliikenteeseen nähden, eikä meidän tarvinnut odotella niiden sulutuksia.
Mälkiän sulussa (kyllä, sulun sisällä) meiltä sitten tuli tarkastamaan passeja nippu venäläisiä virkanaisia. Olimme valmistautuneet odottamiseen, joten keitimme kahvit ja katoimme pöydän ulos. Emme kuitenkaan joutuneet odottaamaan kuin noin 15 minuuttia ja passit tuotiin meille takaisin.
Enää olisi Nuijamaan tarkastuspiste ja muutaman sulun jälkeen olisimme Lappeenrnnassa. Koko reissu meni yllättävän nopeasti ja olimme niin ajoissa Nuijamaalla, ettei meistä ollut mitään järkeä jäädä siihen yöksi, kun ihan hyvin voisi ajaa suoraan Lappeenrantaan.
Suomen puolella trkastuksessa ei kauaa nokka tuhissut ja suuntasimme veneen keulan kohti viimeisiä sulkuja ja Lappeenranta. Olimme siellä noin kello 22.
Kaiken kaikkiaan tämä sujui mainiosti. Mukava kokemus, vaikka kanava onkin silkkaa koneella jurnuttamista. Jotkut kulkevat kanavan monta kerta kesässä, mutta me taidamme jättää tämän puuhan vähän harvemmalle.
On totta, että kanavalla veneilyyn liittyy villejä huhuja ja ihan tositarinoitakin siitä miten Venäläinen viranomainen kohtelee Suomalaista veneilijää, mutta me olemme nyt kaksi kertaa kulkeneet kanavat molempiin suuntiin ja se on sujunut ongelmitta.
Ensimmäisellä kerralla tosin purjehdimme sellaisella alueella, jolla ei olisi saanut. Ihmettelimme vain, miksi meitä kuvataan niin intensiivisesti niin armeijan kun kansalaistenkin toimesta. Syy selvisi meille myöhemmin sattumalta. Tänä vuonna osasimme laskea purjeet ajoissa.
Saimaan kanavan detailet löytyvät sieltä liikenneviraston sivuilta, mutta voin kertoa lyhyesti miten se meidän osalta meni.
Lähdimme seitsemän aikaan aamulla Santiosta kohti Brushnitchnoen sulkua. Venäjän merivartiosto huuteli meitä melko pian lähdön jälkeen. Kippari oli juurikin virittämässä spinaakkeria, eikä ehtinyt heti vastaaman. Hetken päästä kippari yritti huudella vartiostolle takaisin, mutta rdio vaikeni tyystin. EI tainnut ollakaan mitään asiaa...
Ensin tultiin Brushnitchnoen (Juustilan) sululle jossa meiltä katsottiin Santiossa leimatut paperit, mutta ei passeja. Passit tarkastettaisiin vasta Pällin sululla.
Tämän jälkeen olikin useampi sulku leppoisaa menoa. Tällä kertaa olimme kanavassa yksin ja kuljimme juuri sopivasti laivaliikenteeseen nähden, eikä meidän tarvinnut odotella niiden sulutuksia.
Mälkiän sulussa (kyllä, sulun sisällä) meiltä sitten tuli tarkastamaan passeja nippu venäläisiä virkanaisia. Olimme valmistautuneet odottamiseen, joten keitimme kahvit ja katoimme pöydän ulos. Emme kuitenkaan joutuneet odottaamaan kuin noin 15 minuuttia ja passit tuotiin meille takaisin.
Enää olisi Nuijamaan tarkastuspiste ja muutaman sulun jälkeen olisimme Lappeenrnnassa. Koko reissu meni yllättävän nopeasti ja olimme niin ajoissa Nuijamaalla, ettei meistä ollut mitään järkeä jäädä siihen yöksi, kun ihan hyvin voisi ajaa suoraan Lappeenrantaan.
Suomen puolella trkastuksessa ei kauaa nokka tuhissut ja suuntasimme veneen keulan kohti viimeisiä sulkuja ja Lappeenranta. Olimme siellä noin kello 22.
Kaiken kaikkiaan tämä sujui mainiosti. Mukava kokemus, vaikka kanava onkin silkkaa koneella jurnuttamista. Jotkut kulkevat kanavan monta kerta kesässä, mutta me taidamme jättää tämän puuhan vähän harvemmalle.
Kommentit
Lähetä kommentti