29.7.2012

(2012) Kotona!

Olemme saapuneet kotiin. Lilansävyinen nojatuolimme kannattelee minua, kun istun tässä ylikuumentunut läppäri sylissä. Olen muutaman tunnin aikana käynyt koko kesää läpi. Olen lukenut tekstejä uudelleen ja lisäillyt kuvia ja muutaman paikan. Varmasti lisään niitä vielä. Tämä matka on ollut ikimuistoinen ja erittäin tärkeä oppimatka. Opimme purjehduksesta paljon, vaikka olemmekin seilanneet jo toistakymmentä vuotta. Olemme oppineet uskomattoman paljon Itämerestä. Sen kunnosta, käyttäytymisestä ja siitä, miten sitä pitää kunnioittaa. Sydämmemme vuotaa verta, kun ajattelemme Puolan saatuneita jokia. Opimme ymmärtämään kuinka tärkeää on huolehtia ympäristöstämme. Puolassa Hellin rannoilla huudetaan pyöriäisten perään. Ja tiedämme, ettei niitä enää ole kuin muutama jos sitäkään... Venäjän ja Puolan pitää tehdä paljon että voimme pelastaa täysin omanlaisensa meren. Tämä meri on niin ainutlaatuinen! Voi, että minä itken. Itken niin sinun vuoksesi mereni.
Se yö kun saavuimme saaristoon ja mäntyjen tuoksu herätti tunteenpurkauksia sekä kipparissa, että minussa... se yö merkitsee minulle paljon. Ymmärrän, että minun tulee tehdä kaikki voitavani Itämeren puolesta. Kaikki minkä minä pieni ihminen voin, sen minä teen.

Rakkaudella Elli ja muu miehistö

ps. en aio enää kirjoittaa lokikirjaa. Seuraavan kesän purjehdukset kirjoitan jo tutuksi tulleina lomapäiväkirja viesteinä. Kiitos kaikille lukijoille. Toivottavasti tästä on jollekin hyötyä ja iloa.

PPSSTT!! Koska tällä oli kiitettävä suosio, jatkamme blogikirjan pitämistä edelleen. Ensikesän Saimaan valloitusta odotellessa!

1 kommentti:

  1. Käy kurkkaamassa myös muut blogini; http://ellijasmiini.blogspot.fi/ sekä http://elli-jasmiini.blogspot.fi/

    VastaaPoista