Viikonloppu viimeinen, vai onko vielä kesää jäljellä?
Yksi veneetön, rento viikonloppu takana. Sitten oli jälleen veneilyn aika.
Mutta lapset ovat aloittaneet uudessa koulussa ja kuinka ollakkaan tytön uudella ystävällä olisi syntymäpäiväjuhlat viikonloppuna. Lauantaina. Voi elämä!
Tyttären on pästävä juhliin, joten lähdimme vasta lauantaina viiden aikaan rannasta.
Suuntasimme matkan kohti vakiosaari Stora Brandötä.
Sinne menossa on aina riskinsä.
Sen laiturilta avautuu upea näkymä suoraan avomerelle. Upeus lopahtaa siinä kohdassa, kun sieltä puhaltaa tuuli suoraan nokkaan ja laiturilla ei tahdo pysyä seisaaltaan.
Sitä ei olisi nyt odotettavissa, mutta toinen riskihomma on paikka. Me voimme kiinnittyä vain laiturin uloimpaan poijuun. Luuska ei taivu muihin poijuihin ilma, että kosketeltaisiin kivien kanssa.
Matkaa taitettiin hyvällä, ellei erinomaisella mielellä, vaikka olikin märkää ja jouduimme ajelemaan koneella koko matkan. Parin tunnin nykäisy ja kuinkas ollakaan, pääsisimme laituriin. Laiturin päässä oli suri Nauticat 44, mutta pääsimme samaan poijuun. Maininki vähän keinutti, mutta tässä vaiheessa se ei paljonkaan häirinnyt. Springi viereisen veneen perään niin emme kolistelisi Nauticatin kanssa.
Olin valmistellut kotona grillihommat. Keittelin porkkanat, punajuuret ja perunat valmiiksi ja laitoin ne folioon suolan ja mustapippurin kanssa matkan ajaksi. Veneellä kaivelin ne kylmälaukusta ja pistin valmiiksi kuutioimani juurekset vartaisiin. Helppoa kun heinänteko ja kamalan hyvää. Sitten vain lihat, punkku, limppari ja pari tenavaa kyytiin ja grillikatokselle. Brandön katos on yksi parhaista.
Yksi mukava seurue olikin jo lämmitellyt grillin meille valmiiksi, joten pienen seurustelun jälkeen saimme valmistaa oman gourmee ateriamme. Pari puuta piti luonnollisesti tehdä. Se kuuluu tapoihin.
Ihanat eväät valmistuivat ja mieli oli koholla. Sitten Kippari huomasi jättää punaviinin lipittelyä vähemmälle ja kurkattuaan sää tiedotuksen, päätimme jälkiruoaksi siirtää itsemme Epsnääsiin joka sijaitsee aivan Stora Brandön vieressä. Siipä pöperöt huiviin ja veneelle!
Totta tosiaan. Maininki oli vähän yltymään päin ja tuuli nousemassa vähän huonossa kulmassa. Yö olisi tässä kovinkin keinuvaa ja naapuriveneiden kanssa kolinaa. Siispä irroitimme löydet ja siirsimme veneen Epsnääsiin ja olimme kuin kehdossa. Sinne ei juuri mikään tuuli taikka aalto pääse.
Sunnuntai vietettiin leppoistellen ja makkarnapaistelujen jälkeen lähdimme nauttimaan upean kevyistä, mutta vauhdikkaista tuulista ja auringosta.
Se mikä viikonlopun aikana kävi nyt harvinaisen selväksi, oli, että Lady menee myyntiin. Näin se on. Me tarvitsemme toisenlaisen veneen. Tämä aika meidän perheessä oli nyt tässä. Tästä upea vene jollekin, joka purjehtii saaristossa, nauttii keveistä tuulista ja puikottaa kanssaveneilijöistä ohi melkeimpä varmasti.
Tunnelmasta kevyempään. Kuvassa oikealla puu. Se sijaitsee Epsnääsissä. Ainoat kuvat tältä reissulta oli luontevasti puu ja kuva kun lapset läpsii huussin edessä tankotennistä. Puu oli tähän kohtaa kivempi valinta. Kameroista.. joo´o kameROISTA loppui akku. Ironista. Kaksi kameraa, eikä kummastakaan mitään iloa.
Postaan tässä syksyn mittaa myynti ilmoituksen, mutta hinnaksi sovittiin nyt 43 000€.
Eli jos kiinnostaa tai tiedät jonkun joka voisi olla innostunut, niin vinkkaa. Nyt kaunottareen pääsisi tutustumaan vesillä ja syksyn jälkeen saisi sen pohjankin käydä tutkaamassa.
Vähän haikeilla fiiliksillä,
Elli ja Kippari
Mutta lapset ovat aloittaneet uudessa koulussa ja kuinka ollakkaan tytön uudella ystävällä olisi syntymäpäiväjuhlat viikonloppuna. Lauantaina. Voi elämä!
Tyttären on pästävä juhliin, joten lähdimme vasta lauantaina viiden aikaan rannasta.
Suuntasimme matkan kohti vakiosaari Stora Brandötä.
Sinne menossa on aina riskinsä.
Sen laiturilta avautuu upea näkymä suoraan avomerelle. Upeus lopahtaa siinä kohdassa, kun sieltä puhaltaa tuuli suoraan nokkaan ja laiturilla ei tahdo pysyä seisaaltaan.
Sitä ei olisi nyt odotettavissa, mutta toinen riskihomma on paikka. Me voimme kiinnittyä vain laiturin uloimpaan poijuun. Luuska ei taivu muihin poijuihin ilma, että kosketeltaisiin kivien kanssa.
Matkaa taitettiin hyvällä, ellei erinomaisella mielellä, vaikka olikin märkää ja jouduimme ajelemaan koneella koko matkan. Parin tunnin nykäisy ja kuinkas ollakaan, pääsisimme laituriin. Laiturin päässä oli suri Nauticat 44, mutta pääsimme samaan poijuun. Maininki vähän keinutti, mutta tässä vaiheessa se ei paljonkaan häirinnyt. Springi viereisen veneen perään niin emme kolistelisi Nauticatin kanssa.
Olin valmistellut kotona grillihommat. Keittelin porkkanat, punajuuret ja perunat valmiiksi ja laitoin ne folioon suolan ja mustapippurin kanssa matkan ajaksi. Veneellä kaivelin ne kylmälaukusta ja pistin valmiiksi kuutioimani juurekset vartaisiin. Helppoa kun heinänteko ja kamalan hyvää. Sitten vain lihat, punkku, limppari ja pari tenavaa kyytiin ja grillikatokselle. Brandön katos on yksi parhaista.
Yksi mukava seurue olikin jo lämmitellyt grillin meille valmiiksi, joten pienen seurustelun jälkeen saimme valmistaa oman gourmee ateriamme. Pari puuta piti luonnollisesti tehdä. Se kuuluu tapoihin.
Ihanat eväät valmistuivat ja mieli oli koholla. Sitten Kippari huomasi jättää punaviinin lipittelyä vähemmälle ja kurkattuaan sää tiedotuksen, päätimme jälkiruoaksi siirtää itsemme Epsnääsiin joka sijaitsee aivan Stora Brandön vieressä. Siipä pöperöt huiviin ja veneelle!
Totta tosiaan. Maininki oli vähän yltymään päin ja tuuli nousemassa vähän huonossa kulmassa. Yö olisi tässä kovinkin keinuvaa ja naapuriveneiden kanssa kolinaa. Siispä irroitimme löydet ja siirsimme veneen Epsnääsiin ja olimme kuin kehdossa. Sinne ei juuri mikään tuuli taikka aalto pääse.
Sunnuntai vietettiin leppoistellen ja makkarnapaistelujen jälkeen lähdimme nauttimaan upean kevyistä, mutta vauhdikkaista tuulista ja auringosta.
Se mikä viikonlopun aikana kävi nyt harvinaisen selväksi, oli, että Lady menee myyntiin. Näin se on. Me tarvitsemme toisenlaisen veneen. Tämä aika meidän perheessä oli nyt tässä. Tästä upea vene jollekin, joka purjehtii saaristossa, nauttii keveistä tuulista ja puikottaa kanssaveneilijöistä ohi melkeimpä varmasti.
Tunnelmasta kevyempään. Kuvassa oikealla puu. Se sijaitsee Epsnääsissä. Ainoat kuvat tältä reissulta oli luontevasti puu ja kuva kun lapset läpsii huussin edessä tankotennistä. Puu oli tähän kohtaa kivempi valinta. Kameroista.. joo´o kameROISTA loppui akku. Ironista. Kaksi kameraa, eikä kummastakaan mitään iloa.
Postaan tässä syksyn mittaa myynti ilmoituksen, mutta hinnaksi sovittiin nyt 43 000€.
Eli jos kiinnostaa tai tiedät jonkun joka voisi olla innostunut, niin vinkkaa. Nyt kaunottareen pääsisi tutustumaan vesillä ja syksyn jälkeen saisi sen pohjankin käydä tutkaamassa.
Vähän haikeilla fiiliksillä,
Elli ja Kippari
Kommentit
Lähetä kommentti