Merelle ihmisen mieli...
Aurinko porottaa selkään. Lounastauko on paikallaan ja käytännössä se tarkoittaa pienen jaloittelun jälkeen sitä, että käyn takaisin aurinkoon ja näpyttelen muutaman sanan tänne blogiin. Kesälomakuume on mahdoton. Nämä kuvat on Juhannuksen jälkimainingeista. Leppoisa ja vähän liiankin kevyt tuuli oli ihana ja harvinaisen monta purjetta merellä. Yleensä ei pujeita näy, vaikka veneitä kyllä. Veneet alkavat olla niin isoja, ettei niitä voi perheen kanssa purjehtia, tai sitten on vain niin kiire, että tehokkaalla koneella pääsee nopeammin. Olemme elämässämme jääneet kiinni kiireeseen. Lomallekin lähdetään kiireellä ja se suunnitellaan täyteen tekemistä. Sen huomaa veneillessä. Vaikka suurinosa meistä nauttii veneilystä kaikessa rauhassa, on jollakin aina kiire. Niin kiire, ettei ehditä purjehtia, olla rauhassa. Nauttia tässä ja nyt. Minä nautin. Minä ja varpaani. Jokaisesta hetkestä tässä ja nyt. Rauhasta, kiireettömyydestä. Nautin lapsista, merestä, elämästä. ...