Lady Gracen blogikirja.

  Hyvää kevättä! Se on tullut. Aurinko paistaa ja veri vetää vesille niin kovasti, että perinteistä Tallinnan reissua suunniteltu jo vapun suulle. Pikku kippari korkkaa jo kolmannen kevään satamassa touhuillen. Meidän kaikki lapset on kasvatettu satamassa veneitä puunaten. Toivottavasti kukaan ei traumatisoidu ja heistä kasvaa aikanaan kelpo veneilijöitä.  Perussettiä pienen lapsen kanssa venehommiin lähdettäessä on: kaikki mahdolliset tietotekniset laitteet joilla voi pelata tai katsoa jotain, tai vaikka vaan heittää leipää, ladattuna mukaan.  Seuraavaksi pitää olla RIITTÄVÄN lämmitä vaatetta mukana. Kevät on tosi petollinen. Himassa on lämmin, mutta kun tulet rantaan niin jäädyt pystyyn.  Sitten tulee kura. Joo, sitä on paljon ja joka paikassa, vaikka omaan silmään ei osuisikaan. Pikku ihminen on aikas tarkkanäköinen ja kuraa rakastava otus, joten se on syytä huomioida varustelussa. Vielä haluaisin mainita retkieväät. Varaa niitä. Venehommiss...

Niin. Nyt se on myynnissä. Kaikki speksit löytyy  Nettiveneestä . Varusteita löytyy reilusti ja vene on mainiossa kunnossa. Se on niin kaunis. Edelleen liikutun, kun katson sitä. Kuten toissaviikonloppuna Elisaaressa. Yöllä vene näytti häikäisevältä laiturin valojen kajastaessa sen kyljistä. Todella pidän tuosta veneestä. Miksi sitten myymme. No, se ei ole meidän vene. Se sopii sellaiselle, joka purjehtii pääsääntöisesti kauniissa saaristossamme ja sellaiselle, jolla ei ole tämän kokoista laumaa mukanaan. Esiteini kaipaa omaa rauhaa ja olisihan se mukava, jos kenenkään ei tarvitsisi nukkua enää salongissa. Etsimme siis venettä, jossa on kaksi takakajuuttaa. Venettä johon meidän viiden hengen miehistö mahtuu vielä pikkuisen mukavammin kuin nyt. Esimerkiksi Ridas 35 tai vaikkapa Diva 35. Ehkäpä jopa Scanmar 34,5 tai hei, miten olisi 35,5 Arcona! vaihtoehtoja on, vaikka jokainen niistä kalpenee Ladylle. On ollut huimaa olla lätäkön nopein omassa sarjassaan. Olemme pessee...

Yksi veneetön, rento viikonloppu takana. Sitten oli jälleen veneilyn aika. Mutta lapset ovat aloittaneet uudessa koulussa ja kuinka ollakkaan tytön uudella ystävällä olisi syntymäpäiväjuhlat viikonloppuna. Lauantaina. Voi elämä! Tyttären on pästävä juhliin, joten lähdimme vasta lauantaina viiden aikaan rannasta. Suuntasimme matkan kohti vakiosaari Stora Brandötä. Sinne menossa on aina riskinsä. Sen laiturilta avautuu upea näkymä suoraan avomerelle. Upeus lopahtaa siinä kohdassa, kun sieltä puhaltaa tuuli suoraan nokkaan ja laiturilla ei tahdo pysyä seisaaltaan. Sitä ei olisi nyt odotettavissa, mutta toinen riskihomma on paikka. Me voimme kiinnittyä vain laiturin uloimpaan poijuun. Luuska ei taivu muihin poijuihin ilma, että kosketeltaisiin kivien kanssa. Matkaa taitettiin hyvällä, ellei erinomaisella mielellä, vaikka olikin märkää ja jouduimme ajelemaan koneella koko matkan. Parin tunnin nykäisy ja kuinkas ollakaan, pääsisimme laituriin. Laiturin päässä oli suri Nauticat 44,...