Lady Gracen blogikirja.

Niin. Nyt se on myynnissä. Kaikki speksit löytyy  Nettiveneestä . Varusteita löytyy reilusti ja vene on mainiossa kunnossa. Se on niin kaunis. Edelleen liikutun, kun katson sitä. Kuten toissaviikonloppuna Elisaaressa. Yöllä vene näytti häikäisevältä laiturin valojen kajastaessa sen kyljistä. Todella pidän tuosta veneestä. Miksi sitten myymme. No, se ei ole meidän vene. Se sopii sellaiselle, joka purjehtii pääsääntöisesti kauniissa saaristossamme ja sellaiselle, jolla ei ole tämän kokoista laumaa mukanaan. Esiteini kaipaa omaa rauhaa ja olisihan se mukava, jos kenenkään ei tarvitsisi nukkua enää salongissa. Etsimme siis venettä, jossa on kaksi takakajuuttaa. Venettä johon meidän viiden hengen miehistö mahtuu vielä pikkuisen mukavammin kuin nyt. Esimerkiksi Ridas 35 tai vaikkapa Diva 35. Ehkäpä jopa Scanmar 34,5 tai hei, miten olisi 35,5 Arcona! vaihtoehtoja on, vaikka jokainen niistä kalpenee Ladylle. On ollut huimaa olla lätäkön nopein omassa sarjassaan. Olemme pessee...

Yksi veneetön, rento viikonloppu takana. Sitten oli jälleen veneilyn aika. Mutta lapset ovat aloittaneet uudessa koulussa ja kuinka ollakkaan tytön uudella ystävällä olisi syntymäpäiväjuhlat viikonloppuna. Lauantaina. Voi elämä! Tyttären on pästävä juhliin, joten lähdimme vasta lauantaina viiden aikaan rannasta. Suuntasimme matkan kohti vakiosaari Stora Brandötä. Sinne menossa on aina riskinsä. Sen laiturilta avautuu upea näkymä suoraan avomerelle. Upeus lopahtaa siinä kohdassa, kun sieltä puhaltaa tuuli suoraan nokkaan ja laiturilla ei tahdo pysyä seisaaltaan. Sitä ei olisi nyt odotettavissa, mutta toinen riskihomma on paikka. Me voimme kiinnittyä vain laiturin uloimpaan poijuun. Luuska ei taivu muihin poijuihin ilma, että kosketeltaisiin kivien kanssa. Matkaa taitettiin hyvällä, ellei erinomaisella mielellä, vaikka olikin märkää ja jouduimme ajelemaan koneella koko matkan. Parin tunnin nykäisy ja kuinkas ollakaan, pääsisimme laituriin. Laiturin päässä oli suri Nauticat 44,...

Postasin tässä viimeksi veneen laskusta ja sitä edeltävistä töistä. Tämä postaus keskittyy nyt täysin siihen, miten kaunis vene on ja miten kivoja kuvia Katinka on siitä saanut sunnuntaina. Aloitetaanko vaikka ihan siitä, kun oltiin vielä maissa ja lasku oli vielä vähän epävarmaa. Tyttäremme tättähäärä tarkasti, että kyljet kiiltää riittävällä tasolla. Kyljet kiiltää. Köydet, fendarit ja ankkuri on paikoillaan ja vene on valmis vesille laskuun. Auto on tullut paikalle ja lasku voidaan aloittaa. Yhtenä varmana kevään merkkinä voidaan pitää Suomenojan vakituista vierasta, Kuljetus Karttusta. Karttunen ja muuttolinnut on meille lintubongareille merkki kesän alkamisesta. Ystävämme Sakke the Engineer on mukana varmistamassa, että hommat sujuu moitteetta. Vene ilmassa ja liike suuntaa lavalle.    Ihan ei Lady mahdu lavalle. Nippa ja nappa köli ylettyy lavalle. On se vain pitkä. Lyhyt matka talvisäilytyspaikalta laskupaikalle ja ko...

Tästä lähtee tämä purjehduskausi käyntiin. Normaalisti se käynnistyy Helsingin venemessuista, ja niinhän se nytkin teki, mutta ehdin blokikirjan kimppuun vasta nyt. Tervetuloa kaikki uudet lukijat. Tämä on siis Lady Helmsman "Grace" (jäljempänä Lady Grace, luuska, Diiva ect.) blogikirja. Kirjaamiset aloitettiin, kun vuonna 2011 kesällä miehistöön syntyi yksi pikkukippari lisää. Päätettiin ajoittaa isäkuukausi ja kesäloma rinnakkain ja lähteä kiertämään Itämerta seuraavana kesänä. Koska jokakesäiset "Rakas lomapäiväkirja" -tekstiviestit olisi tulleet maksamaan liikaa, päätimme ottaa käyttöön blogikirjan. Kesä 2012 meni erittäin värikkäästi. Purjehdimme kaksi jäätävän viileää kuukautta Itämerta ja onnistuimme palaamaan kotiin ehjin nahoin. Selaa blokikirjaa taaksepäin, niin saat viimekesän kirjauksista esimakua. Olen tässä hetki sitten lisäillyt sinne kuvia ja jatkan niiden päivittämistä lähitulevaisuudessa. Pyrimme blogikirjoituksissa listaamaan satamien palvelu...

Veneemme on kaunis. Joka päivä joku ihailee sitä ääneen ja toinen hiljaa sivusta. Siinä on kauniit linjat, mutta se ei riitä. Sitä pitää hoitaa. Olin tänään vahaamassa Gracea. Otto veteli unta autossa sillä aikaa kun minä vahasin minkä kerkesin. Koko sen ajan naapuriveneen ympärillä istui seuran parlamentti. Eläkelläisäijät pärräsivät minkä kerkesivät ja kovaan ääneen "isottelivat" toisilleen. Oli siinä huvia kerrakseen kun kuuntelin sivusta vanhojen äijien juttuja jotka kuulostivat ihan samalta kun oman kohta yksitoistavuotiaani kaveriporukan legendaariset läpät. Kun Otto heräsi ja ilmoitti, että; "nyt mutsi vois riittää, mä haluan pois täältä", niin taakseni ilmestyi yksi näistä arvokkaista parlamentin jäsenistä. "Ei kai sitä enää tarvii hieroo? On se jo ihan nätti." Vaihdoimme muutaman sanan herran kanssa ja hän kertoi katsoneensa sivusta "koko tota touhua" ja oli omien sanojensa mukaan todennut veneestä tulevan viimeisen päälle. Niin? Nii...