Lady Gracen blogikirja.

No, mutta kaikkihan tuntevat Ahvenanmaan ja Maarianhaminan. Vai tuntevatko kuitenkaan? Aloitimme aamun ihan hullun aikaisin. Iltapäivästä/illasta alkaisi puhaltamaan etelä-lounaasta kohtuullisen kovaa, joten tarvitisimme suojaisan sataman. No kuinkas muuten... Livuimme Storogskäristä aamutunneilla kohti Marist kohtuullisen kivassa seitsemän solmun vauhdissa. Yhdellä halssilla, rauhassa. Maarianhamina on meille tuttu kaupunki nimenomaan purjehduksen kautta. Olimme ensimmäisen kerran veneillen Ahvenanmaalla 2004. Se jäi meidän sydämiimme ihanana kesäkaupunkia joka tämäkin on taskuunmenevä. Täällä kiinnitytään paaluihin ja ne tulevat Ladylla aika pitkälle veneen kylkiin saakka. Täällä voit myös varata etukäteen paikkoja, mutta onneksi tämä ei koske suurinta osaa paikoista, jolloin jää valinnan vapaus. Paalut ovat kuitenkin haasteelliset rantautumisessa ja täällä näkee aikamoisia temppuja kun niiden väliin koitetaan temuta. Lasten mielestä ihan parasta Maarianhamin...

Uusikaupunki on saavuttaessa mielenkiintoinen, sillä mereltä tultaessa sen edessä sijaitsee saari, joka kauempaa katsottuna näyttää aivan maastopalon raiskaamalta. Kun lähemmäksi pääsee, näkee selvästi, ettei raiskaaja ole tulipalo vaan Merimetso. Ei nyt ollut niin isoa putkea mulla, että olisin saanut parempaa kuvaa tästä saaresta. Ihan näkemisen ja haistamisen arvoinen. Tosin haju ei edä vertoja Kuressaaren väylälle, joka on lintujen pesimä aluetta. Siellä muuten haisee.   Sitten itse Uuteenkaupunkiin. Satama sijaitsee ihan keskustan tuntumassa. Sen liepeillä on paljon ravintoloita joissa dinneröidä ja ottaa ehkä muutama terassi olut.   Uudenkaupungin satama on palkittu muutamia kertoja parhaana vierasvenesatamana ja se on kyllä maineensa veroinen. Idyllinen paikka, jossa on sauna, pesutupa, vessat, sika hyviä munkkeja kahvilassa ja ravintola. Löytyy myös kalakauppa ja leipomo.   Torilla oli kuhinaa kun saavuimme hyvässä kelissä kaupunkiin. ...

Linnansaari oli kesän kohokohtia ehdottomasti.  Onneki vesi oli korkealla niin mekin pääsimme nauttimaan tästä saaresta. Linnansaaren lahteen ei pääse suurilla syväyksillä jos vesi on matalalla.   Saari kuhisi elämää. Niin ihmisiä kuin eläimiä ja ötökköitäkin.    Löydettiinpäs pikkuruinen lepakkokin.   Näitä ihanuuksia oli pusikot pullollaan. Laiturin vieressä kivien päällä lekottelemassa jokunen kappale.    Linnansaaren vieraslaituri oli hyvä ja tukeva. Laiturimaksu suoritettiin peneen kipsaan parin askeleen päässä laiturista.   Myös Linnansaaresta löytyi sauna ja voi pojat, hyvä sauna olikin.    Saunamaksu oli 16€. Laiturimaksu 9€.    Kuvassa yllä poseeraa Suomen suurin hämähäkkilaji, vesihämähäkki.   Lisää dataa Linnansaaresta täältä   Meidän perhe rakastui Linnansaareen. Nähtiinpäs myös Norppa!   Suosittelemme lämpimästi tätä paikkaa säällä ku...

Sulkava on pieni mutta pippurinen kylä.   Palvelut ovat ihan hyvät, mutta miinuksiakin löytyy.   Sulkavallaa järjestetään vuosittain Sulkavan soudut jotka vetävät puoleensa tuhansia turisteja.   Soudut oli jo soudettu kun me pääsimme tutustumaan tähän todella pieneen ja hiljaiseen kylään.    Ravintolassa käytiin maksamassa laiturimaksu.   Satamamaksuun kuuluu aamusauna.   Paikka oli idyllisen oloinen niin kauan, kun rakennuksiin ei mennyt sisälle.   Retkeilyfasiliteetit on kyllä kohdallaan.     Meidän perhe on altistunut homeelle. Se on joskus aika raskasta kun homeen hajult ei voi välttyä. Se menee luihin ja ytimiin. Valitettavasti Sulkavan fasiliteetit ovat pahasti kosteusvaurioituneita ja ne haisevat vahvasti sille. Mutta homeet eivät kesälomaa lannista. Näin iki ihanan ystävättäreni vuosien takaa ja säät olivat kohtuulliset. Hymyssä suin siis poistuimme se...