Lady Gracen blogikirja.

Viikonlopusta tulee vauhdikas. On väijyviikonloppu ja ajattelin ottaa kameran mukaan. Päätimme laituriveneillä koko perheen voimin, joten saa nähdä, kuinka paljon sitä jaksaa sitten kameran kanssa enää heilua. VAlitettavasti emme pääse vesille tällä viikolla, mutta ensiviikolla alkaa loma. Mikä ihana odotus. Olen karjunut kitarisat kipeinä lapsille, kun he ovat kyllästyneitä ja minä stressaan töistä. Teen töitä kotoa käsin ja odotan todella ensiviikkoa, jolloin käytännössä voin olla konttorilla! :) Lasten taukoamaton tahallinen rajojen hakeminen käy mielenpäälle ja kun ainoa aikuiskontakti on illalla yliväsyneen miehen pari murahdusta, niin voi olla, että ensiviikko pelastaa mielenterveyteni! Olemme kaikki niin loman tarpeessa ja ennen kaikkea veneilyn tarpeessa. Odotamme lomaa kuin kuuta nousevaa. Saimaa just wait! We are coming! No, mutta vielä viikko. Ennen sitä voi käydä kurkkaamassa arvostelun tutusta ja turvallisesta  Elisa Kirjasta . Arvostelin Vera Valan, Kuolema s...

Eilen käytiin vapun kunniaksi rannassa. Yllätys. Aivan todella kaunis päivä. Olimme päättäneet nostaa maston. Mukana oli koko miehistö, eli Kippari (37v), Leevi (11,8v), Wilma (9,5v), Otto (1,11v) ja sitten perähenkilö Elli (33,11v). Vain perheen kissaeläin jäi kotiin. Olimme varustautuneet simalla, nakeilla ja perunasalaatilla. Muutama olut ja pari limpparia oli myös retkieväisiin varattu.  Kaiken piti olla siis kunnossa, mutta kuinka kävi? Ensin kävi niin, että pikkukippari piti meidät virkeinä. Hyötyliikuntakilometrejä kartuttaessa, pikkukipparin perässä juostessa, Kippari teki valmisteleviä töitä. Rannassa oli porukkaa hyvin, joten apuja saataisiin varmasti. Ladyn mastoa ei voi nostaa tällä miehistöllä. Siinä käy vain vahinko.  Siinä juostessa otin muutaman kuvan. Vartijan pyörä on kuulemma erittäin huono polkea, mutta mielestäni se on silti erinomainen vartiointivuorolaisen apuväline. Sillä kiertää satama-alueen näpsäkämmin kuin kävellen. Sit...

Postasin tässä viimeksi veneen laskusta ja sitä edeltävistä töistä. Tämä postaus keskittyy nyt täysin siihen, miten kaunis vene on ja miten kivoja kuvia Katinka on siitä saanut sunnuntaina. Aloitetaanko vaikka ihan siitä, kun oltiin vielä maissa ja lasku oli vielä vähän epävarmaa. Tyttäremme tättähäärä tarkasti, että kyljet kiiltää riittävällä tasolla. Kyljet kiiltää. Köydet, fendarit ja ankkuri on paikoillaan ja vene on valmis vesille laskuun. Auto on tullut paikalle ja lasku voidaan aloittaa. Yhtenä varmana kevään merkkinä voidaan pitää Suomenojan vakituista vierasta, Kuljetus Karttusta. Karttunen ja muuttolinnut on meille lintubongareille merkki kesän alkamisesta. Ystävämme Sakke the Engineer on mukana varmistamassa, että hommat sujuu moitteetta. Vene ilmassa ja liike suuntaa lavalle.    Ihan ei Lady mahdu lavalle. Nippa ja nappa köli ylettyy lavalle. On se vain pitkä. Lyhyt matka talvisäilytyspaikalta laskupaikalle ja ko...

Nyt se kaunokainen on vesillä. Viimeisen viikon aikana on tehty kilotolkulla töitä, että saadaan Lady laskettua vesille ja joka kevään starttipurjehdus Tallinnaan voitaisiin suorittaa. Mutaman pitkän illan tuloksena maalattiin myrkyt pohjaan ja lakattiin kannen tiikkiosat uudelleen. Monta muuta pikkuhommaakin tuli tehtyä. Kuvassa olevat luukut on työstetty viime keväänä, mutta luukun pielet Kippari lakkasi menneellä viikolla. Pitkät illat Kipparilla veneellä ja pitkät illat pikkukipparin kanssa kotona tuottivat tulosta. Kotimme uusi piha sai usean ei nipun haravointijätettä, ja muutaman kilometrin verran hyötyliikuntaa, kun pikkukippari yritti karkailla omille teilleen. Satamassa taas Lady oli vahausta, ja uuden potkurin asennusta vaille valmis vesille laskuun. Viikonloppuna sitten mentiin ensin EPS:in talkoisiin haravoimaan käsivarret lämpimiksi. Siitä kiiitoksena saimme seuran yli hienot lippalakit! Kiva kiitos siitä, että sai juoruta hyvän ystävän kanssa, liikkua ja ...

Kevät on niin ovella. Tai sitten ei. Jos lämpömittaria katsoo, niin ei ole. Mutta jos luottaa auringon lämpöön, niin sittenhän meillä on kaikki hyvin. Eräs täti kehotti syleilemään talvea nakkena lumihangessa jotta kevät tulisi nopeammin, mutta jätän sen väliin. Uskon, että kevät tulee ilman talvelle alasti hyvästijättämistäkin. Ainakin siitä tietää että kevät tulee, koska postista tulee sellaisia lappuja joilla voi lunastaa kaikenmaailman kivoja juttuja. Kohta sieltä tulee lappu jolla voi lunastaa uuden potkurin. Vihdoinkin! Että olikin kammottava työ katsella vierestä, kun Kippari etsi illasta toiseen s-vetolaitteeseen oikeanlaista potkuria. Ihan siinä alkoi stressi tulla. Se kuitenkin löytyi ja tilattiin tänään. Jes. Loistavaa! Maalit ja öljyt puuosille tulee kotiovelle (tai Kipparin työpaikalle, kun siellä on pätevä henkilökunta vastaanottamassa pakettia siihen kellon aikaan kun pakettia yleensä tuodaan). Edelleen naurattaa se valtava seitsemän euron postimaksu Saksasta Suomee...

Tätä on odotettu!  Perjantai koitti ja tänään laskettaisiin vene vesille. Vielä illalla nostaja viestitteli, nostoajankohdan aikastamiseksi, mutta mitään ei sovittu. Perämies ja Otto eleli kotiolemistaan siis normaaliin tapaan aikatauluttaen itsensä yhdeksi satamaan ottamaan kuvia. Otto heräsi juuri päiväuniltaan kun Kippari soitti, että nyt se tapahtuu! Voi luoja!! NYT! Kello on vaille kaksitoista. Pitäisi syöttää lapsi ennen sitä ja suorittaa itsensä rantaan. Lannistuin ja totesin, että emme millään ehdi. Sen sijaan nappasin tabletin keittiöön ja samalla kun Otto veteli lounasta niin minä päivittelin sataman nettikameran kuvaamaa kuvaa ja seurasin melkein livenä rannan tapahtumia. Aikaa kului ja lapsi ilmoitteli olevansa kylläinen. Pikainen vilkaisu nettikameraan vahvisti, että vielä ehdittäisiin! Meiltä ajaa rantaan noin kolme minuuttia joten koppasin pojan haalareihin pelkässä vaipassa ja puserossa. Sukat lapselle jalkaan, kamera taskuun ja menoksi.   Aamun ra...