Lady Gracen blogikirja.

No, mutta kaikkihan tuntevat Ahvenanmaan ja Maarianhaminan. Vai tuntevatko kuitenkaan? Aloitimme aamun ihan hullun aikaisin. Iltapäivästä/illasta alkaisi puhaltamaan etelä-lounaasta kohtuullisen kovaa, joten tarvitisimme suojaisan sataman. No kuinkas muuten... Livuimme Storogskäristä aamutunneilla kohti Marist kohtuullisen kivassa seitsemän solmun vauhdissa. Yhdellä halssilla, rauhassa. Maarianhamina on meille tuttu kaupunki nimenomaan purjehduksen kautta. Olimme ensimmäisen kerran veneillen Ahvenanmaalla 2004. Se jäi meidän sydämiimme ihanana kesäkaupunkia joka tämäkin on taskuunmenevä. Täällä kiinnitytään paaluihin ja ne tulevat Ladylla aika pitkälle veneen kylkiin saakka. Täällä voit myös varata etukäteen paikkoja, mutta onneksi tämä ei koske suurinta osaa paikoista, jolloin jää valinnan vapaus. Paalut ovat kuitenkin haasteelliset rantautumisessa ja täällä näkee aikamoisia temppuja kun niiden väliin koitetaan temuta. Lasten mielestä ihan parasta Maarianhamin...

Ei ihan WLAN, mutta yhteys kuitenkin. Pitkää reportaasia en ehdi tässä nyt antaa, mutta tärkeimmät; Eilinen oli ihana päivä. Joku jossakin kuoli. Otamme osaa omaisten suruun, mutta samalla olemme enemmän kuin iloisia. Onnellisia ja suunnattoman kiitollisia. Isäni sai uuden munuaisen! Kiitos sinulle tuntematon luovuttaja. Ja siirrytään taas lokikirjan pariin. Lähdimme maanantaina Maarianhaminasta kohti Ruotsin rannikkoa. Pysähdyimme kahdessa upeassa luomussa ennen Nynäshamnia. Nämä kuvat on kauniista ja suositusta luomusatamasta nimeltä Mörtö-bunson. Kippari kapusi mastoon, sillä tätä luomua lähestyttäessä, karkasi ison nostin maston kärkeen. Siis puosuntuoli ja valjaat esiin, ja perämies veivaamaan kippari korkeuksiin. Huikeat maisemat! Käsittämättömän kaunista. Mitä pidemmälle ilta eteni, sen enemmän veneitä lipui rantaan. Tilaa oli todella paljon, sillä rannat oli erittäin syviä ja jyrkkiä. On aivan varmaa, että palaamme tänne vielä jonain kesänä ajan kanssa. Ilo...

Perillä. Kaksi ja puoli vuorokautta kryssiä, myötätuulta ja palaneita nenänpäitä. Koska osa lomalaisista on melko nuoria ja tylsistymismomentti saattaa joskus käydä ylivoimaiseksi, päätimme siirtää veneen kahteen mieheen Maarianhaminaan jo etukäteen. Luonnollisesti säät vaikuttivat paljon siihen tuleeko siirrosta mitään, mutta sään jumala oli meille armollinen ja päästi meidät matkaan. Lapset kuskattiin hoitoon perjantaina päivällä ja neljän jälkeen oltiin jo irrottamassa köysiä kotisatamassa. Ilta oli mielestäni mukava ja päätettiin mennä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa eli 41nm Barosundin kaupan laituriin. Kello 00:30 painui päät tyynyyn. Aamulla kello 5:30 kilahti kipparin puhelin lähdön merkiksi ja aamupalaksi keitetyt munat syötiin matkalla kohti seuraavaa yöpaikkaa. Päivä kryssittiin aika tehokkaasti. Tällä reissulla on ollut parhaat ruoat mitä on näillä reissuilla ikuna syöty. Testasimme uunia seilissä ja hyvin toimii. Shampanjaa ja makkaraa. Ihan toim...

Lady Grace on saanut uudet epoksit pohjaan ja myrkytkin on maalattu. Kevät on ollut melko rankka kun hommia on painanut pääsääntöisesti vain yksi työmies toisen ollessa kiinni Oton hoitamisessa. Otto (kohta yksi vuotta) on pitänyt arvojärjestyksen kallellaan eikä ole päästänyt unohtamaan mistä tässä kaikessa on kyse. Otto on hieno mies ja erinomaisen kiltti. Ajoittain onkin saanut painaa hommia kahteen mieheen kun sankari on uinunut tutuissa kärryissään päikkäreitä. Oppiipahan lapsi olemaan! Koko kesä tullaan kuitenkin nukkumaan rattaissa, sylissä tai veneen keinuessa joten on varmasti hyvä opetella pois sängystä! =) Mutta siis kesäloma lähestyy ja venettä duunataan aina kun vain töiltä tai lapselta päästään. Hommat aloitettiin jo syksyllä tietäen, että kevät on lyhyt. Pohja raavittiin auki ja hiottiin iltapuhteena töiden jälkeen. Välillä tuntui siltä, että kippari muuttaisi kohta asumaan rantaan (Me oltaisiin muutettu mukana!). Keväällä viimeisteltiin ja hankittiin Hem...