Lady Gracen blogikirja.

Kevät on valahtanut siihen asentoon, että kohta tiputetaan vene lätäkköön. Mihin kuono kesällä vie? Sitä ei vielä tiedä. Yhtäältä Pärnussa olisi moottoriurheilua ja toistaalta Ruotsin saaristo on koluamatta. Mutta ennen sitä pitää vene saada vesille, rikata ja suorittaa viimeisetkin kevään toimenpiteet. Kuten vesisäiliön puhdistus. Luulisi, että se on simppeli juttu... luulisi. Mutta siihen liittyy niin paljon muutakin kuin litkut tankkiin ja huuhtelu. Onneksi säät suosii ja suurimman osan hommista on jo ehditty tehdä. Elämä tuntuu sittenkin voittavan.

Vanhaa venettä on hyvä vahata huolellisesti ja mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän. Jätin viime kesätä vahaamatta sitloodan huolellisesti ja tällä viikolla olen sitten hiki hatussa koittanut paikkailla viime kesän jälkiä. Vanha gelcoat on huokoista ja imee itseensä ilmansaasteita ja uv-säteilyä kuin sieni. Niinpä laatikko olikin täynnä mustia pilkkuja joista osa ei lähde enää koskaan pois. Ei kuitenkaan huolta. Tein sille saman käsittelyn, kuin kyljille. Ensin poistin pinttyneen lian rubbingilla, sitten vahaa reilusti ja lopuksi vielä kovavaha. Sillä sen uskoisi jaksavan kesän yli. Uskokaa tai älkää, mutta pidemmässä juoksussa se vahaaminen kyllä kannattaa. Se pidentää veneen ikää ja onhan sitä vanhaa haahkaa ilo katsella, kun on kiilto pinnassa. Huomioitavaa on kuitenkin, ettei grippejä saa vahata missään nimessä tai käy niin, ettei tossu enää pidäkään ja lipeää mereen useammin kuin oli tarkoitus. Kuvaa ei nyt ole, sillä minä onneton jätin kameran joka kerta kotiin. Mut...

Nyt se kaunokainen on vesillä. Viimeisen viikon aikana on tehty kilotolkulla töitä, että saadaan Lady laskettua vesille ja joka kevään starttipurjehdus Tallinnaan voitaisiin suorittaa. Mutaman pitkän illan tuloksena maalattiin myrkyt pohjaan ja lakattiin kannen tiikkiosat uudelleen. Monta muuta pikkuhommaakin tuli tehtyä. Kuvassa olevat luukut on työstetty viime keväänä, mutta luukun pielet Kippari lakkasi menneellä viikolla. Pitkät illat Kipparilla veneellä ja pitkät illat pikkukipparin kanssa kotona tuottivat tulosta. Kotimme uusi piha sai usean ei nipun haravointijätettä, ja muutaman kilometrin verran hyötyliikuntaa, kun pikkukippari yritti karkailla omille teilleen. Satamassa taas Lady oli vahausta, ja uuden potkurin asennusta vaille valmis vesille laskuun. Viikonloppuna sitten mentiin ensin EPS:in talkoisiin haravoimaan käsivarret lämpimiksi. Siitä kiiitoksena saimme seuran yli hienot lippalakit! Kiva kiitos siitä, että sai juoruta hyvän ystävän kanssa, liikkua ja ...

Veneemme on kaunis. Joka päivä joku ihailee sitä ääneen ja toinen hiljaa sivusta. Siinä on kauniit linjat, mutta se ei riitä. Sitä pitää hoitaa. Olin tänään vahaamassa Gracea. Otto veteli unta autossa sillä aikaa kun minä vahasin minkä kerkesin. Koko sen ajan naapuriveneen ympärillä istui seuran parlamentti. Eläkelläisäijät pärräsivät minkä kerkesivät ja kovaan ääneen "isottelivat" toisilleen. Oli siinä huvia kerrakseen kun kuuntelin sivusta vanhojen äijien juttuja jotka kuulostivat ihan samalta kun oman kohta yksitoistavuotiaani kaveriporukan legendaariset läpät. Kun Otto heräsi ja ilmoitti, että; "nyt mutsi vois riittää, mä haluan pois täältä", niin taakseni ilmestyi yksi näistä arvokkaista parlamentin jäsenistä. "Ei kai sitä enää tarvii hieroo? On se jo ihan nätti." Vaihdoimme muutaman sanan herran kanssa ja hän kertoi katsoneensa sivusta "koko tota touhua" ja oli omien sanojensa mukaan todennut veneestä tulevan viimeisen päälle. Niin? Nii...