Kifskär itäsatama, Merikarhut

Kifskär sijaitsee Hanko-Utö väylän pohjoispuolella Hiittisten saaristossa.

Tässä saaressa on sekä itäsatama (jossa me olimme) sekä länsisatama. TÄmä hyvä, silloin voi valit sataman tuulen mukaan.

 

Luonto on hämmentävän kaunista täälläkin. Pidän tästä Merikarhujen tavasta ajatella. Suojella luontoa niin, että siitä on iloa vielä seuraavillekin sukupolville.  Ja mikä huippua, saaret on roskattomia. Eli minkä tuot, sen viet.

Täällä on tiskikatokset, joissa on ihanan helppoa tiskata päivän astiat. Tästä minä pidän. Ei yhtään tiskivettä mereen.

 

Kifskärissä on kaksi saunaa joista toisesta kuva alla. Saunoista huomaan, että otan liian vähän (eli en ollenkaan) kuvia. Koitan ryhdistäytyä siinä.

 

 Kifskäristä ei olekaan mitään tarinaa kerrottavana, mutta sen voin sanoa, että minä viihdyin täällä(kin). Täällä oli ihan kesä sää!

 

 Tämän saaren erikoisuuksiin kuuluu sisääntulo itäsatamaan. Se huimaa vielä poislähtiessäin. Siinä jos missä pitää olla kieli poskella ajettaessa. Kalliot hipovat kylkiä ja voin kuvitella, miten leveimpiä veneitä se raapii mennessään.

 

Tuulisella puolella ei ollut ihan niin lämmintä, mutta aurinko paistoi sielläkin.

Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että ansaitsisin Suomen paskin mutsi -palkinnon, sillä meillä on tabletti ja puhelimet kovassa käytössä purjehduksen aikana.

 

Tunnustan, että annan lasten pelata purjehduspäivinä mielin määrin, sillä minulla ei vain ole aikaa ja kykyä istua sisällä heidän kanssaan ja yrittää keksiä kaiken maailman värityskirjoja sun muita. Sen verran huonovointiseksi tulen veneen sisällä edelleen, vaikka olen veneillyt jo kuusitoista vuotta. Ja teinit nyt ei muutenkaan innostu värittämisestä samalla tavalla kuin kuusivuotias.

 

Hooimadam. Tästä noitien keksinnöstä pitäisi varmaan tehdä kokonaan oma postauksensa, mutta laitanpa siitä nyt tähän muutaman sanan.

 

Tämä on niin hyvä, että härreguud sentäs. Veneessä ei ole kamalan hyvä höyrytellä mitään. Kosteus menee luihin ja ytimiin ja sitä on vaikea kuivatella sitten jälkikäteen pois. Perunat voin toki keittää, mutta nyt minulla on HOOIMADAM. Hooimadan hauduttaa kaiken mitä sinne vain keksii laittaa. Tämä pussukka oikeasti toimii. Kiehautin perunat, heitin pussiin ja suljin sen... avot perunat ovat kypsiä ja lähes samassa ajassa kuin olisin keitellyt ne hellalla. Suurena plussana tietysti es, ettei tämä muodosta höyryä. Noitien keksintöjen aatelia.

 

Seuraava postaus tuleekin sitten Uudesta kaupungista, jossa vietimme muutaman yön. Mutta siihen asti, moi!