Pullikainen - Lappeenranta - Juustila - Santio

Lappeenrannassa vietettiin muutama hauska päivä ja saimme kuin saimmekin sen kanisterin takaisin veneelle. Kiitos kuuluu siskolle ja siskon urhealle perheelle.

Lappeenrannasta lähdettiin sunnuntai iltapäivällä kohti Juustilaa. Muista kanssa kanavalla kulkijoista poiketen jäisimme Juustilaan yöksi ja siitä aamulla Santioon. Juustila on mereltä tullessa ensimmäinen sulku, ja sen yläpuolella voi tarvittaessa yöpyä. Maihin ei saa nousta, joten ei kannata liian aikaisin siellä olla.
Juustilan sululle on myös ilmoitettava yöpymisestä ja siitä on syytä mainita niin Nuijamaalla kuin sitten Venäjän viranomaisillekin Pällin sululla passin tarkastuksessa.

Jouduimme melkein joka sululla odottelemaan ja Pällin sululla viranomaiset halusivat käydä tarkastamassa veneemme, ettemme salakuljeta siellä ketään. Muutaman konejurnutustunnin jälkeen pääsimme Juustilaan ja kävimme yöpuulle.

(Kuva alla Pällin sululta. Odottelimme sinne pääsyä. Passit tarkastetaan sulussa.)

(Kuvassa alla Juustila yöllä juuri ennen nukkumaan menoa)

Aamulla kello soitti seitsemältä. Juuri samaan aikaan kuulokoneemme havaitsi sulun laskevan vettä, joten joutuisimme takuulla odottelemaan hetken. VHF päälle ja aamukahvi hörppimään. Kippari ilmoitteli Juustilan sulkuun, että tulisimme nyt ylös tulevan laivan laskuvesissä alaspäin, joten saatoimme rauhassa odotella.

Tässä kohdassa on hyvä muistuttaa, että laivojen potkurivirrat on erittäin voimakkaita ja niitä esiintyy suluissa vielä pitkään sen jälkeen, kun laiva on ajanut sulusta pois. Maltoimme itse vasta kolmannen kerran jälkeen odottaa riittävän kauan laivan potkurivirtojen laantumista. Kaksi ensimmäistä kertaa menis sitten sulussa säätäessä, kun emme virtauksien vuoksi päässeet pollariin kiinni. Säheltämistä.

(Kuvassa yllä Kippari pitelee köydestä joka on uivassa pollarissa kiinni. Kaikissa suluissa on uivat pollarit, mutta niiden puolet vaihtelevat, joten kartasta on hyvä katsoa kummalla puolella köyden on oltava, ennen kuin ajaa sulkuun. Alimmaisessa kuvassa laivojen miehistöjen jättämiä puumerkkejä sulkuihin.)

No Juustila päästiin kunnialla ja sitten kiinnityimme sen läsnipuolelle kartan ohjeiden mukaan odottamaan tullivirkailijaa (venäläistä). Eipä tullut ketään. Varmasti vartin odottelimme, kunnes virkailija marssi tupakalle vastarannalla ja näin ilmaisi, että meidän olisi siirryttävä itäpuolelle. Siirryimme, virkailija kurkkasi papereita edes oikeasti lukematta ja toivotti hyvää matkaa.

Ja niin laskettelimme Santioon. Tällä kertaa tiesimme olla nostamatta purjeita ja ajelimme koneella aina sinne asti, kunnes purjeilla sai taas ajaa. Vähän kevyissä tuulissa ajeltiin kohti Santiota, josta olimme päättäneet jatkaa matkaa kohti Tammiota.

Tässäpä maistiainen viisihenkisen perheen elämästä veneellä... lievää epäjärjestystä havaittavissa.