Lady Gracen blogikirja.

Viikko kului nopeasti. Ilmat lämpenivät ja torstaina alkoi olla selvää, että viikonlopustakin tulisi mahtava. Suunnittelimme idän ihmeitä, sillä tuulet olisivat siihen suhteellisen suotuisat. Naapurin rouva suostui hoitamaan kisaa, joten ei tarvitsisi sen kanssa veneessä ihmetellä. Kipparin enomies on Vantaan Veneilijöissä ja heillä on tukikohta Onaksen saaressa. Tukikohtaa kutsutaan Edeniksi ja se on nimensä veroinen. Me emme ole siellä aiemmin käyneet, joten olimme iloisia meille täysin uudesta paikasta ja siitä, että saimme luvan vierailla siellä. Perjantain lähtö oli jälleen niin villi, ettei siinä mitään valokuvia ehtinyt ottamaan. Leppoisasti koneella lasketellen lähdimme satamasta joskus vähän neljän jälkeen. Matkaan menisi neljästä viiteen tuntia, joten pikkukippari pääsisi yöunille ennen kuin olisimme perillä. Sää oli onneksi mainio ja pääsimme pitkästä aikaa purjehtimaan spinaakkerilla. Oi, miten hienoa. Kovaa kyytiä kevyillä tuulilla ja siis niin mukavaa, kun ei ollu

Yksi veneetön, rento viikonloppu takana. Sitten oli jälleen veneilyn aika. Mutta lapset ovat aloittaneet uudessa koulussa ja kuinka ollakkaan tytön uudella ystävällä olisi syntymäpäiväjuhlat viikonloppuna. Lauantaina. Voi elämä! Tyttären on pästävä juhliin, joten lähdimme vasta lauantaina viiden aikaan rannasta. Suuntasimme matkan kohti vakiosaari Stora Brandötä. Sinne menossa on aina riskinsä. Sen laiturilta avautuu upea näkymä suoraan avomerelle. Upeus lopahtaa siinä kohdassa, kun sieltä puhaltaa tuuli suoraan nokkaan ja laiturilla ei tahdo pysyä seisaaltaan. Sitä ei olisi nyt odotettavissa, mutta toinen riskihomma on paikka. Me voimme kiinnittyä vain laiturin uloimpaan poijuun. Luuska ei taivu muihin poijuihin ilma, että kosketeltaisiin kivien kanssa. Matkaa taitettiin hyvällä, ellei erinomaisella mielellä, vaikka olikin märkää ja jouduimme ajelemaan koneella koko matkan. Parin tunnin nykäisy ja kuinkas ollakaan, pääsisimme laituriin. Laiturin päässä oli suri Nauticat 44,

Kesäloma on ohi. Saimaa on jättänyt meihin jäljen. On ollut upea tavata tuttuja ja tuntemattomia. Istua tulilla niin, kuin ennen aikoinaan Näsijärvellä Vene -71:sen ihmisten kanssa. Uida puhtaassa vedessä ja kokea uudelleen aalloton tuuli. Väleissä kuvia satunnaisessa järjestyksessä sieltä ja täältä. Teksti ei ole niin puuroa, kun väritetään kuvilla vähän... :) Loma oli hieno. Unelmoimme niin mökistä Saimaan rannalla, kuin moottoriveneilystä siellä jonakin kesänä. Realiteetti on kuitenkin se, ettemme todennäköisesti mökkeile sen kummemmin, kuin ala moottoriveneilläkään. Mutta sen verran seuraavaan kertaan viisastuimme, että aiomme siirtää veneen Saimaalle jo ennen lomaa, jotta voimme Saimailla koko loman. Nyt Saimaa osuus tuntui harmillisen tyngältä, kun siihen itse Saimaalla purjehtimiseen jäi vain reilu kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko meni hitaasti kiiruhtaen Espoosta kanavalle ja sieltä Lappeenrantaan. Takaisin Espooseen tultiin myös melko leppeällä tahdilla. Lomaa ei pilaa

Emme ole koskaan käyneet Tammiossa. Muuten olemme kyllä pyörineet Itäisellä suomenlahdella. Tällä vesistöllä on huikeita saaristokohteita, kuten Kaunissaari ja Haapasaari. Pidämme erityisesti Haapasaaresta ja sen legendoista. Tammioon pääsimme rantautumaan illalla. Laituri ei ole mitenkään kehuttava ja nytkin se oli ikäänkuin täynnä. Kiinnityimme samaan poijuun erään pienen purjeveneen kanssa. Veneeseen kulku muodostui vähän hankalaksi varsinkin pikkukipparin kanssa. Huomasi kyllä, että olemme taas merellä, kun kasvatusmetodimme sai kriittisiä ja suorastaan vihamielisiä katseita naapuriveneen frouvalta. Tähän olemme kyllä tottuneet, mutta Saimalla ollessa jo melkein tottui siihen, että lapset sai olla lapsia. Tammiossa yöpyminen ei maksa mitään. Saimaalla osassa saarista maksu on 5€ yö plus saunamaksu joko 2€ hlö tai sitten perhesauna 10€/h. Tammion palvelut on kuitenkin kokemisen arvoisia. Kuten Kaunissaaressakin, Tammiossa on avoin kirjasto. Toisin kuin monessa muu

Lappeenrannassa vietettiin muutama hauska päivä ja saimme kuin saimmekin sen kanisterin takaisin veneelle. Kiitos kuuluu siskolle ja siskon urhealle perheelle. Lappeenrannasta lähdettiin sunnuntai iltapäivällä kohti Juustilaa. Muista kanssa kanavalla kulkijoista poiketen jäisimme Juustilaan yöksi ja siitä aamulla Santioon. Juustila on mereltä tullessa ensimmäinen sulku, ja sen yläpuolella voi tarvittaessa yöpyä. Maihin ei saa nousta, joten ei kannata liian aikaisin siellä olla. Juustilan sululle on myös ilmoitettava yöpymisestä ja siitä on syytä mainita niin Nuijamaalla kuin sitten Venäjän viranomaisillekin Pällin sululla passin tarkastuksessa. Jouduimme melkein joka sululla odottelemaan ja Pällin sululla viranomaiset halusivat käydä tarkastamassa veneemme, ettemme salakuljeta siellä ketään. Muutaman konejurnutustunnin jälkeen pääsimme Juustilaan ja kävimme yöpuulle. (Kuva alla Pällin sululta. Odottelimme sinne pääsyä. Passit tarkastetaan sulussa.) (Kuvassa alla Juus