Lady Gracen blogikirja.

Heippa! Aika taas kirjoitella blogia. Talvi on sujunut pitkästi ja kylmästi, mutta jännän äärellä. Meillä on nykyisin koira. Puolivuotias Coton De Tuléar Lulu. Lulu on erittäin viehättävä tyttö. Hän on huumorintajuinen ja ystävällinen sekä fiksu. Lulu rakastaa ihmisiä ja nukkumista, keppejä ja nurmikkoa. Myös temput ja makupalat on tytön lempparijuttuja. Lulu on koko perheen lemmikki. Se rakastaa jokaista omalla tyylillään ja näyttää sen.  Mikään ei ole niin ihanaa, kuin pikkuinen hurtta vastassa kotona. Pitkän päivän jälkeen saatu varaukseton rakkauden purskaus auttaa jaksamaan taas seuraavaan päivään. Tuleeko Lulusta venekoira? No kun hän on muutaman kerran käynyt veneessä, niin hyvinhän tuo on mennyt. Tosin moottori ei ole ollut käynnissä, eikä vene ole turhan paljon kallistellut. Saas nähdä. Tuo jännittää autossa jonkin verran, joten oletan, että venettäkin jännitetään ainakin vähän. Sen lisäksi, että pikkukoira on vaatinut jonkin verran va...

Ångestöhön purjehdimme suoraan Haapsalusta. Ilma oli ihan reipas ja pääsimme hyvää kyytiä perille. + Satamassa oli muutama vene ennen meitä ja satamaan tultaessa meidät ohitettiin aika ovelasti. Ilmeisesti tämä venekunta pelkäsi joko saunavuorojen tai poijupaikan puolesta.  Kaikki sai kuitenkin saunavuoron ja poijupaikan sekä erinomaisen mielen. Seuraavana aamuna me kuitenkin jäimme omaan rauhaan. Meillä ei ollut mikään kiire, joten söimme myöhäisen aamiaisen ja oleilimme saarella keskenämme. Tämäpä osoittautui oikein kivaksi saareksi ja sen suojaisuus oli suurta plussaa. Saaressa on tosi mukava liikkua. Ei ole minullekaan liian korkeat kalliot, vaikka vastapuolen poijuista kuvan ottaminen vähän mahassa kouraisikin.   Sauna oli lämmin ja viehättävä. Ihan hyvät löylyt. Se täytyy kyllä kertoa, että jokaisessa MK saaressa on oman näköisensä tyyli saunoa, pumpata kaivovettä, saada vettä tiskikatokselle ym. Mutta kaikest...

Monipuolinen saari ueine kalioine ja metsineen. Kävimme saarella kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta jäi kovin lyhyeksi, joten päätimme piipahtaa sielä vielä uudelleen. Laiturit on tukevat ja kestävät varmasti tuulta ja tuiskua. Saaressa on tosi hienot saunat, varsinkin itä puolen sauna.    Vähän pilvinen ja tihkuasteinen päivä ei häirinnyt meidän menoa.    Ihahat viehättävät puuceet sinisine sisustoineen.   Saimme koko ajan vhvempaa käsitystä iitä, minkälaisia ihmisiä Merikarhut ovat. Aina on joku joka ottaa vastaan. Aina joku tulee jutulle, hymyilee ystävälisesti tai on omissa oloissaan. Se ei ole painostavaa eikä tunnu kummalliselta. Meitä on niin moneen junaan ja jokaiselle on annettava mahdollisuus sellaiseen olemassaoloon kuin itse toivoo.    Leveät, helpot polut jotka ovat hyvin merkittyjä. Täällä ei ihan uusi jamppakaan eksy.    Tyylikäs puucee on hyvä esimerkki ...

No, mutta kaikkihan tuntevat Ahvenanmaan ja Maarianhaminan. Vai tuntevatko kuitenkaan? Aloitimme aamun ihan hullun aikaisin. Iltapäivästä/illasta alkaisi puhaltamaan etelä-lounaasta kohtuullisen kovaa, joten tarvitisimme suojaisan sataman. No kuinkas muuten... Livuimme Storogskäristä aamutunneilla kohti Marist kohtuullisen kivassa seitsemän solmun vauhdissa. Yhdellä halssilla, rauhassa. Maarianhamina on meille tuttu kaupunki nimenomaan purjehduksen kautta. Olimme ensimmäisen kerran veneillen Ahvenanmaalla 2004. Se jäi meidän sydämiimme ihanana kesäkaupunkia joka tämäkin on taskuunmenevä. Täällä kiinnitytään paaluihin ja ne tulevat Ladylla aika pitkälle veneen kylkiin saakka. Täällä voit myös varata etukäteen paikkoja, mutta onneksi tämä ei koske suurinta osaa paikoista, jolloin jää valinnan vapaus. Paalut ovat kuitenkin haasteelliset rantautumisessa ja täällä näkee aikamoisia temppuja kun niiden väliin koitetaan temuta. Lasten mielestä ihan parasta Maarianhamin...