Santio - Tammio
Emme ole koskaan käyneet Tammiossa. Muuten olemme kyllä pyörineet Itäisellä suomenlahdella.
Tällä vesistöllä on huikeita saaristokohteita, kuten Kaunissaari ja Haapasaari. Pidämme erityisesti Haapasaaresta ja sen legendoista.
Tammioon pääsimme rantautumaan illalla. Laituri ei ole mitenkään kehuttava ja nytkin se oli ikäänkuin täynnä. Kiinnityimme samaan poijuun erään pienen purjeveneen kanssa. Veneeseen kulku muodostui vähän hankalaksi varsinkin pikkukipparin kanssa.
Huomasi kyllä, että olemme taas merellä, kun kasvatusmetodimme sai kriittisiä ja suorastaan vihamielisiä katseita naapuriveneen frouvalta. Tähän olemme kyllä tottuneet, mutta Saimalla ollessa jo melkein tottui siihen, että lapset sai olla lapsia.
Tammiossa yöpyminen ei maksa mitään. Saimaalla osassa saarista maksu on 5€ yö plus saunamaksu joko 2€ hlö tai sitten perhesauna 10€/h.
Tammion palvelut on kuitenkin kokemisen arvoisia. Kuten Kaunissaaressakin, Tammiossa on avoin kirjasto. Toisin kuin monessa muussa paikassa, Tammion kalastajakylässä kukaan ei omista maata, vaan se on yhteisessä käytössä tai näin meille annettiin kertoa. Tammiossa on aitoa saaristolaistunnelmaa.
Meidän siellä ollessa, sinne sattui tulemaan yhteysvene. Yhteysvene toimi luonnillisesti myös postina, kauppana sekä ravintolana. Koko saaren ihmiset kerääntyivät odottamaan kauan poissaolleita matkalaisia, postia ja mukavaa hetkeä aluksen kattoterassilla ystävien kanssa juomista tai syömisistä nauttien.
Kun ilta kääntyi yöksi, alus poistui hiljaa ja tyylikkäästi saaresta. Sen asukkaat kulkivat hitaasti kesästä nauttien kalliolle muodostuneita katuja pitkin kohti omia kolojaan. Nauru kantautui vielä pitkään, kunnes väki hajosi omille teilleen ja hiljaisuus laskeutui rikkomattoman rauhan ylle.
Kesäyö tuoksui rakkaudelle ja yhdessäololle.
Aamulla euroopan siisteimmille ulkohuusseille kipitellessäni nautin suunnattomasti saaren rauhasta. Vain yksi vanhempi pariskunta kesälapsensa kanssa olivat kävelyllä. Muuten vielä täydessä unessa uinuva kylä painautui sydäntäni vasten ja pyysi, etten unohtaisi sitä koskaan.
Kun oli aika irroittaa köydet, huomasin, että olikin jo melkein puolipäivä. Haha. Olin käynyt aamukävelyllä noin kello kymmenen aikaan. Ihanaa, että täällä nukkuu koko saari pitkään.
Tällä vesistöllä on huikeita saaristokohteita, kuten Kaunissaari ja Haapasaari. Pidämme erityisesti Haapasaaresta ja sen legendoista.
Tammioon pääsimme rantautumaan illalla. Laituri ei ole mitenkään kehuttava ja nytkin se oli ikäänkuin täynnä. Kiinnityimme samaan poijuun erään pienen purjeveneen kanssa. Veneeseen kulku muodostui vähän hankalaksi varsinkin pikkukipparin kanssa.
Huomasi kyllä, että olemme taas merellä, kun kasvatusmetodimme sai kriittisiä ja suorastaan vihamielisiä katseita naapuriveneen frouvalta. Tähän olemme kyllä tottuneet, mutta Saimalla ollessa jo melkein tottui siihen, että lapset sai olla lapsia.
Tammiossa yöpyminen ei maksa mitään. Saimaalla osassa saarista maksu on 5€ yö plus saunamaksu joko 2€ hlö tai sitten perhesauna 10€/h.
Tammion palvelut on kuitenkin kokemisen arvoisia. Kuten Kaunissaaressakin, Tammiossa on avoin kirjasto. Toisin kuin monessa muussa paikassa, Tammion kalastajakylässä kukaan ei omista maata, vaan se on yhteisessä käytössä tai näin meille annettiin kertoa. Tammiossa on aitoa saaristolaistunnelmaa.
Meidän siellä ollessa, sinne sattui tulemaan yhteysvene. Yhteysvene toimi luonnillisesti myös postina, kauppana sekä ravintolana. Koko saaren ihmiset kerääntyivät odottamaan kauan poissaolleita matkalaisia, postia ja mukavaa hetkeä aluksen kattoterassilla ystävien kanssa juomista tai syömisistä nauttien.
Kun ilta kääntyi yöksi, alus poistui hiljaa ja tyylikkäästi saaresta. Sen asukkaat kulkivat hitaasti kesästä nauttien kalliolle muodostuneita katuja pitkin kohti omia kolojaan. Nauru kantautui vielä pitkään, kunnes väki hajosi omille teilleen ja hiljaisuus laskeutui rikkomattoman rauhan ylle.
Kesäyö tuoksui rakkaudelle ja yhdessäololle.
Aamulla euroopan siisteimmille ulkohuusseille kipitellessäni nautin suunnattomasti saaren rauhasta. Vain yksi vanhempi pariskunta kesälapsensa kanssa olivat kävelyllä. Muuten vielä täydessä unessa uinuva kylä painautui sydäntäni vasten ja pyysi, etten unohtaisi sitä koskaan.
Kun oli aika irroittaa köydet, huomasin, että olikin jo melkein puolipäivä. Haha. Olin käynyt aamukävelyllä noin kello kymmenen aikaan. Ihanaa, että täällä nukkuu koko saari pitkään.
Keula kohti Pirttisaarta ja sukulaisia. Loma on lopuillaan, mutta vielä ehtii nautiskella nuotiosta ja merimiestarinoista.
Kommentit
Lähetä kommentti