(2012) Darlovo- Ustka-Gdansk (Puola)
Lähdettiinpäs Kolobrezistä hyvillä mielin.
Puola kutsuu meitä uudelleen modernein sataminensa ja ystävällisyytensä myötä. Ehkä tulemme kohta uudelleen?
Ennen sitä on edessä Darlovo. Lyhyehkö purjehdus ja kuinkas muuten kuin vastatuuleen. Darlovon satama oli pieni ja onneton, mutta hintalaatusuhde kohdallaan. Kylkikiinnityksellä paikallisen tivolin vieressä. Darlowossa on legendaarisen omituinen silta joka kannattaa käydä tsekkaamassa googlesta. Silta aukeaa tasatunnein läpi vuorokauden (mikäli siltavahti ei ole unessa...). Menimme sillan toiselle puolelle kiinni.
Bilelaivat on Puolan juttu. Ei kuitenkaan meidän. Merirosvolaivoiksi naamioidut isot alukset pauhaavat diskomeininkiä myöhään yöhön. Puolassa osataan todella juhlia. Mutta palataanpas Darlovoon...
Bilelaivojen lisäksi oli se hintataso... Ilmainen. Laiturilla vissiin oli joku satamapäällikkö, mutta ukko nukkui niin sikeästi puun alla varjossa, että ei noteerannut meitä. Suihku ja wc. Ei ihmeellisiä, mutta olemassa ja ilmaisia. Saavuttiin sen verran ajoissa, että ehdittiin syödä ja paniikissa etsiä kauppaa joka olisi monen ravatun kilometrin jälkeen löytynyt ihan vierestäkin... voi kun olisi osannut yhtään Puolaa.
Aamulla kello soi puoli viisi ja piti lähteä merelle kohti Lebaa. Sen lisäksi, että siltavahti nukkui pommiin niin sumu oli niin tiukka, että joimmekin aamukahvit sillan merenpuolella ja odottelimme hetken sään tokenemista. Sää aukesi ja lähdimme merelle. Sumu sakeni jälleen ja jouduimme köröttelemään tuulettomassa ilman tutkaa tähystäen näkymättömiin. Selvisimme siitä muuten, mutta kone on alkanut osoittaa mieltään. Voisimme keittää kananmunat konehuoneessa.
Koska sää oli p a s k a päätimme jäädä Ustkaan odottamaan parempaa onnea. Ustka (kuten Darlovokin) on paikallisten lomakylä. Niinpä siellä on bileet läpi yön. Nytkin niukasti mutta täpärästi mahduttiin kahden saksalaisen väliin kylkikiinnityksellä paikallisen pursiseuran satamaan. Ilmaista, mutta ei palveluita. Ja jotta saisimme nauttia lisää bilelaivoista niin kyllä... lisää isompia ja kovaäänisempiä vehkeitä. Yök. Sen lisäksi juuri sinä samaisena yönä kun me vierailimme väsyneinä ja hyvän yöunen toivossa tässä satamassa niin samassa satamassa järjestettiin puoliltaöin alkava ilotulistus show. Ja kaiuttimet oli sijoitettu veneemme viereen ja suunnattu meidän yli joen toiselle puolelle kaupunkiin. Huoh... ei unta tänä yönä. Bilelaiva pauhasi täysillä vielä kuudelta kun lähdimme silmät ristissä kiukkuisina kohti Gdanskia.
Jälleen oli sumuista. Yllärinä ja uutena kokemuksena sumun seassa oli ukkosia. Ei sitten yhtään miellyttävä yhdistelmä. Päivä oli pitkä, mutta saimme jonkin matkaa näuttia auringostakin joka on ollut erittäin uhanalainen lajike tänä kesänä. Itämerestä viisastuneena purjehdimme pitkin rannikkoa ja kuuntelimme bilerantaa bilerannan jälkeen soivaa poppia. Jumputusta kuului todella koko rannikon leveydeltä elikkäs koko päivän. Gdanskiin saavuttiin myöhään yöllä. Emme olleet ihan varmoja missä satama sijaitsee. Jo kolmannen kerran (eri satamissa) sattumalta tapaamamme Saksalainen itämeren purjehtija oli kipparille maininnut sataman sijaitsevan linnan raunioiden äärellä. Sen avulla suunnistimme sekä tabletin näyttämälle, että plotterin näyttämälle suunnalle. Joki oli yöllä todella jännittävä. Suuria laivoja puolella ja toisella. Jatkuva töiden ääni piti mielen virkeänä ja kuuntelimme vhf:ää herkeämättä. Pääsimme karttojen osoittamaan paikkaan, mutta tämä entinen vallihauta näytti niin pelottavalta, matalalta ja täysin päinvastaiselta kuin kuvittelimme, ettemme uskaltaneet sisään ensimmäisestä reiästä. Päätimme tutkia vallihaudan toisen puolen jos siellä onnistaisi. Vaikka sekin näytti erittäin jännittävältä niin livuimme hiljallee kapeaan uomaan sisään. Löysimme paikallisen pursiseuran sataman ja yhden paika ollessa kahden aikaan yöllä tyhjä, päätimme jäädä siihen kunnes aamu sarastaisi. Köydet kiinni ja uneen. Puolen tunnin päästä veneen keulaan koputettiin ja nätisti pyydettiin poistumaan n. 45min matkan päähän varsinaiseen vierasvenelaituriin. Paikkoja oli niin vähän, ettemme voineet olla sillä paikalla. Nöyrinä, pahoillamme ja väsyneinä jatkoimme matkaa syvemmälle jokeen. Tässä vaiheessa löysimme jo sekä plotterista, että tabletiltakin oikean sataman.
Ajoimme sisään ja aloimme olla epätoivoisia sillä tämä näytti hyvinkin täydeltä. Kaikki muutamat vapaat paikat oli suljettu nauhalla tai yksityistä paikkaa osoittavilla kylteillä. Päätimme röyhkeästi vetäistä yhteen paikoista kun huomasimme muutaman muun vierasveneen tehneen samoin. Nyt vihdoin neljän jälkeen pääsimme nukkumaan.
Gdansk on hieno paikka. Satama on upouusi ja siellä on satamakapteeni joka osaa sujuvaa englantia! Parisen kymppiä yö ja sillä saa 24h vartioinnin sekä erittäin hyvät wc:t ja maksulliset suihkut. Pesukoneetkin löytyy erilliseen hintaan. Kaupunki on mahtava ja halvalla pääsee käymään vaikkapa Hellissä tai Gdyniassa.
Puola kutsuu meitä uudelleen modernein sataminensa ja ystävällisyytensä myötä. Ehkä tulemme kohta uudelleen?
Ennen sitä on edessä Darlovo. Lyhyehkö purjehdus ja kuinkas muuten kuin vastatuuleen. Darlovon satama oli pieni ja onneton, mutta hintalaatusuhde kohdallaan. Kylkikiinnityksellä paikallisen tivolin vieressä. Darlowossa on legendaarisen omituinen silta joka kannattaa käydä tsekkaamassa googlesta. Silta aukeaa tasatunnein läpi vuorokauden (mikäli siltavahti ei ole unessa...). Menimme sillan toiselle puolelle kiinni.
Bilelaivat on Puolan juttu. Ei kuitenkaan meidän. Merirosvolaivoiksi naamioidut isot alukset pauhaavat diskomeininkiä myöhään yöhön. Puolassa osataan todella juhlia. Mutta palataanpas Darlovoon...
Bilelaivojen lisäksi oli se hintataso... Ilmainen. Laiturilla vissiin oli joku satamapäällikkö, mutta ukko nukkui niin sikeästi puun alla varjossa, että ei noteerannut meitä. Suihku ja wc. Ei ihmeellisiä, mutta olemassa ja ilmaisia. Saavuttiin sen verran ajoissa, että ehdittiin syödä ja paniikissa etsiä kauppaa joka olisi monen ravatun kilometrin jälkeen löytynyt ihan vierestäkin... voi kun olisi osannut yhtään Puolaa.
Aamulla kello soi puoli viisi ja piti lähteä merelle kohti Lebaa. Sen lisäksi, että siltavahti nukkui pommiin niin sumu oli niin tiukka, että joimmekin aamukahvit sillan merenpuolella ja odottelimme hetken sään tokenemista. Sää aukesi ja lähdimme merelle. Sumu sakeni jälleen ja jouduimme köröttelemään tuulettomassa ilman tutkaa tähystäen näkymättömiin. Selvisimme siitä muuten, mutta kone on alkanut osoittaa mieltään. Voisimme keittää kananmunat konehuoneessa.
Koska sää oli p a s k a päätimme jäädä Ustkaan odottamaan parempaa onnea. Ustka (kuten Darlovokin) on paikallisten lomakylä. Niinpä siellä on bileet läpi yön. Nytkin niukasti mutta täpärästi mahduttiin kahden saksalaisen väliin kylkikiinnityksellä paikallisen pursiseuran satamaan. Ilmaista, mutta ei palveluita. Ja jotta saisimme nauttia lisää bilelaivoista niin kyllä... lisää isompia ja kovaäänisempiä vehkeitä. Yök. Sen lisäksi juuri sinä samaisena yönä kun me vierailimme väsyneinä ja hyvän yöunen toivossa tässä satamassa niin samassa satamassa järjestettiin puoliltaöin alkava ilotulistus show. Ja kaiuttimet oli sijoitettu veneemme viereen ja suunnattu meidän yli joen toiselle puolelle kaupunkiin. Huoh... ei unta tänä yönä. Bilelaiva pauhasi täysillä vielä kuudelta kun lähdimme silmät ristissä kiukkuisina kohti Gdanskia.
Jälleen oli sumuista. Yllärinä ja uutena kokemuksena sumun seassa oli ukkosia. Ei sitten yhtään miellyttävä yhdistelmä. Päivä oli pitkä, mutta saimme jonkin matkaa näuttia auringostakin joka on ollut erittäin uhanalainen lajike tänä kesänä. Itämerestä viisastuneena purjehdimme pitkin rannikkoa ja kuuntelimme bilerantaa bilerannan jälkeen soivaa poppia. Jumputusta kuului todella koko rannikon leveydeltä elikkäs koko päivän. Gdanskiin saavuttiin myöhään yöllä. Emme olleet ihan varmoja missä satama sijaitsee. Jo kolmannen kerran (eri satamissa) sattumalta tapaamamme Saksalainen itämeren purjehtija oli kipparille maininnut sataman sijaitsevan linnan raunioiden äärellä. Sen avulla suunnistimme sekä tabletin näyttämälle, että plotterin näyttämälle suunnalle. Joki oli yöllä todella jännittävä. Suuria laivoja puolella ja toisella. Jatkuva töiden ääni piti mielen virkeänä ja kuuntelimme vhf:ää herkeämättä. Pääsimme karttojen osoittamaan paikkaan, mutta tämä entinen vallihauta näytti niin pelottavalta, matalalta ja täysin päinvastaiselta kuin kuvittelimme, ettemme uskaltaneet sisään ensimmäisestä reiästä. Päätimme tutkia vallihaudan toisen puolen jos siellä onnistaisi. Vaikka sekin näytti erittäin jännittävältä niin livuimme hiljallee kapeaan uomaan sisään. Löysimme paikallisen pursiseuran sataman ja yhden paika ollessa kahden aikaan yöllä tyhjä, päätimme jäädä siihen kunnes aamu sarastaisi. Köydet kiinni ja uneen. Puolen tunnin päästä veneen keulaan koputettiin ja nätisti pyydettiin poistumaan n. 45min matkan päähän varsinaiseen vierasvenelaituriin. Paikkoja oli niin vähän, ettemme voineet olla sillä paikalla. Nöyrinä, pahoillamme ja väsyneinä jatkoimme matkaa syvemmälle jokeen. Tässä vaiheessa löysimme jo sekä plotterista, että tabletiltakin oikean sataman.
Ajoimme sisään ja aloimme olla epätoivoisia sillä tämä näytti hyvinkin täydeltä. Kaikki muutamat vapaat paikat oli suljettu nauhalla tai yksityistä paikkaa osoittavilla kylteillä. Päätimme röyhkeästi vetäistä yhteen paikoista kun huomasimme muutaman muun vierasveneen tehneen samoin. Nyt vihdoin neljän jälkeen pääsimme nukkumaan.
Gdansk on hieno paikka. Satama on upouusi ja siellä on satamakapteeni joka osaa sujuvaa englantia! Parisen kymppiä yö ja sillä saa 24h vartioinnin sekä erittäin hyvät wc:t ja maksulliset suihkut. Pesukoneetkin löytyy erilliseen hintaan. Kaupunki on mahtava ja halvalla pääsee käymään vaikkapa Hellissä tai Gdyniassa.
Gdanskin mukava, mutta vähän ahdas satama.
Jono hauskoja sadevesiputkien päitä läheiseltä syrjäkujalta.
Hämmentävän upeita yksityiskohtia. Gdanskilla on upean kirjava historia ja se näkyy katukuvassa.
Kommentit
Lähetä kommentti