(2012) Krösling (Saksa) - Swinoujscie (Puola)

Puola. Ajelimme (onneksi päästiin vähän purjeillakin) pitkin Strelasundin kanavaa alas kohti Peenemunden kanavaa. Yövyimme Kröslingissä Saksassa. Paikkaa oli kehuttu hyväksi pyykinpesupaikaksi ja sitä se olikin. Modernin ja hienon sataman lisäksi ei ollut mitään. Yritimme turhaan etsiä kylältä kauppaa. Palasimme koluamaan kaapeista viimeisiä eväitä ja suuntasimme tyylikkäälle grillipaikalle jonka ensimmäisiä käyttäjiä olimme. Hyvä ruoka, parempi mieli. Samalla kun pestyt pyykit lennätettiin kuivausrumpuun, sukelsimme saunaan! Sauna maksoi kokonaiset yhdeksän euroa ja oli kokonaan meidän. Saimme saunoa niin kauan kuin halusimme ja hyvin saunoimmekin. Hyvien yöunien jälkeen heräsimme ajoissa hakemaan pienestä kuppilasta uunituoretta sämpylää ja söimme hyvän aamiaisen. Olisimme lähteneet ajoissa liikenteeseen, mutta satamassa operointia varten annettu tagi piti palauttaa sillä siitä oli 20€ pantti. Satamakapteeni tuli yhdeksältä ja köydet irroitettiin. Matka jatkui pitkin Peenemunden kanavaa kohti Puolaa. Matkalle osuu kaksi kääntösiltaa ja kun olimme jo menossa löysimme yhdestä esitteestä niiden aukeamiset. Kävikin niin, että olimme ensimmäisellä sillalla niin ajoissa, että Leevi ja minä kipitimme kaupunkiin kauppaan. Muutaman mutkan jälkeen löydettiin kauppa joka ei ollut auki koska kukaan miehistöstä ei muistanut, että on sunnuntai. Epätoivoisena yritin ostaa olutta läheisestä tivolista, mutta en kehdannut muovituoppeja kiikuttaa läpi kylän. Lampsimme siis tyhjin käsin rantaan. Rannassa oli pieni kahvila ja josta onneksi saatiin lammasmakkaraa ja olutta sekä apfelshinesaftia.
Toiselle sillalle päästiin purjehtimaan ja olimme ihan ajallaankin. Odotimme järvelle pääsyä. Jokien saastunut tunnelma enteili huonoa, mutta olimme luottavaisin mielin. Luotimme turhaan... Niin surullista näkyä ei edes suomenlahden pahimpina sinileväkesinä ole nähty. Emme siis uineet järvessä vaan jatkoimme hiljaisina kohti Puolan rajaa.
Ilta taittui pimeyteen ja savuimme ihmisen tekemää kanavaa pitkin Swinoujscien. Kanavalla bongattiin noin sata harmaahaikaraa ja Leevi oli onnessaan asiasta. Päästiin perille ja oli yö. Satamaa ennen jouduimme sellaiseen valomyrskyyn, että oli välillä vaikea tietää mikä oli merimerkki ja mikä ei... mutta hengissä selvittiin. Aamulla nukuttiin pitkään ja päivän sään mukaan olemme täällä vielä huomisenkin. Palataan asiaan.