Lady Gracen blogikirja.

Oli yö emmekä olleet varmoja mihin mennä. Linnut raakkuivat ja kirkuivat ympärillämme. Koneen tasainen jurnutus piti mielen kurissa vaikka se olikin pelottavan vaivanloista. Kartan sivuilta ei enää näkynyt kuin hennot viivat joiden välissä meidän olisi pitänyt olla. Minua jännitti niin paljon, että polveni kolisivat toisiaan vasten. Vesi velloi ja väliin kone mourusi kuin kiimainen koira. Sen nielu rouhi ja rähini, kunnes rahoittui taas hetkeksi. Sieraimiin levisi kuvottava mädäntyneen kalan haju ja olin varma, että aamun sarastaessa näky olisi hirveä. Kymmenen troolarit makaisivat kulkemamme rännin länsipuolella kuolleina, elottomina. Niiden sisuskalut valuisivat maahan jota ennen peitti puhdas meri. Yllä oleva kirjoitus kuvaa ensimmäistä kokemustamme Kuressaaren rännistä. Katsokaa miltä se näyttää googlemapsista tai earthista niin pääsette kärryille. Tiedän monen pelkäävän tuota kapeaa ihmisen tekemää ränniä eikä syyttä. Se on sangen kapea ja ehdoton. Syväystä kuitenkin riit...

Pärnu. Siis ihan lempparipaikka. Upeat biitsit, mahtava paikka lenkkeillä, skeittailla, hengailla, tehdä kärrynpyöriä ja vaikka voltteja, ja tottakai... UIDA! Ennen voltteja on kuitenkin ajettava jokea lyhyelti ylöspäin, että pääsee Jahtsadamiin . Mereltä tullessa, ensimmäinen laituri on vieraiden käytössä pienin varauksin. Osa paikoista on paikallisten käytössä, eikä niitä ole merkitty mitenkään, mutta yleensä laiturilla on henkilökuntaa vastassa ja jos on täyttä, pyritään järjestämään paikka jokaiselle veneelle. Kannattaa pyrkiä kiinnittymään mahdollisimman lähelle rantaa, sillä sataman ohitse kulkee vilkasta liikennettä. Sataman ravintolasta saa parasta maksaa mitä löytyy ja muutenkin ruoka on erinomaista. Varaudu pitkiin odotusaikoihin ja varaa pöytä etukäteen. Silloin välttyy pettymyksiltä. Ruokaa kannattaa odottaa.   Meidän Pärnun matkailu oli värikäs ja inhottavan ihana. Muutaman yön jälkeen meille kävi selväksi, että läheisellä kilparadalla...

Dirhamista poistuttiin mukavassa mielenlaadussa. Matkalla bongattiin jälleen yksi hylje. Siistiä! Matkalla ehdittiin bongata myös aurinko, tuplasiistiä! Kohteena  Kärdla . Kärdlan vierasvenesatama on upouusi. Se on avattu juhlavin menoin aikaisin keväällä. Se oli meille juuri oikeassa paikassa, juuri oikeaan aikaan. Meidän purjeemme eivät ole lepattaneet vielä kertaakaan Hiidenmaan suuntaan. Uutta settiä siis tiedossa. Satamaan on helppo tulla, kunhan jaksaa uskollisesti kulkea merimerkein varusteltua väylää. Jos kurkkaa esim. googlesta, huomaa miten pitkälle Kärdlasta kulkee hiekkasärkkä jota ei parane lähteä ylittämään ihan kylmiltään. Sen läpi kulkee kyllä väylä ja sekin on merkitty nykyisin ihan hyvin. Ja sitten first things first! Satamassa on erittäin mukava ja pätevä satamakapteeni. Erittäin miellyttävää tulla satamaan, kun on joku kertomassa mihin mennä ja auttamassa köysien kanssa. Osoittautui, että hän oli myös erittäin kartalla säistä jo en...

Ilta vaihtui yöhön lasten kikattaessa sokerihumalaa. Perämies kärsi armottomasta migreenistä ja joutui luovuttamaan ennen koko muuta miehistöä.  Kun koko muu pesue nukkui humalaista untaan, Kippari istui yksin ja kuunteli yön ääntä. Öinen meri oli hiljainen, mutta ei eloton. Rahtilaivat kulkevat taivaltaan läpi yön, myrskyn ja hiljaisuuden. Itämeri oli salamyhkäinen ja tuuleton. Se kuiskutteli Kipparin korvaan rauhallisia laulujaan ja kun Kipparin voimat eivät enää riittäneet vastustamaan unen seireenejä, kuitsuttiin hätiin perämies. Yö on tälle venekunnalle lahja jonka otamme kiitollisina vastaan. Silloin ei itketä, huudeta, ei kinata. Yöllä ollaan hiljaa. Silloin kuunnellaan, annetaan ajatusten kulkea vapaasti omilla poluillaan. Nähdään jokainen lintu ja liike, kuullaan jokainen laulu ja laineen hiljainen kohina. Monen rentouttavan tunnin jälkeen saavuimme Dirhamin satamaan. Puoli kuusi aamulla perämies sekä nokosiltaan herännyt Kippari kömpi punkkaan ja sulki...

Kevät ja tämä alkukesä on ollut niin kylmä, ettemme ole veneilleet juuri lainkaan. Aikaisin keväällä kestää pienen kylmyyden kun tietää, että kyllä se keli siitä lämpenee. No ei ole lämmennyt. Kippari vei joukon urheita sotureita Tallinnaan tutustumaan niin rata-autoiluun kuin keilan kaatoon. Sen jälkeen ei ole Lady liikkunut. Tämäkin liikutus tapahtui jo helatorstain pitkinä vapaina. Nyt kuitenkin on aika pakata kamppeet ja siirtää ajatukset kohti kesälomaa. Saimaa ja läntinen meri jäivät kakkoseksi etelän lämmölle. Olemme aiwan vakuuttuneita siitä, että Riianlahti on lämmin ja lähes helteinen kohde ja sitä me nyt tarvitsemme. Reittisuunnitelma valmistuu merimailien mukaan ja tarkentuu aina pilvenhattaroita peilaten. Riianlahti on meille tuttu. Olemme purjehtineet sen yhden kerran kokonaisuudessaan. Pysähdyimme jokaisessa satamassa ja huomasimme, ettei se todellakaan ole tarpeellista. Joka satamaan ei kannata mennä! :D Sitäkin useammin olemme kuitenkin sivuuttaneet sitä ja vi...

Veneilyt ovat olleet vähän vähillä. Palelemaan ei ole viitsinyt lähteä ja kun olisi ollut säätä, niin on jotain muuta. Edellisenä viikonloppuna oli väijyvuoro ja päätimme ottaa siitä ilon irti. Laituriveneilimme koko porukalla. Olimme saaneet väijyvuoron samalle illalle ystävien kanssa. Lämmitimme saunan ja vietimme mukavan illan yhdessä. Ennen väijyn alkua lähdimme kuitenkin ihan hetkeksi merelle. Ystävien mottorivene kuljetti meidät Vasikkasaareen joka on ihan satamamme vieressä. Grillaaminen oli paljon mukavampaa saaressa, kuin pallogrillillä rannassa. :) Ja sää oli mitä mainioin! Minä olen kunnostautunut näiden kameroiden kanssa ihan huolella... se jäi autoon. Onneksi on kännykkä, mutta kuva on myös sen mukainen. En jaksa käsitellä niitä (ei ole aikaa) joten eivät ne ihan täysin välitä sitä tunnetta, joka niihin kuitenkin liittyy. Alla näkymä Vasikkasaaren eteläpuolelta merelle. Vasikassa oli uusia laitureita, vesi wc ja upeat ruokailupaikat. Paikka oli muuttunut ...

Vanhaa venettä on hyvä vahata huolellisesti ja mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän. Jätin viime kesätä vahaamatta sitloodan huolellisesti ja tällä viikolla olen sitten hiki hatussa koittanut paikkailla viime kesän jälkiä. Vanha gelcoat on huokoista ja imee itseensä ilmansaasteita ja uv-säteilyä kuin sieni. Niinpä laatikko olikin täynnä mustia pilkkuja joista osa ei lähde enää koskaan pois. Ei kuitenkaan huolta. Tein sille saman käsittelyn, kuin kyljille. Ensin poistin pinttyneen lian rubbingilla, sitten vahaa reilusti ja lopuksi vielä kovavaha. Sillä sen uskoisi jaksavan kesän yli. Uskokaa tai älkää, mutta pidemmässä juoksussa se vahaaminen kyllä kannattaa. Se pidentää veneen ikää ja onhan sitä vanhaa haahkaa ilo katsella, kun on kiilto pinnassa. Huomioitavaa on kuitenkin, ettei grippejä saa vahata missään nimessä tai käy niin, ettei tossu enää pidäkään ja lipeää mereen useammin kuin oli tarkoitus. Kuvaa ei nyt ole, sillä minä onneton jätin kameran joka kerta kotiin. Mut...