Pärnu

Pärnu. Siis ihan lempparipaikka. Upeat biitsit, mahtava paikka lenkkeillä, skeittailla, hengailla, tehdä kärrynpyöriä ja vaikka voltteja, ja tottakai... UIDA!

Ennen voltteja on kuitenkin ajettava jokea lyhyelti ylöspäin, että pääsee Jahtsadamiin. Mereltä tullessa, ensimmäinen laituri on vieraiden käytössä pienin varauksin. Osa paikoista on paikallisten käytössä, eikä niitä ole merkitty mitenkään, mutta yleensä laiturilla on henkilökuntaa vastassa ja jos on täyttä, pyritään järjestämään paikka jokaiselle veneelle.

Kannattaa pyrkiä kiinnittymään mahdollisimman lähelle rantaa, sillä sataman ohitse kulkee vilkasta liikennettä.

Sataman ravintolasta saa parasta maksaa mitä löytyy ja muutenkin ruoka on erinomaista. Varaudu pitkiin odotusaikoihin ja varaa pöytä etukäteen. Silloin välttyy pettymyksiltä. Ruokaa kannattaa odottaa.

 

Meidän Pärnun matkailu oli värikäs ja inhottavan ihana. Muutaman yön jälkeen meille kävi selväksi, että läheisellä kilparadalla ajetaan SM-kisoja kaksipyöräisillä. Hetkittäin kuuluva moottoripyörän murina sai öljyt virtaamaan ja kesän kohokohta oli käsillä. Wilma jäi rannalle ystävättärensä kanssa (jotka hekin olivat eksyneet veneellä Pärnuun (Siitä Katinkan blogissa todennäköisesti lisää myöhemmin)) ja loppu perhe otti alleen taksin ja pyyhkäisi katsomaan moottoripyöriä! Voi gaad miten siistiä!! 

Olemme olleet Pärnussa monena kesänä. Olen kuvannut kaupungin moneen kertaan, enkä enää halunnut ottaa mitään "tässä näkyy patsas vuodelta..." -kuvia. En edes tätä blogia varten. Sitten tajusin, että koko blogihan on ihan meitä itseä varten, joten ihan sama mitä kuvia otan, jos ne kertovat jotain meille, se riittää.

Niinpä tuossa yllä on sataman läheisyydestä löytyvät puun runkoa. Ihastuttavan syvät uurteet jotka mielestäni kuvaavat hyvin koko Viroa.

Tämän talon ränsistynyt kivijalka löytyy myös sataman läheisyydestä, huoltoasemaa melkein vastapäätä. Tämä oli muistaakseni jonkin yhdistyksen rakennus. Tässäkin on Viroa kuvaavia elementtejä.  Ihan vielä ei ole pyyhitty muistoa valvovasta ja rappeuttavasta isoveljestä, mutta pyrkimys on kova ja hyvinvointi alkaa hiipiä koko ajan enemmän ja enemmän myös tavallisen kansalaisen saataville.

Meksikolaisen ravintolan seinää on maalattu ihanan värikkäiksi ja persoonalliseksi. Meksikolaista tunnelmaa on viety vielä vähän pidemmälle. Kuvan katu tulee vanhasta Pärnusta kohti uudempaa kaupunkia, kohti turisteja ja rahavirtoja.

Turistitungoksen läntisellä laidalla on moneen rakennukseen hajotettu kauppakeskus ja niiden välissä on tosi pieni tori. Se on Virolaiseen tyyliin tehty. Pieniä puisia kioskeja joista vanhojen kirjojen kauppias oli ottanut itselleen aika monta. Näky oli minun silmissäni uskomaton ja upea. Rakastan kirjoja niiden kaikissa merkityksissä.

Jokea on myös kunnostettu ja Pärnun ulkoista olemusta kohennetaan monin eri keinoin. Joen varteen oli tullut sitten viime näkemän aika kivoja penkkejä ja paljon muuta. Hyvältä näytti ja fiilis oli aika kiva.

Pärnun reissu otti meiltä odottamattoman monta päivää. Onneksi meillä oli seuraa ja paikka pullollaan ihania ihmisiä. Sairastuimme vatsatautiin joka kävi meistä neljä ja yhden (minut) kahteen kertaan läpi. Kun siitä päästiin oli laturin aika hajota. Niinpä Jahtisadamin ystävällisen henkilökunnan avustuksella saatiin korjaaja auttamaan. Mies kävi hakemassa osan rannasta ja palautti sen muutaman päivän päästä. Ja vaikka hän ei sitä pystynyt korjaamaan, se korjaantui kun se purettiin ja kasattiin uudelleen. Hyvä niin. Aparaatti takaisin kiinni ja Kaarnikset lähtivät kohti uusia satamia hippulat vinkuen ja purjeet sojossa.