Espoosta Dirhamiin n.71NM

Ilta vaihtui yöhön lasten kikattaessa sokerihumalaa. Perämies kärsi armottomasta migreenistä ja joutui luovuttamaan ennen koko muuta miehistöä. 

Kun koko muu pesue nukkui humalaista untaan, Kippari istui yksin ja kuunteli yön ääntä.

Öinen meri oli hiljainen, mutta ei eloton. Rahtilaivat kulkevat taivaltaan läpi yön, myrskyn ja hiljaisuuden.
Itämeri oli salamyhkäinen ja tuuleton. Se kuiskutteli Kipparin korvaan rauhallisia laulujaan ja kun Kipparin voimat eivät enää riittäneet vastustamaan unen seireenejä, kuitsuttiin hätiin perämies.

Yö on tälle venekunnalle lahja jonka otamme kiitollisina vastaan. Silloin ei itketä, huudeta, ei kinata. Yöllä ollaan hiljaa. Silloin kuunnellaan, annetaan ajatusten kulkea vapaasti omilla poluillaan. Nähdään jokainen lintu ja liike, kuullaan jokainen laulu ja laineen hiljainen kohina.

Monen rentouttavan tunnin jälkeen saavuimme Dirhamin satamaan. Puoli kuusi aamulla perämies sekä nokosiltaan herännyt Kippari kömpi punkkaan ja sulki väsyneet silmänsä vain herätäkseen hetken päästä pikkukipparin kutitteluun.

Innostuneet ja tyytyväiset lapset eivät tapelleen vaan marssivat "haaveilemaan" (pyydystämään pikkuisia kaloja haavilla). Hiekkaranta ei ole mikään turistiranta, mutta se on kaunis ja viihdyttävä.

Olemme käyneet Dirhamissa aiemminkin ja silloin istuimme tuolle terassille syömään erittäin herkullista emmettä. Jokainen Dirhamissa käynyt tapaamamme venekunta on kehunut Dirhamin terassiravintolan ruokia.

Dirhamissa on pienen pieni puoti vain lyhyen kävelymatkan päässä satamasta. Kävelet sitä ainoaa tietä mikä vie ulos satamasta ja hoplaa olet kaupalla! Ei ihmeellinen kauppa, mutta kyllä sieltä sen verran saa, ettei tule nälkä taikka jano (jäätelöäkin on ja tikkareita).

Söimme ja ihailimme viielässä kesäilmassa maisemia. Nyt me emme jääneet Dirhamiin yöksi sillä siellä ei ole mitään miksi jäädä, kun sää ei ollut suosiollinen rannalla oleiluun. Suuntasimme kohti Kärdlan uutta vierasvenesatamaa.