(2012) Copenhagen (Tanska)
Ohhoh ja hoh ja oh.
Täällä ollaan ja hengissä. Koska wlan yhteyksiä on ollut heikosti ja mielessä on ollut muut asiat niin en ole päivitellyt blogia. Nyt ollaan siis köpiksessä ja vene on kasassa ja perhe hengissä. Jouduimme yllättävään tuuleen ja vielä yllättävämpiin aaltoihin. Kaikki on kuitenkin kunnossa ja nautimme lomasta.
Mutta köpis. Täällä. Kippari nousi auringon kanssa ja lähti viemään myötäisissä tuulissa Ystadista kohti köpistä. Kellon ollessa 4:20 lähdimme odottavaisina. Köpistä odotimme paljon.
Ruotsita sirryttiin yhden nostosillan kautta sujuvasti kohti Tanskaa. Tämän sillan kupeessa on vierasvenesatama, jossa oli viimeinen mahdollisuus hörpätä kahvit Rtuosin kruunuilla maksettuina.
Ja ennen kun siirryimme Tanskan puolelle, piti uskollisten Ruotsifanien otattaa yhteispotretti. Tästä alkaa Tanska!
Aurinko paistoi tosi kivasti, vaikkei merellä ollut liian lämmin. Matkalla viimeisestä Ruotsalaisesta vierasvenesatamasta tänne köpikseen, ehdittiin pulahtaa ihanaan ja kylmään meriveteen. Tuuli putosi nollille, ja lämpö kohosi hikilukemiin. Hyvin pian sen pulahduksen jälkeen keli viileni taas normaaliin "suomen kesä" -moodiin.
Köpenhaminan satama-allas on melko iso. Saapuminen kaupunkiin on kuitenkin selkeä moneen muuhun Itämeren kaupunkiin verrattuna. VIlkas satamaliikenne pitää valppaana. Purjeet pakettiin siis ja kohti vanhaa kaupunkia.
Perinteiset hiekkalinnaskabat. Tämän lähemmäksi ei päästy, sillä liput tuolle alueelle oli hävyttömän kalliit, vaikka tapahtuma oli jo loppunut, kun me sinne eksyttiin.
Mistähän täältä vapaata paikkaa löytyisi?!? Vapaat paikat on merkitty hyvin yleiseen tapaan, eli vihreä on vapaa ja punainen varattu. Merkintätapa on oikeastaan aika hyvä, mutta paikkoja todella vähän. Ja Lady on niin kankea satamamanöövereissä, että meinattiin ajaa väkisin muutaman soutajan yli, kun he taas eivät osanneet lukea meidän liikkeitä. Soutajia on paljon. Pieniä neljän-kuuden hengen veneitä. Menee kovaa, eikä yleensä käsitystä meriliikennesäännöistä. Varokaa siis soutajia. Niin ja noita jokilaivoja. Niitä pitää väistää, vaikka tilaa ei olisi. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Vain pari Tanskalaista kirosanaa soutajilta ja iloisia huiskutuksia turisteilta.
...jatkuu...
Täällä ollaan ja hengissä. Koska wlan yhteyksiä on ollut heikosti ja mielessä on ollut muut asiat niin en ole päivitellyt blogia. Nyt ollaan siis köpiksessä ja vene on kasassa ja perhe hengissä. Jouduimme yllättävään tuuleen ja vielä yllättävämpiin aaltoihin. Kaikki on kuitenkin kunnossa ja nautimme lomasta.
Mutta köpis. Täällä. Kippari nousi auringon kanssa ja lähti viemään myötäisissä tuulissa Ystadista kohti köpistä. Kellon ollessa 4:20 lähdimme odottavaisina. Köpistä odotimme paljon.
Ruotsita sirryttiin yhden nostosillan kautta sujuvasti kohti Tanskaa. Tämän sillan kupeessa on vierasvenesatama, jossa oli viimeinen mahdollisuus hörpätä kahvit Rtuosin kruunuilla maksettuina.
Aurinko paistoi tosi kivasti, vaikkei merellä ollut liian lämmin. Matkalla viimeisestä Ruotsalaisesta vierasvenesatamasta tänne köpikseen, ehdittiin pulahtaa ihanaan ja kylmään meriveteen. Tuuli putosi nollille, ja lämpö kohosi hikilukemiin. Hyvin pian sen pulahduksen jälkeen keli viileni taas normaaliin "suomen kesä" -moodiin.
Köpenhaminan satama-allas on melko iso. Saapuminen kaupunkiin on kuitenkin selkeä moneen muuhun Itämeren kaupunkiin verrattuna. VIlkas satamaliikenne pitää valppaana. Purjeet pakettiin siis ja kohti vanhaa kaupunkia.
Perinteiset hiekkalinnaskabat. Tämän lähemmäksi ei päästy, sillä liput tuolle alueelle oli hävyttömän kalliit, vaikka tapahtuma oli jo loppunut, kun me sinne eksyttiin.
Mistähän täältä vapaata paikkaa löytyisi?!? Vapaat paikat on merkitty hyvin yleiseen tapaan, eli vihreä on vapaa ja punainen varattu. Merkintätapa on oikeastaan aika hyvä, mutta paikkoja todella vähän. Ja Lady on niin kankea satamamanöövereissä, että meinattiin ajaa väkisin muutaman soutajan yli, kun he taas eivät osanneet lukea meidän liikkeitä. Soutajia on paljon. Pieniä neljän-kuuden hengen veneitä. Menee kovaa, eikä yleensä käsitystä meriliikennesäännöistä. Varokaa siis soutajia. Niin ja noita jokilaivoja. Niitä pitää väistää, vaikka tilaa ei olisi. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Vain pari Tanskalaista kirosanaa soutajilta ja iloisia huiskutuksia turisteilta.
...jatkuu...
Kommentit
Lähetä kommentti