19.4.2014

Vahaa, olkapäätraumoja ja lasku

Viime viikon perjantaina alkoi perämiehen selässä tuntua outoa kipua. Olo oli vähän niin ja näin, mutta elämää oli jatkettava.
Sitten tuli lauantai ja järkyttävä flunssa hiipi vahvasti selän kautta otsalle ja siinä se oli. Viikonloppu kunnon flunssaa. Onneksi kelit oli vähän epämääräiset, joten ei ollut muutenkaan kiirettä veneelle kevät talkoisiin.
Maanantain jouduin vielä sairastamaan, mutta tiistaina kiidin aamupäivästä jo sisätilojen tuunaukseen.

Siinäpä sitten tolua ruiskuttelin pitkin ja poikin. Kannoin vettä ämpärillä veneeseen ja lämmitin sen vedenkeittimellä. (perämiehen sormista katoaa veri hämmentävän nopeasti ja toimintakyky katoaa jopa kesähelteillä)
Siinä toluhöyryjä haistellessa tuli taivaalta esiin aurinko. Aiwan samantien oli siis rynnättävä vahaushommiin. Jos jonkun olen veneillessä oppinut niin sen, että silloin pitää mennä kun on keliä.



Kömmin onnellisena auton peräkontille ja huomasin, ettei minulla ollutkaan vahauskonetta mukana. Se jäi siihen kotioven viereen. Käsipeleiksi meni.


Koska Lady on vähän vanha, sen gelcoat on jonkin verran huokoinen se imee itseensä likaa tehokkaasti.
 Lika ei siis lähde pelkällä vahalla vaan minun oli käytettävä rubbinkia. Ensin siis tehokas rubbinki ja sitten vahaa perään. Kädet lauloivat hoosiannaa vaikka käskin niiden pitää turpansa kiinni.


Ladya ei vahata yhdessä päivässä. Ei ehkä kahdessakaan. Kokonaissaldo oli noin yhdeksän tuntia. Yhdeksän tuntia armotona vahaamista. Apuna kone ja aurinko. Loppusilaukseksi vielä kovavaha.


Mutta kyllä siitä tuli hieno. Kyljestä voi peilata onko ripset kohdallaan.


Perjantaina oli vahaamiset vahattu ja tunnelma sellainen, että päätettiin tiputtaa vene vesille. Tiedättekö, se on jotain käsittämättömän mahtavaa. Upeeta, ihanaa ja kaunista.


Vene on nyt siis vesillä ja kesä voi alkaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti