Viikonloppu Vantaan Veneilijöiden vieraana

Viikko kului nopeasti. Ilmat lämpenivät ja torstaina alkoi olla selvää, että viikonlopustakin tulisi mahtava.
Suunnittelimme idän ihmeitä, sillä tuulet olisivat siihen suhteellisen suotuisat.
Naapurin rouva suostui hoitamaan kisaa, joten ei tarvitsisi sen kanssa veneessä ihmetellä.

Kipparin enomies on Vantaan Veneilijöissä ja heillä on tukikohta Onaksen saaressa. Tukikohtaa kutsutaan Edeniksi ja se on nimensä veroinen. Me emme ole siellä aiemmin käyneet, joten olimme iloisia meille täysin uudesta paikasta ja siitä, että saimme luvan vierailla siellä.

Perjantain lähtö oli jälleen niin villi, ettei siinä mitään valokuvia ehtinyt ottamaan. Leppoisasti koneella lasketellen lähdimme satamasta joskus vähän neljän jälkeen. Matkaan menisi neljästä viiteen tuntia, joten pikkukippari pääsisi yöunille ennen kuin olisimme perillä.

Sää oli onneksi mainio ja pääsimme pitkästä aikaa purjehtimaan spinaakkerilla. Oi, miten hienoa. Kovaa kyytiä kevyillä tuulilla ja siis niin mukavaa, kun ei ollut aaltoa. Tuuli kuitenkin kääntyi yllättäin tuuliennusteen mukaiseen suuntaan pohjoinen, ja spinaakkeri piti laskea alas. Lopun matkaa taitettiin mukavasti väliin purjein ja lopun koneella.

Perille päästiin yhdeksän jälkeen. Rannan grillipaikalla on joukko iloisia ihmisiä jotka ottivat meidät hymyssä suin vastaan. Itse jäin nukutuspuuhista sille tielle ja treffasin nukkumatin ajateltua aikaisemmin. Kippari, Leevi ja Wilma ottivat ilon irti ja paahtoivat pari leipää ennen kuin kömpivät yöunille.



Aamu oli ihmeellisen kaunis ja oli vaikea olla hymyilemättä. Loistavan aamiaisen jälkeen hiivin ulos kannelle ja olin mykistyä. Upea, kaunis ja mielettömän hieno paikka. Ja miten paljon veneitä!



Sen lisäksi sain iloiset huomenet joka veneestä ja olin kuin kotonani.




Edenissä on kulku tehty mahdollisimman helpoksi. Grillipaikka on veneiden edessä kalliolla, mutta siinä on mainio paikka valmistaa ruokaa, seurustella ja viettää aikaa.



Kallion päällä aukeaa metsä ja sen takana metsä. Mutta ennen metsää on lapsille rakennettu "ilmainen flowpark" eli pienehkö köysistä tehty rata sekä keinu.



Nuotiopaikalta oikealle veneiltä katsoen on viihtyisä kota, jossa on muutama pöytä illanistujaisia varten.



Kun matka jatkuu eteenpäin, tullaan saunalle joka on täynnä nerokkaita yksityiskohtia ja toiminnallisuuksia.

Saunalle tulee makea löylyvesi sadevesisaaveista talon sivuilla. Kylpemiseen käytetään merivettä, joka saadaan saunalle agrekaatin avulla. Vesi nostetaan saunan yläpuolella, rinteessä sijaitsevaan säiliöön josta se laskee omalla painollaan saunalle kylpijöille. Sen lämmitykseen on varattu säiliö, joka on kiukaan päällä. Siitä tulee seinän läpi pesuhuoneeseen pienempi säiliö jossa on hana. Pienempi täyttösäiliö on aavistuksen alempana kuin kiukaan päällä sijaitseva varsinainen lämminvesisäiliö. Lämminvesisäiliö täytetään pesuhuoneen puolella sijaitsevan täyttösäiliön kautta. Tällä systeemillä lämminvesi on turvallisesti toisella puolella, eikä kuuman veden kanssa tarvitse olla tekemisissä tarpeettomasti. Koska täyttösäiliö on alempana, se huolehtii ettei lämmivesisäiliötä saa liian täyteen ja että kuuma vesi tulee kylmän veden alta hanasta sujuvasti jokaisen käytettäväksi.



Saunan jälkeen kulkee polkuja jotka vievät toisten venekerhojen luokse. Onas on korkea saari, jonka laella kävellessä ohittaa muita veneseuroja ja näkymät merelle ovat upeat.

Syksy on tullut saareenkin. Joku oli saanut hienon kokoelman sieniä, mutta me emme sieneen päässeet tälläkään kertaa. Puolukkamättäät olivat upean punaisena ja jäljellä oli vielä muutama mustikka.





Vantaan Veneilijät pitävät paikasta hyvää huolta. Perinteikäs seura on aikanaan ollut suurehko ja sillä on ollut monipuolinen jäsenistö. Nykyisellään seuran jäsenistä on pulaa ja se kaipaa joukkoonsa uusia ihmisiä. Jo pelkästään Onaksessa sijaitseva tukikohta on sellainen seikka, jonka vuoksi tähän seuraan kannattaa harkita liittymistä, mutta myös ne ihmiset.



Aikaisemmin postasin, miten merellä alkaa olla pula niistä ihmisistä, jotka viettävät iltaa yhdessä ja niistä, jotka ottavat vastaan kun rantaudutaan. Enää ei olla yhdessä vastuussa, vaan jokainen huolehtii vain omistaan. Jutulle ei tulla ja mökötetään vain omissa veneissään. Ei täällä.

Täällä jokainen on tervetullut ja odotettu vieras. Aikaa vietetään yhdessä ilman kiirettä ja mitään odotuksia. Kun ilta saapuu, nuotiolle siirrytään seurustelemaan. Makkaraa paistetaan ja viiniä juodaan. Jutellaan, lauletaan ja nauretaan. Lapset on lapsia ja koirat koiria. Ihmiset on ihmisiä ja kaikki olemme saman arvoisia.



En siis voi olla suosittelematta Vantaan Veneilijöitä lämpimästi. Värikäs ja lämmin sekä ystävällinen jäsenistö toivottaa sinut rakkaudella tervetulleeksi seuraan.



Kiitos Ykä, kun kutsuit meidät Edeniin ja kiitos VaVe kun otitte meidät ilolla vastaan. Tätä viikonloppua emme unohda ja tulemme varmasti vielä vierailulle tai mistä sitä tietää, jos vaikka liittyisimme seuraankin.