6.8.2013

Puumala - Hietasaari

Aamu aukeni ihan kohtuullisen kauniina Puumalassa. Olisi siirryttävä taas eteenpäin ja suunnata Lappeenrantaan päin, kohti Hietasaarta. 

Puumalassa pitäisi vielä tankata ja tyhjentää septi. Jännä, miten täälläkään ei tarvitse septille juuri koskaan jonottaa. Jännää on myös se, miten tehokkaita täällä on nämä septintyhjennykset. Jopa käsin veivattava, kelluva tyhjennys on tehokkaampi, kuin yksikään merellä olevista tyhjennysasemista.

Parin kankeat satamamoovit ja pääsimme tankkaamaan. Reipas huoltoaseman henkilö tuli ponnekkaasti tankkaamaan meidän kahdenkymmenen litran kanisteria, joka kyllä tuntui vähän huvittavalta, kun juuri tankattu vene oli isohko moottorivene johon meni varmaan parisataa litraa... No, mutta onhan se asiakaspalvelua. Ei tarvitse enää, kuin kantaa täysi kanisteri veneeseen, kun nuori mies oli sen ensin tyhjänä kantanut letkulle (joka olisi riittänyt veneen viereenkin asti, jolloin täyden kanisterin olisi voinut vain nostaa laidan yli takaisin veneeseen, kun nyt se itse piti kantaa täytenä koko laiturin matka takaisin.).

Sitten septille ja mars matkaan. Tuuli oli ihana ja pääsimme vihdoin purjeilla hyvään slööriin. Aika jees sanon minä. Muutaman nautinnollisen purjehdustunnin jälkeen oli se hetki, kun aletaan valmistautua rantautumiseen, eli fendareita kaivamaan. Kippari avasi takaluukun, jotta voisimme Leevin kanssa kaivella köysiä keulaan. Kipparin suusta pääsi; "Voi VI**U! Se kanisteri jäi Puumalaan!". Haha... no niinpä jäi. Kippari oli luullut minun nostaneen sen veneeseen, kun olin pyllistellyt takaluukulla syystä taikka toisesta. Minä taas huolehdin vesitankin täyttämisestä, enkä kiinnittänyt tankkaamiseen mitään huomiota.


Eipä huolta. Soitin samoin tein Puumalan Nesteelle ja ystävällinen, mutta vähän "pönttö" nuori mies kertoi kollegansa nostaneen kanisterin taakse talteen. Huh. Nyt pitäisi enää keksiä se meille Hietasaareen. Pyysin ystävällisesti kyselemään, josko joku olisi tulossa tännepäin ja voisi tuoda kanisterin meille samalla. Nuorimies lupasi sen tehdä (en usko, että kuitenkaan teki niin). Heti miten tuli mieleen, että ne entiset seurakaverit olivat mahdollisesti vielä Puumalassa ja he olivat tulossa myös Lappeenrannan suuntaan. Soitin sen veneen kipparille, mutta hepä olivat myös jo hyvässä matkassa, tosin kohti Hietasaaria hekin. Vähän aikaa hikioilimme, kunnes muistin, että rakas sisareni oli jostain syystä menossa Puumalaan muutaman päivän päästä ja että hän ja hänen valloittava perheensä olisi sen jälkeen lauantaina Lappeenrannassa. Viestiä siskolle ja kaikki oli taas kunnossa! Lauantaina saisimme kanisterin takaisin ja samalla pääsisi vähän sukuloimaan.


Niinpä rantauduimme helpottuneina ja vähän huvittuneinta Hietasaareen. Aijoitus oli loistava, sillä veimme toiseksi viimeisen paikan purjeveneelle. Rantahiekkaan pystyi vielä veneitä tosi tuuppaamaan ja olemmekin tämän reissun aikana nähneet mitä mielenkiintoisempia tapoja rantautua. Nytkin ankkurit lentelivät rantahiekkaan melko villin näköisöesti. Hauskaa sitä oli katella.


Hietasaari on ihana paikka. Täällä on vakituisesti koko kesän asuttavia veneitä muutama, mutta se on ainoastaan positiivinen asia. Tämä porukka ei ole ehkä kaikkein seurallisin, mutta saaresta pidetään erittäin hyvää huolta. Kippari osallistui seuraavana aamuna puusavottaan, kun "vakiasukas" pisteli sähkösahalla puut nippuun ja loput jakelivat niitä sekä saunalle, että keittokatokselle. 


Keittokatoksella oli kaikki mahdolliset työvälineet, jotta ruoanlaitto ei olisi niistä kiinni. Ei tarvittu kuin raaka-aineet.

Täällä viihtyy ainakin näin viikolla. Viikonloput on kuulemma kovinkin metelintäyteisiä ja väritetty raskaalla alkoholinkäytöllä. Tämä on varmasti näin, sillä tämä tukikohta on hyvin lähellä Lappeenrantaa ja on niin hyvin hoidettu, että mikäs täällä ollessa. Onhan täällä upeat marjametsät ja sisäjärvikin.

Sitäpaitsi... täällä oli iso kasa lapsia. Laiturilla oli kovat kalakisat ja plkinnoiksi kaivettiin mitä ikinä veneistä löytyikään. Hauskaa ja taas pari onnellista lasta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti