Uusikaupunki!

Uusikaupunki on saavuttaessa mielenkiintoinen, sillä mereltä tultaessa sen edessä sijaitsee saari, joka kauempaa katsottuna näyttää aivan maastopalon raiskaamalta. Kun lähemmäksi pääsee, näkee selvästi, ettei raiskaaja ole tulipalo vaan Merimetso.

Ei nyt ollut niin isoa putkea mulla, että olisin saanut parempaa kuvaa tästä saaresta. Ihan näkemisen ja haistamisen arvoinen. Tosin haju ei edä vertoja Kuressaaren väylälle, joka on lintujen pesimä aluetta. Siellä muuten haisee.

 

Sitten itse Uuteenkaupunkiin. Satama sijaitsee ihan keskustan tuntumassa. Sen liepeillä on paljon ravintoloita joissa dinneröidä ja ottaa ehkä muutama terassi olut.

 

Uudenkaupungin satama on palkittu muutamia kertoja parhaana vierasvenesatamana ja se on kyllä maineensa veroinen. Idyllinen paikka, jossa on sauna, pesutupa, vessat, sika hyviä munkkeja kahvilassa ja ravintola. Löytyy myös kalakauppa ja leipomo.

 

Torilla oli kuhinaa kun saavuimme hyvässä kelissä kaupunkiin.

 

Satama on iso ja siellä oli nytkin hyvin tilaa. Seuraava päivä olisi sadepäivä jonka viettäisimme kaupoilla (kaupassa) ja pesutuvassa.  Tässä kohdassa pakko mainita mainio pesutupa jossa koneellinen pyykkiä maksoi kolme euroa ja kuivausrumpu on ilmainen. Kaksi konetta, kaksi rumpua.

Kaupungissa on rauhallinen tunnelma ja se välittyi aina apteekkiin asti. Siellä sitä istuttiin kiltisti penkissä, kun täti pohti ääneen, käyskenteli käytävällä ja keksi lainat naapuriapteekista lääkettä, että sain sen halvemmalla. Parasta palvelua ikinä. Oikeasti. Vanhan apteekin henkilökunta ansaitsee kiitoksen.

Pakkahuone piti huolta vierasvenesatamasta. Pakkahuoneella oli myös ulkoravintola sekä kahvila. Me olemme muuten melkein julkkiksia, kun aamuteevee kuvasi rannassa aamun lähetyksensä. Meiltä näkyi nippa ja nappa sprayhood ja puominsuoja.

 

Pakkahuoneen ravintolassa oli pieni, mutta tehokas meny. Kolme perheestä tilasi silakat kouruperunoilla ja chilimajoneesilla. Yksi tilasi ceacar salaatti pizzan ja yksi pelkät kouruperunat kurkkumajoneesilla. Mitä sitten

 on kouruperunat? No... 

 

Ne ovat koverrettuja perunakouruja. Ranskiksia siis. Kaikki emmeet tulivat nopeasti ja maistuivat ihan törkeän hyvältä. Niitä oli myös kohtuullisesti.

Alla pala historiaa. Ihanaa, että se on säilytetty ja että puhelimella voi vielä soittaa. Tosin vain hätäpuheluita, mutta se on kuitenkin toiminnassa.

Kaiken kaikkiaan meistä jokainen piti omalla tavallaan Uudestakaupungista. Siellä oli jokaiselle jotakin ja se oli taskuunsopivan kokoinen.