6.8.2017

Haapsalun ikuinen sunnuntai

 

Olemme käyneet Haapsalussa useita kertoja ja aina vaan se on yhtä ihana ja yllätyksellinen.


Haapsalussa kannattaa käydä vanhoilla Venäläisillä raunioilla, jotka sijaitsevat niemenkärjessä juuri ennen kalastaja- ja vierasvenesatamia. Siellä aistii hyvin Venäjän vallan tunnelman. Jos ei muuta, niin paikka on melko kuvauksellinen. Nämä kuvat ovat vanhimman lapsesni Leevin ottamia.







 Olemme lähes joka kerta olleet GHM:n (Grand Holm Marina) satamassa. Se on näistä Haapsalun kolmesta vierasvenesatamasta, jotka sijaitsevat vierekkäin, edullisin paikka. Hintaan kuuluu sähkö ja suihkut.  Hinta meiltä on 20€. Satamassa on myös ravintola, josta saa ihan hyvää ruokaa ja tietty, kylmää juomaa. Pesukone ja kuivauskaappi löytyy myös ja hinta on 5€/kone. Meille vinkattiin myös saunasta ja poreammeesta, mutta emme tällä kertaa käyttäneet hyväksemme tuota palvelua. Hinta saunalle kertyi 35€/h





Haapsalu on kaupunki, jossa on aina sunnuntai. Liikkeet ovat toki auki, mutta väkeä on vähän ja kylä on hiljainen.


Nähtävyyksiäkin löytyy. Tämä penkki soittaa Tsaikovskin sävelmää, jota hän viimeisteli Haapsalussa vieraillessaan.


Uimarantoja on peräti kolme. Tämä alla on niistä suuren puiston yhteydessä ja se on siksi kovin suosittu. Kuvan otto päivänä rannalla ei ollut yhtään uimaria, mutta puistossa oli runsaasti lapsia. Syykin selvisi...


Kylällä, lähellä uimarantaa ja puistoa oli jonkin sortin lasten messut meneillään. Messujen ehdoton vetonaula oli kolme dinosauriiksi pukeutunutta taiteilijaa sekä näiden kolmen uskomattoman kauniin, mutta vähän ehkä pelottavankin eläimen kouluttaja, jota nuorimmainen kutsui heti Pahattareksi.


Sekä Pahatar, että eläimet kulkivat puujaloin. Todella taidokasta esiintymistä. 



Paikallinen remonttifirma piti pientä puuhapistettä lapsille. Nämä innokkaat puuhaastelijat saivat maalata aitoja ja linnunpesiä.



Kun messualue oli koluttu, ponit silitetty, marsuja säikähdetty, Pahatarta pelätty, niin oli aika siirtyä terdelle.






Haapsalussa on kylän "sykkeestä" vähän sivussa lasten ja nuorten keskus, jonka pihalla on muutama kiipeilyteline, kuntoiluväline sekä koripallokenttä. Päätimme pitää "kesäkisat" ja kisailla pituushyppyä kiipeilytelineeltä. Minä toimin tuomarina.


Tuomarointi on raskasta joskus.


Kävimme täällä viimekesänäkin. Silloin ei ollut tuota ihastuttavaa pientä höyrylaivaa, joka tekee tilausmatkoja pienellä lahdella. Aika söötti.




Kaiken kaikkiaan Haaplsalu oli sen 16,5 H merimatkan veroinen, vaikka matkalla pikkumiehelle tulikin hiukan huono olo. Aallokko oli sen verran vellova. Mutta siitä selvittiin ja tämä kylä valloitti sydämemme jälleen kerran.

2 kommenttia: