Lady Gracen blogikirja.

Vanhaa venettä on hyvä vahata huolellisesti ja mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän. Jätin viime kesätä vahaamatta sitloodan huolellisesti ja tällä viikolla olen sitten hiki hatussa koittanut paikkailla viime kesän jälkiä. Vanha gelcoat on huokoista ja imee itseensä ilmansaasteita ja uv-säteilyä kuin sieni. Niinpä laatikko olikin täynnä mustia pilkkuja joista osa ei lähde enää koskaan pois. Ei kuitenkaan huolta. Tein sille saman käsittelyn, kuin kyljille. Ensin poistin pinttyneen lian rubbingilla, sitten vahaa reilusti ja lopuksi vielä kovavaha. Sillä sen uskoisi jaksavan kesän yli. Uskokaa tai älkää, mutta pidemmässä juoksussa se vahaaminen kyllä kannattaa. Se pidentää veneen ikää ja onhan sitä vanhaa haahkaa ilo katsella, kun on kiilto pinnassa. Huomioitavaa on kuitenkin, ettei grippejä saa vahata missään nimessä tai käy niin, ettei tossu enää pidäkään ja lipeää mereen useammin kuin oli tarkoitus. Kuvaa ei nyt ole, sillä minä onneton jätin kameran joka kerta kotiin. Mut...

Tämä on niitä päiviä mitä odotetaan talvella kuin kuumeinen kissa. Masto oli peiteltynä EPS:n satamassa ja se oli talvehtinut oikein hyvin. Tänä vuonna kukaan ei lainannut sakkeleita tai muita melko tärkeitä osia, vaan se sai levätä talven yli koskemattomana. (Yhtenä vuonna mastosta pöllittiin talven aikana etustaagin t-kappale joka kiinnitetään mastoon) o_O   Apumies (velimies) ja minä vahasimme maston, mutta tällä kertaa älysimme jättää veneen sisälle tulevan osan vahaamatta. Tämän pointti aukeaa kaikille niille, jotka ovat viettäneet aikaa purjeveneen sisätiloissa seilin aikana. (Purjeveneessä, jossa masto menee kannen läpi.). Antennikin on kiinni. Maston nostaminen on helppoa silloin, kun on mukana osaavia tyyppejä kuten kuvassa alla. Tämän kaverin on parempi asua hollilla for eva tai ainakin niin kauan, kun meidän mastoja nostellaan. Kiitos myös perämiehen pikkuveljelle. Duunaaminen ei lopu siihen, kun masto on ylhäällä. Vielä uupuu puomi j...

Viime viikon perjantaina alkoi perämiehen selässä tuntua outoa kipua. Olo oli vähän niin ja näin, mutta elämää oli jatkettava. Sitten tuli lauantai ja järkyttävä flunssa hiipi vahvasti selän kautta otsalle ja siinä se oli. Viikonloppu kunnon flunssaa. Onneksi kelit oli vähän epämääräiset, joten ei ollut muutenkaan kiirettä veneelle kevät talkoisiin. Maanantain jouduin vielä sairastamaan, mutta tiistaina kiidin aamupäivästä jo sisätilojen tuunaukseen. Siinäpä sitten tolua ruiskuttelin pitkin ja poikin. Kannoin vettä ämpärillä veneeseen ja lämmitin sen vedenkeittimellä. (perämiehen sormista katoaa veri hämmentävän nopeasti ja toimintakyky katoaa jopa kesähelteillä) Siinä toluhöyryjä haistellessa tuli taivaalta esiin aurinko. Aiwan samantien oli siis rynnättävä vahaushommiin. Jos jonkun olen veneillessä oppinut niin sen, että silloin pitää mennä kun on keliä. Kömmin onnellisena auton peräkontille ja huomasin, ettei minulla ollutkaan vahauskonetta mukana. Se jäi ...