Lady Grace on vesillä!

Nyt se kaunokainen on vesillä.

Viimeisen viikon aikana on tehty kilotolkulla töitä, että saadaan Lady laskettua vesille ja joka kevään starttipurjehdus Tallinnaan voitaisiin suorittaa.


Mutaman pitkän illan tuloksena maalattiin myrkyt pohjaan ja lakattiin kannen tiikkiosat uudelleen. Monta muuta pikkuhommaakin tuli tehtyä. Kuvassa olevat luukut on työstetty viime keväänä, mutta luukun pielet Kippari lakkasi menneellä viikolla.



Pitkät illat Kipparilla veneellä ja pitkät illat pikkukipparin kanssa kotona tuottivat tulosta. Kotimme uusi piha sai usean ei nipun haravointijätettä, ja muutaman kilometrin verran hyötyliikuntaa, kun pikkukippari yritti karkailla omille teilleen. Satamassa taas Lady oli vahausta, ja uuden potkurin asennusta vaille valmis vesille laskuun.


Viikonloppuna sitten mentiin ensin EPS:in talkoisiin haravoimaan käsivarret lämpimiksi. Siitä kiiitoksena saimme seuran yli hienot lippalakit! Kiva kiitos siitä, että sai juoruta hyvän ystävän kanssa, liikkua ja olla ulkona.

Talkoiluiden jälkeen hopeinen ratsumme kiisi Suomenojalle, ja pääsimme ns.vetelemään kylkiä, eli pesu ja vahauspuuhiin. Kuvassa alla Suomenojan asfalttiin maalattu nopeusrajoitus!



Rouva otti ja ahkeroi reilusti toista tuntia. Huomasimme, että viimekesän Puolan järvet ja likaiset joet oli jättäneet niin tiukan keltaisen kylkilinjan, ettei se ihan kevyellä hinkkaamisella lähtenyt. Ei cleanerista ollut mihinkään...



Itseasiassa meillä on vahaamiseen myös kone, joten ei tarvitse ihan niin armottomasti hangata. Keltainen ei kuitenkaan lähtenyt, vaikka kuinka hemmetin hienosti hieroin. Tiukoista myrkyistä huolimatta tulosta ei oikein syntynyt ja ajattelin jo harmissani, että tänä kesänä Lady on vähän kellertävä. Suunnittelin, että kotiin päästyäni alan googlettamaan sellaista myrkkyä joka toimisi.


Alla kuvassa kesälaitumelle siirtyvät uskolliset pressunpainot.


Kippari juoksi tällä välin sataman venetarvikepuotiin, ja haki sieltä kovinta kamaa mitä löytyi, mutta eipä se litku ollut yhtään sen tehokaampaa kuin ne muutkaan. Kippari kokeili jopa kloritea, mutta se vain haisi ja laikut muuttuivat vielä rumemmiksi.

Keskimmäinen kippari kiipeilee vanhalla rutiinilla veneessä.



Aloitin cleanerilla työstämisen perästä ja kun keula häämötti, oli hartiat ja käsivärret jo aivan tulessa.
Tässä vaiheessa Kippari sai kuningasajatuksen! Meillä on pieni määrä veneen pesuun tarkoitettu oksaalihappoa jäljellä kun olemme usein pesseet sillä veneen kantta.
No mikä, ettei se kylkiin käy??
Ja ihmeaine!
Sillä lähti kaikki keltaiset jokitahrat ja tummat nokitahrat. Jipii! Ei haitannut yhtään, vaikka pari tuntia tuli turhaan hierottuakin. Ripaus jauhetta pieneen määrään vettä, töhnää rättiin ja kevyellä pyyhinnällä lähti kaikki jäljet.
Käsittelimme näin molemmat kyljet ja huuhtelimme harjalla ja vedellä. Satamassa ei vielä olleet vedet päällä, joten nekin piti kantaa sataman toisesta päästä olevasta letkusta ämpäreillä. Auts. Käsivarret kilometrin mittaisina ja pahasti irvistellen kannoin ensimäiset ämpärit, mutta sitten sapui pelastava enkeli Katinka, joka kantoi toisen setin vettä. Kiitos Katinka!
Verta, hikeä ja kyynelia sekä muutama olut ja vene on taas valkokylkinen.



Ehdimme vahata toisen kyljen kun pikkukippari heräsi ja oli pakko pitää lounastauko. Sen jälkeen kello lähenteli jo aika myöhää ja siivosimme paikat, että pääsisimme saunan lämmittämiseen.



Sunnuntaina Kippari meni sitten ihan itsekseen satamaan ja toiveissa oli, että joku toisen veneen laskevista kuskeista ehtisi laskea Gracen samalla keikauksella.
Ladyn toinen kylki sai vahan, potkuri asennettiin paikoilleen ja kasa muuta pikkuhommaa tuli tehtyä. Satamassa hääri sunnuntain kunniaksi muutamakin nosturi, ja kuinka ollakaan yhdellä oli Lady Gracen mentävä reikä aikataulussa!


Vaikka minä en päässyt räpsimään kuvia, niin hyvä ystäväni ja meidän veneilevän ystäväperheen emäntä Katinka oli paikan päällä, ja kuvasi puolestani tätä jokaisen kevään kohokohtaa. Taas kiitos Katinkalle!
 


Ladyn kaikki 40 jalkaa, eivät mahdu lavetille ilman pientä säätöä. Miten niin pieni vene, voi olla niin suuri?? 


Keskimmäinen kippari oli mukana tarkastamassa, että kaikki menee kirjan mukaan elikkäs By The Book. 


Ensimmäiset savut koneesta vesillä. Luonnollisesti konetta oli testattu jo maissa. Toimii.

Kohta kilahti Rouvan puhelin johon tuli tekstiviestillä kuva vesillä lepäävästä ilmiömäisen kauniista Gracesta. Vois sitä iloa ja onnea ja kateutta...

Minä ja pikkukippari olimme ehkä vähän kateelllisia, kun emme päässeet veneilemään ollenkaan. Jos kohta Grace siirrettiin vain talviteloilta kesälaitumelle, niin silti!

Siellä se nyt lepää ja tästä alkaa valmistelut helatorstain purjehdukseen. Grace lähtee helatorstaina Tallinnaan perinteiselle kevät reisulle. Kylmää se tulee olemaan, mutta so not! Sinne on mentävä!

Kommentit

  1. Kyllä se on Lady hieno ja elementissään nyt kun pääsi jo vesille =D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kifskär itäsatama, Merikarhut

Matgruvan, Tammisaaren kansallispuisto. Merikarhut

Irisholm. Oi mikä paratiisi!