Marikarhu!

Moikka.

On kulunut hurjan pitkä aika, kun olen viimeksi kirjoitellut tätä blogia.

Syitä on monia, mutta pääasia on se, että nyt sitä tekstiä syntyy ja voin taas viritellä Lady Gracen tunnelmia tänne.

Aloitetaan viimeisestä viikonlopusta pienellä koukulla menneestä.

Laskimme veneen pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Kylmää kyytiä, joten emme ihan hirveästi vielä purjehtineet. Meillä oli myös juhlat yhtenä viikonloppuna kun, me olemme kipparin kanssa olleet yhdessä jo kaksikymmentä vuotta ja se on selvästi juhlan paikka. Juhlat olivat ihanat, kiitos kaikille osallistuneille ja talkooporukalle.

Mutta ennen tätä aikaisin keväällä saimme tietää, että meidät on hyväksytty Merikarhujen jäseneksi.

Merikarhut on suomen suurin matkapurjehtijoiden yhteinen yhdistys. Sillä on yli kaksikymmentä omaa tukikohtaa pitkin Itämerta. Talvisin Merikarhut järjestävät erilaisia vierailuja ja koulutusiltoja ja kesällä nautitaan purjehduksesta yhteisissä tapaamisissa, eskaadereissa ja perheen piirissä.

Toissa viikonloppuna tutustuimme ensimäistä kertaa Merikarhujen tukikohtaan. Saari isäntä ja emäntä kuljettivat meidät läpi saaren ja kertoilivat saaren säännöistä. Säännöt voivat ensin tuntua kummallisilta, mutta loppujen lopuksi niiden takaa löytyy luonnonsuojelulliset seikat, takuu siitä, että jokainen mahtuu mukaan sekä monia muita tärkeitä asioita. Merikarhu satamassa ei koskaan ole täyttä, joten ei tarvitse pelätä, ettei mahdu joukkoon. Joku on aina vastassa ja neuvomassa mihin voi rantautua.

Viime viikonloppu vietettiin jälleen Merikarhusatamassa Skrobbanilla talkkoillen. Tulimme lauantaina aaamupäivästä konemarssilla satamaan ja saimme vielä mainion paikan laiturilla. pelkäsin, että laiturit on nin täynnä, että joudumme kulkemaan jonkun toisen veneen kautta, mutta pelko oli turha. Vaikka satama oli pursuavan täynnä, löytyi sieltä vielä muutama paikka meidän kapealle Ladylle.

Olimme paikalla joskus kymmenen aikaan ja Kippari ryntäsi heti hommiin. Minä ja pikku-ukko aloimme pelata jalkapalloa pienellä aukealla saaren keskellä. 

Ne olivat kyllä elämäni parhaiten järjestetyt talkoot. Kiitos isännille ja emännille!

Kun talkoot olivat puolessa päivässä, nostettiin juhlaliput ja näkymä oli upea. Myös me nostimme juhlaliput, mutta liput olivat aivan miten sattuu. Meidän juhlaliput pitää napoa yhteen ja ne olivat lähtökohtaisestikin väärässä järjestyksessä, emmekä me tienneet miten tuo järjestys meni. Asia häiritsi minua kohtuullisen paljon, mutta koska niiden uudelleen järjestäminen olisi ollut aivan mahdoton tehtävä, annettiin niiden lepattaa tuulessa väärästä järjestyksestä huolimatta.

No nyt on juhlaliput navottu uudelleen oikeaan järjestykseen. Kiitos Wikipedialle avusta.

Saarihan on itsessään upea kallioinen saari jolla pesii niin minkki kuin haahkatkin. Näimmekin muutamia haahkoja pesimässä ja valitettavasti näimme minkin tekemiä tuhotöitä hylätyissä pesissä.

Skrobban on erittäin suojaisa ja sijaitsee Kirkkonummen edustalla melko ulkona. Merikarhut omistavat saariryhmästä myös Linlandetin saaret. Vastapäätä on uudenmaan virkistysalueyhdistyksen suosittu kohde Bylandet. Saari löytyy omalla nimellään satelliittikuvista Google mapsilla.

Pikkuihminen halusi välttämättä pitää aurinkoisena päivänä kumisaappaita, jos vastaan tulee kyy. Kuulimme kuitenkin, ettei saarella todennäköisesti ole kyitä.

Sen sijaan saarella kukki ihastuttavia keto-orvokkeja. Niitä oli pilvin pimein ja laskimme niitä kilpaa.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan ihana ja leppoisa. Illalla katsottiin Suomen peliä kisakatsomossa luotsituvalla. Valitettavasti maamme jääkiekkojoukkue hävisi hyvälle vastustajalle, joten me kömmimme pikkuihmisen kanssa pikkuisen pettyneinä lämpimään veneeseen uinumaan.

Sunnuntaina heräsimme jälleen ihan uskomattman hienoon säähän. Olimme jouten pitkälle päivään, kunnes tuuli virisi niin, että pääsimme etenemään spinaakkerin kanssa. Se ei kuitenkaan ollut ihan sujuvaa tuo spinaakkerin nosto/lasku. Sukka jumitti ylösnostettaessa ja laskettaessa se ei suostunut tulemaan alas. Jouduimme laskemaan purjeen avoimena mereen, jotta saimme kauhottua sen veneeseen. Oli lähellä, ettei se uinut veneen alle. Onneksi kaikki kuitenkin meni loppujen lopuksi putkeen. Otimme märän spinaakkerin kotiin mukaan ja askartelimme sen kanssa tuossa pihalla kun yritimme selvittää sotkuun menneitä naruja. Nyt sen pitäisi olla kunnossa seuraavaa myötätuulta varten.

Eli siis ihana viikonloppu kaiken kaikkiaan. Kiitos kaikille siitä. Nyt, hyvää loppupäivää sinulle. Aurinkoisia kelejä toivotellen,

Elli