Lady Gracen blogikirja.

Ilta vaihtui yöhön lasten kikattaessa sokerihumalaa. Perämies kärsi armottomasta migreenistä ja joutui luovuttamaan ennen koko muuta miehistöä.  Kun koko muu pesue nukkui humalaista untaan, Kippari istui yksin ja kuunteli yön ääntä. Öinen meri oli hiljainen, mutta ei eloton. Rahtilaivat kulkevat taivaltaan läpi yön, myrskyn ja hiljaisuuden. Itämeri oli salamyhkäinen ja tuuleton. Se kuiskutteli Kipparin korvaan rauhallisia laulujaan ja kun Kipparin voimat eivät enää riittäneet vastustamaan unen seireenejä, kuitsuttiin hätiin perämies. Yö on tälle venekunnalle lahja jonka otamme kiitollisina vastaan. Silloin ei itketä, huudeta, ei kinata. Yöllä ollaan hiljaa. Silloin kuunnellaan, annetaan ajatusten kulkea vapaasti omilla poluillaan. Nähdään jokainen lintu ja liike, kuullaan jokainen laulu ja laineen hiljainen kohina. Monen rentouttavan tunnin jälkeen saavuimme Dirhamin satamaan. Puoli kuusi aamulla perämies sekä nokosiltaan herännyt Kippari kömpi punkkaan ja sulki...

Kevät ja tämä alkukesä on ollut niin kylmä, ettemme ole veneilleet juuri lainkaan. Aikaisin keväällä kestää pienen kylmyyden kun tietää, että kyllä se keli siitä lämpenee. No ei ole lämmennyt. Kippari vei joukon urheita sotureita Tallinnaan tutustumaan niin rata-autoiluun kuin keilan kaatoon. Sen jälkeen ei ole Lady liikkunut. Tämäkin liikutus tapahtui jo helatorstain pitkinä vapaina. Nyt kuitenkin on aika pakata kamppeet ja siirtää ajatukset kohti kesälomaa. Saimaa ja läntinen meri jäivät kakkoseksi etelän lämmölle. Olemme aiwan vakuuttuneita siitä, että Riianlahti on lämmin ja lähes helteinen kohde ja sitä me nyt tarvitsemme. Reittisuunnitelma valmistuu merimailien mukaan ja tarkentuu aina pilvenhattaroita peilaten. Riianlahti on meille tuttu. Olemme purjehtineet sen yhden kerran kokonaisuudessaan. Pysähdyimme jokaisessa satamassa ja huomasimme, ettei se todellakaan ole tarpeellista. Joka satamaan ei kannata mennä! :D Sitäkin useammin olemme kuitenkin sivuuttaneet sitä ja vi...