Lady nousee tänään talvea odottamaan.

Tänään nousee Lady talviteloille. Surullista, mutta kausi on meidän osalta ohi. Upea kesä päättyi upeaan syksyyn. Tulevalle kesälle jäi hyvä fiilis ja nälkä. Saimaa kutsuu!


Veneily on ehdottomasti niitä rentouttavimpia asioita mitä tiedän. Talveen pitää aina keksiä vastaavaa terapiaa ja toki se löytyy pitkälle yhdessäolosta, kynttilöistä ja minun intohimosta, teestä.


Normaalit talveen valmistautumiset käynnistyvät välittömästi kun vene on ylhäällä. Joitain ennakoivia töitä on jo tehty ja loput käynnistyvät tänään. Olemme vahanneet kyljet joka syksy, huoltaneet moottorin, pesseet ja puunanneet, irroittaneet joskus potkuria, joskus jotain muuta. Tänä vuonna elektroniikkaa ja sellaista.


Yksi minun lempipuuhista on hukuttaa kaikki se tavara joka veneeseen kauden ajaksi menee. Se pitää hukuttaa ympäri taloa ja silti se tursuaa joka paikasta. Tänä vuonna otin tavoitteeksi hävittää kaiken, jota emme ole tarvinneet edelliseen kahteen kauteen ja näin saisin tilaa käytössä oleville tavaroille... menestys on ollut heikohko.


Kaikki kaikessa, veneily on pop ja mieli on kirkas. Hilataan ne yliraskaat pressut Ladyn peitoksi kaikken puunausten jälkeen ja odotellaan tyytyväisinä seuraavan kauden alkua.

Blogikirja jää näin myös talvitelakalle. Palataan keväällä virkeinä ja leävänneinä!
Kiitos kuluneesta kaudesta, kuitti.


Elli ja muu jengi.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kifskär itäsatama, Merikarhut

Kuva
Kifskär sijaitsee Hanko-Utö väylän pohjoispuolella Hiittisten saaristossa. Tässä saaressa on sekä itäsatama (jossa me olimme) sekä länsisatama. TÄmä hyvä, silloin voi valit sataman tuulen mukaan.   Luonto on hämmentävän kaunista täälläkin. Pidän tästä Merikarhujen tavasta ajatella. Suojella luontoa niin, että siitä on iloa vielä seuraavillekin sukupolville.  Ja mikä huippua, saaret on roskattomia. Eli minkä tuot, sen viet. Täällä on tiskikatokset, joissa on ihanan helppoa tiskata päivän astiat. Tästä minä pidän. Ei yhtään tiskivettä mereen.   Kifskärissä on kaksi saunaa joista toisesta kuva alla. Saunoista huomaan, että otan liian vähän (eli en ollenkaan) kuvia. Koitan ryhdistäytyä siinä.    Kifskäristä ei olekaan mitään tarinaa kerrottavana, mutta sen voin sanoa, että minä viihdyin täällä(kin). Täällä oli ihan kesä sää!    Tämän saaren erikoisuuksiin kuuluu sisääntulo itäsatamaan. Se huimaa vielä poislähti...
Lue lisää

Matgruvan, Tammisaaren kansallispuisto. Merikarhut

Kuva
Kesäloma on alkanut! Jei! Tänä kesänä ainoa suunnitelma oli saaristomeri ja Merikarhujen saaritukikohdat. Perjantaina otettiin köydet irti ja nokka kohti Sgrubbania. Nooh, siitäpä ei nyt ole kuvia laittaa, kun siitä on jo täälläkin muutama. Mutta teille uusille lukijoille hiukan meidän taustaa. Me olemme viisihenkinen perhe Kirkkonummelta. Vene lepää Espoossa Espoon pursiseuralla. Lapset ovat 6, 13 ja 16 vuotiaita ja melko vilkkaita. Me aikuiset olemme noh, aikuisia. :) Eli meillä purjehditaan mahdollisimman lapsiystävällisesti. Toki, jokainen noista natiaisista on jo purjehtinut yhtenä kesänä mm. Itämeren ympäri. Eli kokeneita purjehtijoita nuo. Mutta varsinaiseen ensimmäiseen tukikohtaan, joka oli Matgruvan. Matgruvan on meille uusi satama (niin kuin tänä kesänä karhunosa  ;)). Se sijaitsee sisemmän Hanko-Helsinki väylän varrella.   Satamasta löytyy itä ja länsi puoli. Satamat ovat erittäin suojaisat, kuten lähes kaikki nämä Karhujen tukikohdat. ...
Lue lisää

Irisholm. Oi mikä paratiisi!

Kuva
Tämä Merikarhujen satama sijaitsee Iniön saaristossa, luoteisosassa Åsehomlin länsipuolella Bergholm-nimisen saaren eteläpäässä. Jätimme Uudenkaupungin hyvillä mielin. Jälleen nätti purjehduspäivä. Onko vähän tylsää lukea näitä meidän päivityksiä, kun aina on vaan niin nättiä, notta. Irisholma oli meille yllättävän kiva rantautua. Meillä kun on tuo rahtilaiva niin se vaatii aina oman tilansa ja tilannetajunsa.   Tiedätteks te sen, kun on purjehtinut koko pitkän päivän ja kaipaat wc:tä enemmän kuin ruokaa nälkävuosina. Silloin oppii arvostamaan näitä Karhujen satamia, joissa on yleisesti ottaen huikeen hienot fasiliteetit. Kiitos niistä kuuluu ihan ekaksi emännille ja isännille sekä kaikille niitä hyvin käyttäville. Minä ja perheeni kiitämme. Tämä saari on hiukan vaikekulkuinen. Täällä ei ole niin tallattuja polkuja, joten vähän joutuu rämpimään, mutta. Se kannattaa! Lyhyen rämpimisen jälkeen avautuu upeat kalliot. Alla kuvamuisteloita. ...
Lue lisää