Helatorstain perinteinen Tallinna

Helatorstai on meille perinteinen purjehdusviikonloppu. Olemme jo useamman kerran tehneet matkan Tallinnaan ja aina ESS Kalev Jahtklubin vieraslaituriin. 

Tallinna on nähty ja koettu moneen kertaan. Silti sillä on annettavaa joka vuosi.Yksi jutun jujuista on se, että joka toisena vuonna Kippari vie risteilylle nipun kokemattomia purjehtijoita. Ne reissut on aina hiukan kosteita ja ehkä aavistuksen erilaisia, kuin sitten ne joka toiset vuodet, jolloin minä ja Kippari teemme laaturisteilyn ilman muuta miehistöä.

Tallinnassa on muutakin, kuin Tallinna. Tällä kertaa meidän piti mennä katsomaan remontoitu Teletorni ja ajamaan mickroautoilla, mutta koska meillä ei koskaan ole mitään suunnitelmia, ei nämäkään suunnitelman pitäneet.

Sen sijaan nautimme lämpimästä ilmasta, tiukasta sumusta ja hyvästä seurasta. 

ESS Kalev on perinteikäs paikka. Vieressä sijaitseva Pirita Top ei ole läheskään niin viehettävä ja viihtyisä, kuin naapurisatama. Silti sen laiturit täyttyvät Suomalaisista turisteista tasaiseen, sillä se on Tallinnan keskustassa sijaitsevaan Old City Marinaan verrattuna edullinen. Vertailun vuoksi, yksi yö Kalevilla maksaa meidän mitoissa 20€ ja Old Cityssä 45€. Old City on toki keskustassa, mutta meidän jalat kantaa Piritastakin ja bussilla on hauska matkustaa. 

Fasiliteeteissa on sitten eroja. Pirita on näistä kolmesta ehdottomasti huonoin. WC:t on kaikille avoimia ja näin ollen karussa kunnossa. Suihku maksaa erikseen, eikä sekään ole kovin kiva, vaikka maksullinen onkin.

Laiturilta on pitkä matka vessoihin ja yleensä siellä on bileet jossain veneessä ja jokunen kohtuuhumalainen joukossa.

ESS Kalev on viehättävin. Se ei ole uusi, eikä suihkut ole huippumodernit, mutta kaikki on puhdasta ja toimivaa. vain ns. yleinen WC on vähän karu, mutta suihku ja saunatiloissa sijaitsevat wc:t on ok. Naisten puoli on pienempi ja astetta karumpi kuin miesten, mutta se noudattelee samaa linjaa, kuin kauttaaltaan Virossa tai vaikka Latvijassa. Naisten aseman näkee wc:tä hyvinkin nopeasti. :) Kalevissa on myös satamakapteeni, joka nytkin osoitti meille oikean laiturin, sillä vieraslaiturissa oli sähköt poikki. Satamakapteeni on erittäin mukava ja hänelle voi pirauttaa kun lähestytään satamaa ja satamassa on lähes aina joku, jolla on antaa kortti, jolla pääsee kulkemaan satama-alueen porteista. 

Old City Marinassa en ole henkilökohtaisesti käynyt, mutta ystävämme ovat siellä viettänee muutaman päivän. Se on täysin uusi ja paikat ovat sen mukaiset. Se voi olla erinomainen vaihtoehto, jos veneen pituus ei  aseta kukkaron tuomia rajoitteita. Sen ehdoton etuhan on sijainti.

Sitten siihen purjehdukseen. Keskiviikkona aamulla sää näytti siltä, että emme pääse lähtemään suunnitellusti torstaina aamulla. Aamu kuitenkin valkeni paljon parempana, kuin olimme odottaneet, joten soitto kissalapsenvahdeille ja pakkaamaan. 

Kello oli jo yksi, kun pääsimme starttaamaan laiturista. Viimeviikolla meille Tallinnasta tuodut oluet pääsisivät tekemään paluumatkan kotiin. 

Ilma näytti hyvältä, mutta tuuli oli ajoittain sen verran lempeää, että jouduimme ajelemaan jonkin verran koneella. Sen vuoksi ei myöskään päästy trimmaamaan. Vantinsuojat jätettiin kyllä ylös, että homma olisi sitten helppo tehdä. 

Aika kylmää kyytiä. Rukkaset oli kädessä oltava.

Tallinnan matala ohitettiin, mutta sen jälkeen viimekesän muistot palasivat mieleen, kun koneen varoituspilli alkoi huutamaan. Kone ei kuitenkaan keittänyt ja vahinkoa ei syntynyt.
Tästähän tulisi tuttua, kun juoksisimme pitkin kylää etsimässä varaosia. Ihan kuin olisimme viimekesänä muutaman kerran harrastaneet sitä.

Kello oli jo niin paljon, että Kalevin satamakapteeni ei ollut enää paikalla. Meillä ei ollut numeroa mihin soittaa tällä kertaa, joten kurvasimme tyylikkäästi Piritaan yhdeksi yöksi. Siirtäisimme itsemme aamusta Kaleviin.

Muutama olut, pari hyvää jazz sävelmää "kantakapakka" Glazzissa ja sitten nukkumaan.

Sumu oli tosi tiukka perjantaina, mutta hälveni siitä kyllä päivän edetessä. Vähän alkoi jänittämään, että noinkohan on sitä olisi vielä sunnuntaina, kun lähtisimme kotiin.

Kipikapi kahville! Kyllä se siitä.

Viimeistään muutama lonkero helpotti oloa ja unohdimme pian sumun aiheuttaman murheen. 

Käsinkosketeltavan legendaarista keilausta emme päässeet suorittamaan, sillä kaikki radat olivat varattuja ja lätkää olisi kuitenkin päästävä katsomaan. Siispä erä biljardia Kuulsaalissa ja sitten jääkiekolle.

Helsinki Baariin katsomaan lätkää. Mieletön tunnelma. 

Muutama tahti vielä Tallinnalaisessa Mad Murphyssä. Baarissa oli merkillisen hyvä poppoo soittamassa perinteistä irkkumusaa ja kaikilla oli ihan omaa meinikiä. Huilisti tsiigasi lätkää häiritsevän paljon. Soitti kyllä siitä huolimatta ihan hemmetin hienosti.

Lauantaina päätettiin lähteä heti, kun sumu hellittää. Se oli niin tiukka, ettemme halunneet ottaa sitä riskiä, että se jatkuisi sunnuntaihin asti. Suunnittelimme, että menemme Naissaareen ja siinä odotellessa kävimme syömässä "aamiaiseksi" Kalevin erinomaisessa ja tunnelmallisessa ravintolassa annoksen jänistä. Jälkkäriksi kaffetta ja sitten olisikin aika lähteä.

Muutama muukin oli tehnyt saman johtopäätöksen. Nostimme purjeet ja Kippari paineli konehuoneeseen. Muutaman vendan jälkeen ja tiukan koneen tuijottamisen seurauksena totesimme, että tuuli oli mitä oivallisin Suomeen siirtymiseen. Päätimme jättää Naissaaren toiseen kertaan ja suuntasimme keulamme sinne minne muutkin, eli kotiin.

Tuuli oli huippu hyvä ja tuulikulma lähes täydellinen. Tuulikulman ollessa 100-120 astetta ja nopeuden keikkuessa 7-9s kieppeillä, matkaan meni 5h 20min. Ylitimme lätäkön hyvässä ajassa ja menimme yöksi Stora Brandön. 

Näin siis Ladyn ensimäinen trimmipurjehdus on tehty. Toisen puolen vantit on vielä säätämättä, mutta muutenhan tuo alkaa kohta olla ihan kunnossa. Kippari on eilen hakemut uudet pumpun koneeseen ja käy tänään asentamassa sen. Jospa sillä päästäisiin konemurheista? Niin tai näin, ensi viikonloppuna saari kutsuu ja peruskesämeiningit voi alkaa.